Erilaisia merkkipäiviä

Alli-tädin kanssa olen opetellut virret ja käynyt niitä veisaamassa kylän mummoille jo alle kouluikäisenä.

Alli-täti vei retkeilemään kaikukivelle. Evääksi otettiin ruisleipää ja mehua, joka juotiin puhtaaksi pestyistä jogurttipurkeista.

Alli-täti oli tädeistä se lapsellisin, se joka jaksoi leikkiä ja ymmärsi meidän tyttöjen juttuja.

Alli-täti paistoi lättyjä ja teki maailman parasta kaalilaatikkoa.

Nyt Alli-täti on enää kuihtuva varjo entisestään. Onnettoman näköinen, huonomuistinen ja yksinäinen palvelukodin asukas. 88-vuotias. Minä luulin joskus, että Alli ei vanhene koskaan. Kuvittelin, että hän vie vielä minunkin lapseni retkelle kaikukivelle ja opettaa veisaamaan. Alli ei varmasti muista mitään niistä asioista, joita minä muistan. Pelkään, ettei hän muistanut minuakaan kun eilen hänen luonaan vierailimme. En tiedä muistiko siskoaankaan, minun mummaani. Mutta virret hän muisti. Veisasimme neljä virttä ja kaikki hän muisti ulkoa. Juuri muuta hän ei sitten vierailumme aikana puhunutkaan.

Tänään on sitten juhlittu isiä. Tyttöjen isää, puolison isää ja minun isäni isää. Muut isät ovat poissa. En käynyt edes haudalla. Ehkä vien sinne kynttilän huomenna. Ei kivi kuitenkaan tiedä koska kynttilä on sen viereen asetettu. Tänään olen ajatellut isääni. Yrittänyt muistaa asioita,jotka olen unohtanut. Yrittänyt nostaa mieleeni edes yhden isänpäivän. En ole onnistunut. Mutta muistin isän viimeisen syntymäpäivän. Söimme jäätelökakkua sairaalassa, hoitajien taukotilassa. Kaikki varmasti tiesivät sen olevan viimeinen kerta, mutta kukaan ei suostunut uskomaan. Muistin myös sen, että ensimmäisenä isänpäivänä isän kuoleman jälkeen meidän piti kirjoittaa koulussa aine isästä. Opettaja lupasi, että voisin tehdä sen muustakin aiheesta. Halusin kirjoittaa isästä. Silloin vielä muistin jotain. Kirjoitukseni julkaistiin paikallislehdessä muutaman muun isä-aineen kanssa. Toivoisin löytäväni sen jostain. Mietin myös häitä suunnittelevaa siskoani. Jos olisi keino, jolla voisin valmistaa hänet kohtaamaan sen tunteen alttarilla, kun tietää että isä ei ole sitä tärkeintä hetkeä todistamassa, käyttäisin sen heti.

Meillä jokaisella on tai on ainakin ollut isä. Toisilla isä on elämässä jatkuvasti mukana, toisilla nimi paperissa ja toisilla, niin kuin minulla, musta kivi hautausmaalla. Hyvää isänpäivän iltaa kaikille.