torstai 27. heinäkuuta 2017

Oman maan mansikka

Tämän kesän ensimmäinen mansikkasato! Miten ne mansikat maistuvatkaan niin paljon paremmilta omasta maasta kuin ostettuna? Parina vuotena olen ostanut pakasteeseen menevät mansikat paikalliselta luomumarjatilalta, joten hyviä nekin ovat olleet. Mutta oman maan mansikka on aina oman maan mansikka. 

Tämä kevät on ollut melkoista hullun myllyä ja siitä johtuen myös mansikkamaa on saanut olla tähän asti ihan rauhassa. Sen lisäksi, että keräsin sieltä litran verran mansikoita, keräsin varmasti toisen litran lintujen aloittamia herkkuaterioita ja monta sangollista apilaa, heinää ja muita mansikkamaalle kuulumattomia kasveja. 

Asensin samalla tämän vuoden karkotinjärjestelmän. Meidän mansikkamaata vartioi nyt Vaahteranmäen Eemeli videonauhan muodossa ja muovinen haukka. En ole enää muutamaan vuoteen käyttänyt verkkoja mansikkamaalla, kun aina niihin joku onneton takertui kiinni. Olen todennut, että itsekin keräämme mansikkamaasta vain syöntimarjoja, joten niitä riittää kyllä muutama linnuillekin. Silti yritän aina joka vuosi keksiä erilaisia menetelmiä häätää edes ne heikkohermoisimmat yksilöt etäälle. Viime vuoden järjestelmä oli tyttöjen mielestä niin toimiva, että heitäkin pelotti mennä mansikkamaalle. Silloin siellä pyöri videonauhan lisäksi parisenkymmentä CD-levyä. 

Tämän syksyn aikana - viimeistään ensi keväänä - tulee blogiin varmasti jokunen puutarha-aiheinen päivitys. Meillä nimittäin myllättiin koko puutarha ylösalaisin viime viikolla. Vanhasta puutarhasta ovat jäljellä kaksi omenapuuta, viinimarjapensaat ja tuo mansikkamaa. Pääsen siis rakentamaan puutarhaa ihan puhtaalta pöydältä. Alkuperäinen suunnitelma oli, että mahdollisimman helppohoitoista ja mahdollisimman vähän istutuksia. Nyt tyhjä pihamaa on kuitenkin saanut mielikuvituksen lentoon ja päässäni olen suunnitellut toinen toistaan hienompia ideoita. Aika näyttää mitkä niistä pääsevät toteutukseen saakka!

Blogiin kirjoittamisenkin saan opetella kokonaan uusiksi. Viime vuosien kirjalliset tuotokset ovat olleet lähinnä tieteellistä tekstiä, kun olen epätoivoisesti yrittänyt saada maisterintutkintoani kasaan. Kesken se on vieläkin, mutta nyt ollaan jo vahvasti voiton puolella! Moni juttu on "blogimaailmassa" muuttunut viimeisten vuosien aikana. Kaupallisuus on tullut entistä vahvemmin esiin ja kirjoittajat vaihtuneet.  Entä moniko vanhoista seuraajistani vielä kirjoittaa blogia?

maanantai 18. marraskuuta 2013

Keittiösuunnitelmia

Elämä Tiilivalkoisessa muuttui kesällä 2012, kun se rakkaus ei sitten kestänytkään kaikkea. Siitä lähtien ollaan rakennettu tyttöjen kanssa vähän toisenlaista elämää. Asuttu hetken aikaa kesäkodissa naapuripitäjässä. Suunniteltu muuttoa isompiin ympyröihin. Totuteltu elämään kahden perheen arkea. Nykyään siihen meidän toisenlaiseen elämään kuuluu myös mies. Hassujen sattumusten kautta Tiilivalkoisen elämässä on mukana taas rakennusalan ammattilainen. Ehkä isäni työ saadaan vihdoin valmiiksi ja ne viimeisetkin nurkkalaudat paikoilleen jonain päivänä :)

Saimme vihdoin ja viimein tehtyä sen päätöksen, että elämämme on toistaiseksi tässä talossa. Mutta eipä ne pähkäilyt tietenkään lopu siihen! Samasta päätöksestä lähti liikkeelle toisenlainen pyörittely. Talo tulee kokemaan melkoisen muutoksen lähitulevaisuudessa. Luvassa on ei-niin-pientä-pintaremonttia. Nyt yritän herätellä taas henkiin kaikkia niitä suunnitelmia ja haaveita, joita itselläni on tähän taloon liittyen ollut. Keittiö tulee muuttumaan sekä väreiltään, että luultavasti myös toiminnoiltaan.

Musta houkuttaa ajatuksena suuresti. Vähän valkoista mukaan, ettei tule liian raskaaksi. Inspiraatiota etsitään nyt netistä, sisustuslehdistä ja -ohjelmista. Tässä muutama silmää miellyttävä kuva.








Yksi päähänpinttynyt ajatus on tämän tyyppinen astiakaappi modernisoituna kiinteänä kalusteena. Kuva on päässäni hyvinkin selvänä, vielä kun sen saisi paperille asti.