lauantai 13. maaliskuuta 2010

So old but SO excited

I've been study with exchange students this week. They all are much younger than me, so I've been feeling quite old. But that doesn't matter. I'm so excited about studying and communicating in english! If someone would ask me now to work to foreign country, I think that I could consider maybe two and half minute and then took my family with me and go to conquer the world.

Siinäpä se tärkein. Englanniksi tietenkin. Mutta jos joku ei jostain syystä saa selvää tästä minun upeasta englannistani, niin selvennetäänpä sama suomeksi. Eli tämän viikon olen opiskellut vaihto-opiskelijoiden kanssa. Aihe on ollut Venäjä liiketoiminta-alueena ja opetuskieli englanti. Olemme tehneet ja esittäneet jo yhden ryhmätyön ja toinen on työn alla. Minun ryhmässäni muut ovat saksalaisia, minä ainoa suomalainen. Minä olen viikonajan puhunut sekaisin suomea, englantia, ruotsia ja saksaa. Mikä on aivan käsittämätöntä. Normaalisti en muista yhtään saksalaista sanaa, mutta nyt kun pitäisi pysyä englannista joku "ich" tai "deine" tunkee aivan väkisin johonkin väliin. Oikeastaan se on ihan hyvä.. Luulevat vielä, että oikeasti osaan ja ymmärrän saksaa, eivätkä voi puhua keskenään minusta pahaa saksaksi :) paitsi tietenkin silloin kun en ole paikalla..

Vaihto-opiskelijat ovat 5 - 8 vuotta nuorempia kuin minä. Se saa tuntemaan itseni ikälopuksi. Melkein kymmenen vuotta! Samalla mietin sitä, että heidän ikäisenä minulla oli jo lapsi ja toinen tulossa. Rehellisesti sanottuna en voi suositella kenellekään tätä järjestystä. Mutta en siltikään tekisi varmaan asioita toisin, vaikka saisin mahdollisuuden. Enhän minä sitä silloin kaksikymppisenä tiennyt, mutta luultavasti muutaman vuoden päästä en olisi enää voinut tulla normaalisti raskaaksi. Endometrioosi löi ensimmäisen raskauden jälkeen niin voimalla päälle, että lääkärin mukaan sen oli pitänyt olla jo ennen raskautta aika pahana. Tämän tiedon valossa, hankkisin lapset nuorena. Mutta se mitä tekisin toisin, on se etten yrittäisi ympätä lapset+koulu yhtälöön töitä, enkä miehen yrittäjyyttä. Ne olivat minun tapauksessani liikaa. Näillä eväillä on kuitenkin menty ja ehkä se valmistuminenkin häämöttää jossain tulevaisuudessa. Kiirehän tässä tulee, mutta kuinkas muutenkaan?


Tämän viikon opinnot ovat auttaneet myös saamaan paremmin kiinni yhdestä epämääräisestä unelmasta. Ei se vieläkään ole toteutumassa, mutta tarkemmin hahmottumassa. Minä todellakin haluan jossain vaiheessa töihin ulkomaille, tai ainakin sellaisen työn jossa voi toisinaan käydä työskentelemässä vierailla mailla. Ennen kuvittelin, ettei tuollaisesta voi haaveillakaan jos ei ole kymppiä englannista, ruotsista, saksasta, ranskasta ja latinasta, mutta tämä viikko on opettanut ainakin sen, että kyllä sitä pärjää pienemmilläkin arvosanoilla kun on vain rohkeutta avata suunsa. "Se joka pelkää riskejä, ei juo koskaan shampanjaa" luennoitsija kertoi jonkun herra iso herran todenneen. Minä olen juonut, joten en kai sitten voi pelätä riskejä.


Auf wiedersehen!

2 kommenttia:

Pieni Lintu kirjoitti...

Good for you! :)

Seliina kirjoitti...

Hauska kuulla että olet tykännyt raatata englanniksi ja opiskelut sujuvat! On innostavaa löytää itsestään uusia puolia :)