Ne soittivat eilen Painonvartijoista, olisivat halunneet jutella terveellisistä elämäntavoista.
Sanoin, että nyt on vähän huono hetki, pitäisi saada lapset nukkumaan.
En viitsinyt sanoa, että suklaalevy on kesken ja löhöän sohvalla.
Eipä tässä ole ollut aikaa, eikä kiinnostusta keskittyä terveellisiin elämäntapohin. Jos minä olen jotain oppinut viime vuosina on se, että niin tuttua ihmistä kuin itseään, ei kannata turhaan kiusata. Olisihan minullakin sitä painoa vartioitavaksi pitkälti toistakymmentä kiloa, mutta juuri nyt ei ole sen aika. Tällä hetkellä keskityn siihen, että saan opintoni valmiiksi. Opinnäytetyö on muuten jo esitetty! Ehkä sitten sen jälkeen voisi miettiä jonkinlaista elämäntaparemonttia. Mutta remonttia siinä mittasuhteessa, mitä se tarkoittaa meidän talossamme, yhtä huonetta kerrallaan. En aio samantien siirtyä salaattilinjalle ja ryhtyä treenaamaan marathonia varten. Pieniä muutoksia vähitellen. Luultavasti oma elämäntaparemonttini on kuin talomme remontti, ikuisuus projekti. Mutta eipähän pääse ainakaan kyllästymään :)
Hyvää kevään jatkoa kaikille teille, jotka jaksatte käydä täällä välillä lurkkimassa! Kesä tulee ja eiköhän sitten vähitellen palailla täälläkin normaalimpaan rytmiin. Josko sitä ehtisi taas ottaa kamerankin esiin..
4 kommenttia:
Minulle ne ei enää soittele. Toivoton tapaus. Vartioitavaa olis täälläkin possun varran. Mutkuneivaan....:(
Aurinkoisia kevät päiviä sinullekin.
Mulle tulee aina joskus lehti postilaatikkoon ja mulla vasta tarvetta olisi...eivät enää soita, kun muka viimeksi loukkaannuin, kun olin niin niin hoikkaa..hahahahahahh
Sepä se. Motivaatio loppuu aina ennen kuin kiloja on tarpeeksi lähtenyt. Pitäis tapahtua äkkiä, mutta kun ei, elämäntapoja pitäis muuttaa pysyvästi. Mutku suklaa vaan on niin hyvää... ei siiitä voi kuvitella iäkseen luopuvan. Ja pöh niille että pala kerralla piisaa.. Siitei tuu ku kiukkuuseksi. :)
Paino on niin helppo saada pois, mutta että se myös pysyisi pois, siinäpä vasta pulma!
Lähetä kommentti