Throwback Tiistai

Olen alunperin aloittanut tämän blogin kirjoittamisen 2008 - melkein kymmenen vuotta sitten.
Koska elämä on kuitenkin heittänyt pari kertaa kuperkeikkaa välillä, en oikein tiennyt mitä tehdä noiden vanhojen kirjoitusten kanssa. Niitä kun oli kertynyt jo jokunen.

Nyt käyn niitä pikkuhiljaa läpi ja palauttelen sellaisia, jotka läpäisevät seulan. Erityisen mielelläni olisin palauttanut Valokuvatorstain haastepostaukset, mutta olen ilmeisesti liittänyt kuvat silloin jotenkin eri tavalla teksteihin, koska blogger herjaa niitä nyt virheellisiksi.

Katsellaan löytyykö sieltä mitään, mikä sopii vielä tuotavaksi tähänkin päivään 😊

Hei, me odotetaan!

Tuleva talvi on tuomassa melkoisia muutoksia meidän perhe-elämään. Meille on nimittäin syntymässä marraskuussa vauva. Tulokas haluaa pitää meidät jännityksessä, eikä ole paljastanut ainakaan vielä sukupuoltaan, joten emme vielä tiedä täydentyykö perheemme prinssillä vai prinsessalla.

Raskaus on ollut melkoisen haasteellinen, mikä on pitänyt vähän varpaillaan tämän odotuksen suhteen. Ensimmäiset kuukaudet voin todella pahoin. Oksensin päivät läpi ja painokin putosi yli kymmenen kiloa. Raskausviikolla 26 oltiin painon suhteen lähtöpisteessä, joten kyllä tässä vielä ehtii kerryttämään raskauskilojakin vielä ihan riittävästi. Pahoinvointi meni niin huonoksi jo välillä, että jouduin olemaan melkein kaksi kuukautta poissa töistäkin. Oikein unelma työntekijä siis.

Minulla on aiemmasta liitosta kaksi lasta, jo teini-ikään ehtineitä tyttöjä. Vaikka moni asia onkin nyt toisin, niin raskaus näyttää menevän samaa kaavaa. Toki fysiikan puolesta on aivan eri asia odottaa lasta vähän yli kaksikymppisenä, kuin vähän alle nelikymppisenä. Nelikymppisen kroppa on jo asettunut lepotilaan ja sille on melkoinen järkytys, kun sisällä alkaa uusi elämä ja sen pitäisi sopeutua sen tuomiin muutoksiin ja vaatimuksiin. Jomotukset ja kolotukset ovat aivan toista kuin silloin noin 15 vuotta sitten.

Kun raskaustesti kevättalvella näytti plussaa, suunnittelin vakaasti ostavani tälle tulokkaalle kaiken mahdollisen uutena. Ihan vain siksi, että silloin parikymppisenä siihen ei ollut mahdollisuutta. Hankintalistalla olivat mm. uudet yhdistelmävaunut, Stokken Sleepi Mini sänky, Stokken Tripp Trapp sillä newborn setillä ja tietysti kaikkia ihania pieniä vaatteita.

Pitkiin aikoihin emme uskaltaneet hankkia mitään, viikko toisensa jälkeen meni kuunnellessa ja ihmetellessä, tapahtuuko tämä todella. Kun pääsimme kahdenkymmenen viikon paremmalle puolelle kävimme ensimmäisen (ja toistaiseksi ainoan) kerran lastentarvikeliikkeessä katsomassa mitä kaikkea tarvitsemme. Emmaljungalla oli useampikin mukava vaihtoehto yhdistelmävaunuiksi, mutta koska eivät todennäköisesti olisi ottaneet meidän autoa vaihdossa, aloitin käytettyjen vaunujen etsinnän. Aika pian sellaiset löysinkin Torin kautta. Satasella saimme meidän tarpeeseen aivan sopivat.

Vaatteitakin aloin vähitellen haalimaan. Kirpputoreilta ja facebookin lastenvaateryhmistä löytyy paljon hyvä kuntoista vaatetta mukavaan hintaan. *Tässä kohtaa on pakko todeta kyllä sekin, että löytyy niistä niitä ylihinnoittelun huippujakin, kun käytetystä vaatteesta pyydetään samaa kuin uudesta alennusmyynneissä.* Laskeskelin tuossa että vaatteisiin on mennyt ehkä joku 80 - 90 € ja se pitää jo sisällään pari haalaria ja muutaman merkkilöydön. Ja 50 - 68 senttisiä vaatteita on nyt enemmän kuin tarpeeksi. Toki tiedän, että kunhan sukupuoli selviää, joutunen ostamaan muutaman vaatekerran tyttö- tai poikaväreissä, uutena tai käytettynä. Nyt kaikki hankitut ovat hyvin neutraaleja, pääosin vaaleita, mutta jonkin verran myös värikkäällä tavalla neutraaleja.

Lisäksi käytettynä on hankittu Hug a Bub trikooliina ja Torista löytämäni leikkimaton maksoin juuri. Stokken sänkyhaaveestakin olen luopunut ja otamme käyttöön puolisoni kotitalon vintistä löytyvän sängyn. Se mitä tulemme ostamaan uutena on turvakaukalo ja sen kaveriksi matkarattaat. Niitäkin on kyllä tarjolla käytettynä vaikka kuinka paljon, mutta koska haluamme olla 100% varmoja siitä, että kaukalo on kolaroimaton ja muutenkin ehjä, olemme päätyneet siihen uuden ostoon. Kaukalon oston aloitin siitä tärkeimmästä päästä. Tilasin nimittäin maailman suloisimman lämpöpussin Pikkuvaniljan verkkokaupasta! Sitten täytyy vain löytää siihen sopiva turvakaukalo.

Viime viikolla pikkuinen sai myös ensimmäiset uudet vaatteet kaappiinsa, kun Kela muisti meitä ihanalla paketilla. Aiempiin saamiini äitiyspakkauksiin verrattuna, tämä tämän vuotinen äitiyspakkaus on erityisen kiva. Nyt kaikki värit ja kuosit olivat sellaisia, että tulevat varmasti käyttöön, tuli sieltä sitten tyttö tai poika. Haalari on tälläkin kertaa armottoman suuri, mutta tästä saa näppärästi pussinkin, joten siinä muodossa sitä ehkä tulee käytettyäkin.

Maailma on muuttunut melkoisessa reilussa kymmenessä vuodessa! Koska tyttöjen ajoilta ei ole säilynyt juuri mitään vaatteita tai varusteita, saamme varustaa vauvatalouttamme aivan alusta alkaen. Hämmentyneenä olen selaillut vauvatarvikekirppiksiä ja nettikauppoja: miten ihmeessä olenkaan silloin vuosia sitten selvinnyt ilman kaikkea sitä, mitä nyt on tarjolla. Maalaisjärjen pitäminen matkassa on vauvahuumassa vähän haasteellista, mutta yritämme parhaamme mukaan selvitä!

Oman maan mansikka

Tämän kesän ensimmäinen mansikkasato! Miten ne mansikat maistuvatkaan niin paljon paremmilta omasta maasta kuin ostettuna? Parina vuotena olen ostanut pakasteeseen menevät mansikat paikalliselta luomumarjatilalta, joten hyviä nekin ovat olleet. Mutta oman maan mansikka on aina oman maan mansikka. 

Tämä kevät on ollut melkoista hullun myllyä ja siitä johtuen myös mansikkamaa on saanut olla tähän asti ihan rauhassa. Sen lisäksi, että keräsin sieltä litran verran mansikoita, keräsin varmasti toisen litran lintujen aloittamia herkkuaterioita ja monta sangollista apilaa, heinää ja muita mansikkamaalle kuulumattomia kasveja. 

Asensin samalla tämän vuoden karkotinjärjestelmän. Meidän mansikkamaata vartioi nyt Vaahteranmäen Eemeli videonauhan muodossa ja muovinen haukka. En ole enää muutamaan vuoteen käyttänyt verkkoja mansikkamaalla, kun aina niihin joku onneton takertui kiinni. Olen todennut, että itsekin keräämme mansikkamaasta vain syöntimarjoja, joten niitä riittää kyllä muutama linnuillekin. Silti yritän aina joka vuosi keksiä erilaisia menetelmiä häätää edes ne heikkohermoisimmat yksilöt etäälle. Viime vuoden järjestelmä oli tyttöjen mielestä niin toimiva, että heitäkin pelotti mennä mansikkamaalle. Silloin siellä pyöri videonauhan lisäksi parisenkymmentä CD-levyä. 

Tämän syksyn aikana - viimeistään ensi keväänä - tulee blogiin varmasti jokunen puutarha-aiheinen päivitys. Meillä nimittäin myllättiin koko puutarha ylösalaisin viime viikolla. Vanhasta puutarhasta ovat jäljellä kaksi omenapuuta, viinimarjapensaat ja tuo mansikkamaa. Pääsen siis rakentamaan puutarhaa ihan puhtaalta pöydältä. Alkuperäinen suunnitelma oli, että mahdollisimman helppohoitoista ja mahdollisimman vähän istutuksia. Nyt tyhjä pihamaa on kuitenkin saanut mielikuvituksen lentoon ja päässäni olen suunnitellut toinen toistaan hienompia ideoita. Aika näyttää mitkä niistä pääsevät toteutukseen saakka!

Blogiin kirjoittamisenkin saan opetella kokonaan uusiksi. Viime vuosien kirjalliset tuotokset ovat olleet lähinnä tieteellistä tekstiä, kun olen epätoivoisesti yrittänyt saada maisterintutkintoani kasaan. Kesken se on vieläkin, mutta nyt ollaan jo vahvasti voiton puolella! Moni juttu on "blogimaailmassa" muuttunut viimeisten vuosien aikana. Kaupallisuus on tullut entistä vahvemmin esiin ja kirjoittajat vaihtuneet.  Entä moniko vanhoista seuraajistani vielä kirjoittaa blogia?

Keittiösuunnitelmia

Elämä Tiilivalkoisessa muuttui kesällä 2012, kun se rakkaus ei sitten kestänytkään kaikkea. Siitä lähtien ollaan rakennettu tyttöjen kanssa vähän toisenlaista elämää. Asuttu hetken aikaa kesäkodissa naapuripitäjässä. Suunniteltu muuttoa isompiin ympyröihin. Totuteltu elämään kahden perheen arkea. Nykyään siihen meidän toisenlaiseen elämään kuuluu myös mies. Hassujen sattumusten kautta Tiilivalkoisen elämässä on mukana taas rakennusalan ammattilainen. Ehkä isäni työ saadaan vihdoin valmiiksi ja ne viimeisetkin nurkkalaudat paikoilleen jonain päivänä :)

Saimme vihdoin ja viimein tehtyä sen päätöksen, että elämämme on toistaiseksi tässä talossa. Mutta eipä ne pähkäilyt tietenkään lopu siihen! Samasta päätöksestä lähti liikkeelle toisenlainen pyörittely. Talo tulee kokemaan melkoisen muutoksen lähitulevaisuudessa. Luvassa on ei-niin-pientä-pintaremonttia. Nyt yritän herätellä taas henkiin kaikkia niitä suunnitelmia ja haaveita, joita itselläni on tähän taloon liittyen ollut. Keittiö tulee muuttumaan sekä väreiltään, että luultavasti myös toiminnoiltaan.

Musta houkuttaa ajatuksena suuresti. Vähän valkoista mukaan, ettei tule liian raskaaksi. Inspiraatiota etsitään nyt netistä, sisustuslehdistä ja -ohjelmista. Tässä muutama silmää miellyttävä kuva.








Yksi päähänpinttynyt ajatus on tämän tyyppinen astiakaappi modernisoituna kiinteänä kalusteena. Kuva on päässäni hyvinkin selvänä, vielä kun sen saisi paperille asti.

Siivouspäivä - sähköpostissa :-)

Sadepäivänä olisi hyvä siivoilla. Niin minäkin aioin, mutta jämähdin koneelle ja päätin siivota sähköpostini. Satoja mainoksia roskakoriin, kymmeniä irtisanoutumisia postituslistoilta, satoja poistettavia ketjukirjeitä. Muutama helmikin löytyi. Tämä sai minut hymyilemään ja naurahtamaankin muutaman kerran. Lapset on ihania.

Totuuksia lasten suusta
Aviomies on oikeastaan samanlainen kuin isä, paitsi vähän kalliimpi. Nelly 5v.
Isän piti muuttaa maalle, siksi minulle tuli uusi isä joka pysyy kaupungissa. Selma 7v.
Olen perinyt silmät isältä ja hiukset äidiltä. Toppatakin olen perinyt naapurilta. Sylvia 7v. Sisarus on sellainen, jota sekä vihaa että rakastaa. Ihan vaan hirveän rakas paskapää. Filip 7v. Perheessä voi sanoa ihan mitä ajattelee eikä tarvitse pelätä, että joku ajattelee samalla tavalla. Håkan 6v.
Se joka saa hyvän kasvatuksen, siitä tulee kiltti. Sellaisella joka saa huonon kasvatuksen on kivaa. Tony 6v.
Pojat syntyy suurisuisempina kuin tytöt. Poikien sisällä asuu hirveästi hohotusta, jonka pitää päästä ulos. Tyttöjen sisällä on pieniä asioita, ja heille riittää, että nauraa ja juoksee pikkuisen, niin ulkopuolella tuntuu samalta kuin sisäpuolella. Sofie 8v.
Tyttökavereiden kanssa voi puhua kaikesta. Poikien kanssa voi myös puhua, mutta se on vaikeampaa, koska sanojen väliin tulee niin paljon hihitystä. Sofie 6v.
Naimisiin mennään siksi, että rakastaa jotain toista enemmän kuin itseään. Minusta tuntuu, ettei se tule olemaan kovin helppoa. Ellen 7v.
Avoliitto ja avioliitto on melkein samaa, paitsi että toinen on pakollista ja toinen on vapaaehtoista. Siri 7v.
Minä en halua saada lapsia. Kinaa tulee ihan tarpeeksi nukkejen kanssa. Parempi olisi saada käytetty eläin eläintensijoituslautakunnalta. Mina 7v.
Pappi kysyy tahdotko mennä naimisiin sen kanssa, joka seisoo siinä vieressäsi, vai haluatko mieluummin jonkun muun. Useimmiten siinä ei ole ketään toista, niin että vastataan tahdon. Emil 7v.
On kumma miten vähän saa aikaan, jos vain lakkaa yrittämästä.. Pauline 8v.
Ei mielikuvituksen ja todellisuuden välillä ole mitään eroa. Ei ainakaan mielikuvituksessa, todellisuudessa vain. Martin 9v.
Rikkaudessa ja köyhyydessä on suuri ero. Köyhillä ei ole mitään, rikkaat luulevat ettei heillä ole mitään. Ingrid 9v.
Jos opettajatkin kävisivät töissä, niin lapsilla ei olisi mitään paikkaa mihin mennä. Hanna 7v Enkelinä oleminen on yleensä naisten ammatti. Louise 7v.
Enkelit ovat ihan tavallisia taivaassa. Epätavallisia tuolla ylhäällä ovat miehet. Zindy 7v.
Enkeliä en ole koskaan nähnyt, mutta olen nähnyt hammaslääkärin. Mimmi 8v.
Poliittinen elin on esimerkiksi pääministerin perna. Odd 6v.
Joku heitti hänen haudalleen kiven. Siksi Jeesus nousi ylös ja rupesi juutalaiseksi. Siitä alkoi yleinen ylösnousemus. Sofia 9v.
Jeesus kuoli pitkänäperjantaina. Kun hän eli, hän aina hoputti opetuslapsia, mutta kun hän oli kuollut, ne kävivät pitkälleen. Siksi sitä sanotaan pitkäksiperjantaiksi. He itkivät, mutta kyllä heistä oli mukavaakin lekotella vähän aikaa. Kevin 8v.
Jeesuksella ei ollut lompakkoa, koska hänellä ei ollut taskuja. Vaipat vaan koko ajan. Sitten kävi todella huonosti. Kevin 8v.
Ennen mies ei tiennyt, missä lapset olivat tai mistä ne tulivat. Isänpäivänä juhlitaan sitä, että hän on vihdoin ymmärtänyt tämän asian. Nina 7v.
Belgiassa kaikki kotieläimet ovat harmaita. Tai sitten se lehti oli mustavalkoinen. Matilda 7v. USA:ssa on lähetetty hurjan monta miestä kuuhun. Niitä pitäisi lähettää lisää, ehkä kaikki. Moa 6v.
Taivaskin on ulkomaata. Jos ei käyttäydy hyvin, ei pääse taivaaseen. Mutta ei sillä ole väliä, minä haluankin mieluummin olla kotona. Nina 7v.
Jumala ripusti Jeesuksen ristille, koska hän halusi hallita yksin. Tilda 7v.
Kissojen taivaassa Jumalalla on turkki. Lydia 7v.
Voi olla, että Jumala on täti. Ehkä hän pitää pilviä hameena. Karoline 8v.
Ristiin voi ripustaa joulukuusen palloja, niin että Jeesuksellakin on vähän hienompaa ja hän saa riippua hyvässä seurassa. Tomas 7v.
Mooses on kaikkein kovin. Mooses pystyy kävelemään meren pohjalla. Allahilla on vaan lentävä matto. Daniel 7v.
Joosef ei ollut Jeesuksen isä. Sillä oli joku juttu aasin kanssa, mutta en muista mikä. Sofie 6v.
Ei, ei kun se oli näin: Kun Joosef osti aasin, Maria tuli niin iloiseksi, että hän tuli raskaaksi ilman kenenkään apua. Jossan 7v.
Minä osaan raamatun, koska käyn pyhäkoulua. Joosef katosi Jeesuksen elämästä, ja minä luulen että hän hankki uuden vaimon, joka oli vähän tavallisempi kuin se Maria. Ne makasivat vierekkäin ja sitten tuli lapsia, ihan ilman Jumalaa. Puusepät haluavat yleensä että asiat tehdään ihan tavallisesti. Linn 9v.
Jeesus uskoi Jumalaan niin taivaallisen paljon, että hänen kaverinsa pitivät häntä vähän hölmönä. Sitten he tekivät hänelle tylsiä juttuja, ripustivat hänet ristille ja vähän muutakin. Nicole 7v.
Jumala teki Marialle lapsen ja painui sitten taivaaseen. Sitten Joosef sai syyt niskoilleen. Moa 6v. Maailmankaikkeus ei lopu koskaan. Tai sitten se loppuu siihen kohtaan, missä Jumalan koti alkaa, ihan siihen aidan viereen. Rasmus 7v.

Ja elämä olisi niin paljon helpompaa kun kaikki muistaisivat nämä joka kodin järjestyssäännöt: JÄRJESTYSSÄÄNNÖT:
1. Äiti on oikeassa
2. Äiti on aina oikeassa
3. Jos joku tuntee olevansa oikeassa, kts. edelliset kohdat
4. Äiti ei makaa - hän mietiskelee
5. Äiti ei juo - hän maistelee
6. Äiti ei ole myöhässä - hän ei ole nyt paikalla
7. Äiti ei riitele - hän perustelee
8. Äiti ei lueskele lehtiä - hän kerää aineistoa
9. Äiti ei juoruile - hän tekee selvitystä
10. Äiti ei vehkeile ystäviensä kanssa - hän kasvattaa teitä
11. Äiti ei huuda - hän painottaa asiaa, jotta kaikki kuulisivat
12. Äiti ei hauku - hän neuvoo
13. Menet äidin luokse oman ideasi kanssa - palaat äidin idean kanssa
14. Mitä enemmän kritisoit äitiä, sitä huonommin menestyt elämässä

Smooltoolkin ohojeetakin sieltä seasta löytyy. Nää on tärkiä osata.

ULUKOMAALAASET: Ulukomaalaanen on monaasti ihimetys, sellaasen kohorates on hyvä muistaa notta ulukomaalaanen on useen vilikas luantoonen ja kova puhumahan. Ulukomaalaane vaa useen puhuu ulukomaankiältä jotei kaikki ymmärrä, prasiliaa, pelekiaa, sveitsiä ja muita kummallisia kiäliä. Ulukomaaselle kannattaa kuitenki puhua vaikka suamia jos ei muuta osaa, pääasia nottei oo tuppisuuna ja anna töykiää kuvaa ittestänsä. Puheen voi aloottaa vaikka säästä, "K Y L L Ä - O N -K O M I A - ILI MA" ! Kannattaa puhua kuuluvalla äänellä ja harvaksensa jos se sattuus vaikka ymmärtämähän. Jos ulukomaalaanen on hyvin tumman sorttinen voi kysyä, "O N K O-S I Ä L Ä-K A I K K I-M U U K K I N-N E E K E R I Ä"? Kylläse smooltookki siitä sitte lähtöö käyntihi ku on päästy alakuhun. Ulukomaalaasista pitää viälä muistaa seki nottei ne kaikki välttämättä oo silti maalaasia vaikka niistä käytetähänki nimitystä "ulukomaalaaset".

HOMOT: Homojen kans taas on siitä helepompaa notta varsinki kotimaiset homot osaa kiältä oikeenki hyvin. Monet vaan ei osaa olla homojen seuras luantevia vaa heirän käytös muuttuu jäykäksi ja jopa kankiaksi. Jos ei tiärä mitä sanoos homolle keskustelun avaukseksi voi sanua rennosti vaikka notta: "Sitä ollanhan sitte niinku homo"! Näin annetahan ittestä homolle avarakatseenen kuva eikä homo luule heti notta joku aharasmiälisyyren esikuva siinä. Jos miäshomo eherottaa saunailtaa ja jos sinne lupaa mennä kannattaa ainaki kysyä onko saippua nestehenä vai palana, jos nimittäin palasaippua lipee kärestä sitte pestes sinne saunanlaattialle se kyllä kannattaa jättää sinne.

KAUPUNKILAASET: Kaupunkilaaset on kaas sellaasia joille kannattaa asioota selostaa kärsivällisesti. Niitä yleensä kiinnostaa mitä kummallisimmat asiat ja ymmärtämisen kaas niillä kuitenki pakkaa useen olla vaikeuksia. Yleensä ne kyselöö, "mikä tua on" ja "minkä tähäre"? Näihin kannattaa vastata asiallisesti turhaa kiihkoolua ja varsinki päällekäymistä pitää välttää. Jos kaupunkilaanen ihimettelöö mihinkä kaikkehen tarvitahan niitä viittä uutta raktoria jokka siinä pihas seisoo, se kannattaa viärä pirummoosen sontatunkion viärehe ja antaa tarikko kätehe ja ruveta sen kaas luamahan sontaa korkeehin kippikärryyhin. Ja toimitella notta "konehet on kaiken pahuuren alaku ja juuri, tälläänen talakoomeininki onki palio mukavempaa"! Yleensä parin kuarman jäläkihi kaupunkilaanen on valamis takaamahan sulle lainan vaikka minkälaasen sonnanajokonehen ostua varte. Kaupunkilaasia on palio mutta maalla kaupunkilaaset kuuluu vähemmistön joukkoho. Näitä korrektin käytöksen malliesimerkkiä voi tapauskohtaasesti soveltaa sitte tarpehen mukahan.

Wiion viestinnän lait:
1. Viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta.
• Jos viestintä voi epäonnistua, niin se epäonnistuu.
• Jos viestintä ei voi epäonnistua, niin se kuitenkin tavallisimmin epäonnistuu.
• Jos viestintä näyttää onnistuvan toivotulla tavalla, niin kyseessä on väärinkäsitys.
• Jos itse olet sanomaasi tyytyväinen, niin viestintä varmasti epäonnistuu.
2. Jos sanoma voidaan tulkita eri tavoin, niin se tulkitaan tavalla, josta on eniten vahinkoa.
3. On olemassa aina joku, joka tietää sinua itseäsi paremmin, mitä olet sanomallasi tarkoittanut
4. Mitä enemmän viestitään, sitä huonommin viestintä onnistuu. Mitä enemmän viestitään, sitä nopeammin väärinkäsitykset lisääntyvät.
5. Joukkoviestinnässä ei ole tärkeätä se, miten asiat ovat, vaan miten asiat näyttävät olevan.
6. Uutisen tärkeys on kääntäen verrannollinen etäisyyden neliöön
7. Mitä tärkeämmästä tilanteesta on kysymys, sitä todennäköisemmin unohdat olennaisen asian. jonka muistit hetki sitten.

Kesää kohti

Tiedätkö sen tunteen: avaat vakuutusyhtiön monen sadan euron arvoisen laskun, silmäilet mitä vakuutus korvaa ja ajattelet, ettet ehkä koskaan tule tarvitsemaan vakuutusta. Olet kuitenkin maksanut vakuutuksen joka vuosi, etkä uskalla olla maksamatta nytkään. "Entä jos sitten tapahtuukin jotain?" Ja sitten tapahtuu. Autosi varastetaan, talossasi on vesivahinko, lapsi sairastuu, mitä tahansa. Silloin olet kiitollinen siitä, että olet maksanut vakuutusmaksusi. Mutta kun on kulunut muutama vuosi, alat taas miettiä mitä järkeä on maksaa näitä kalliita maksuja.

Olen huomannut tänä keväänä, että toiset ihmissuhteet ovat vähän samanlaisia. Joitain ystävyys- tai sukulaisuussuhteita tulee pidettyä yllä lähinnä tottumuksesta ja pienestä "entä jos" pelosta. Usein nämä toimivat samalla tavalla kuin vakuutusmaksut. Liikenne toimii vain toiseen suuntaan. Sinä kuuntelet, sinä tuet, sinä ymmärrät, sinä olet kiinnostunut, sinä autat. Sinä maksat laskusi ja toivot, että ehkä jonain päivänä tulee tilanne, jossa sinä saat jotain hyötyä tästä "vakuutuksestasi".

Kilpailutus on kuitenkin tämän päivän trendi. Meitä on opetettu kilpailuttamaan sähköyhtiöitä, vakuutusyhtiötä, puhelinoperaattoreita jne. Miten voisi kilpailuttaa ihmissuhteensa? Millaisella vertailulla saisi selville, mihin suhteisiin kannattaa panostaa ja minkä tilalle etsiä uusia? Eihän vanhoissa, toimimattomissa ihmissuhteissa olekaan oikeastaan muuta vikaa, kuin se että ne vievät usein mahdollisuuden uusilta ihmissuhteilta. Uusien ystävyyssuhteiden on suorastaan pudottava eteen, koska niitä ei osaa etsiä silloin kun entisetkin ovat voimassa. Harva meistä vakuuttaa kotiaankaan kahdessa vakuutusyhtiössä. En tiedä, onko se edes mahdollista?

Tänä keväänä olen myös joutunut tutustumaan uudelleen itseeni. Siihen, jonka kadotin äitiyden mukanaan tuomaan odotusviidakkoon. Olen huomannut, että ympärilläni olevat ihmiset edustavat sitä arvomaailmaa, jota kohti pyrin, koska luulin sen olevan ainoa oikea. Se on kuitenkin monilta osin aika kaukana siitä, joka kumpuaa sisältäni. Tämä oli helpottava havainto. Syy siihen, etten löydä paikkaani ryhmissä ei johdukaan muista, vaan minusta. Minun ajatus- ja arvomaailmastani. Minä en sopeudu, vaan jään mieluummin syrjään. Tämä on hyvä juttu. En voi syyttää ulkopuolisuudestani ketään muuta kuin itseäni. Ja itseni kanssa olen solminut toistaiseksi voimassa olevan aselevon.

Puolison kanssa käydään myös keskustelua arvoista ja ajatuskiemuroista. En yritä muuttaa häntä samanlaiseksi kuin minä. Häneltä olen toivonut vain kiinnostusta minulle tärkeitä asioita kohtaan. Aivan kuin itse osoitan kiinnostukseni hänelle tärkeitä asioita kohtaan. Minä keskustelen mielelläni hänen kanssaan pelistä. En siksi, että olisin kiinnostunut pelistä, vaan siksi että olen kiinnostunut siitä mistä hän on kiinnostunut. Tätä samaa olen toivonut myös häneltä. Toistaiseksi jatkan kuitenkin tämänkin vakuutuksen maksamista ja odotan, josko jonain päivänä saisin maksunpalautusta.