Kevät? Kevät. Kevät!

Pitkästä aikaa ehdin katsella Valokuvatorstain haastettakin. Tällä viikolla haasteena on Kevät, kevät, kevät.

Tänä vuonna kevättä on vietetty vähän harmaissa merkeissä. Niinpä kaivelin viime keväisen kuvan arkistoista ja lisäilin vähän väriä. Väriterapiaa itse kullekin.

Muualta Euroopasta tulleet opiskelijaystäväni ovat aivan kauhuissaan Suomen kevään kanssa. Eikä tilannetta auta yhtään puhelut kotiin päin, kun lämpöeroa voi olla melkein 20 astetta. Well, this is how it is here in Finland. Sometimes.

Jos metsään haluat mennä nyt...

Valokuvatorstaissa kehotetaan vierailemaan vuorenpeikon luolassa. Minä kurkistin sinne vain oven suusta. Peikko oli ollut niin pahalla päällä ja heitellyt kiviä pitkin metsää, etten uskaltautunut pyytämään kuvauslupaa.

Kaksoisolentoni

Valokuvatorstain 131. haaste: kaksoisolentoni

Kevätauringon lämmittäessä me molemmat kömmimme koloista, joissa olemme talven viettäneet horroksessa. Hieman pökkyräisinä alamme hahmottaa heräilevää luontoa ympärillämme. Ja kun pääsemme vauhtiin, mikään ei pidättele meitä! Ah, tervetuloa kesä.

Metsä oli autio ja tyhjä

Valokuvatorstain aiheena: autio


Meidän talon vierestä kaadettiin metsä viime syksynä. Paikassa, jossa aiemmin kasvoi korkeita kuusia ja mäntyjä, on nyt tyhjää ja alastonta. Talvella tyhjyys oli vielä vallitsevampaa. Minulle ne puut olivat ikuisia, aina olemassa. Ja yhtäkkiä ne ovatkin poissa. Mies ja lapset riemuitsivat kun metsä kaadettiin. Tontista tuli paljon valoisampi ja avarampi. Mutta minusta tuntui kuin osa itseäni olisi lähtenyt niiden tukkien mukana.

Tänään huomasin jotain, joka aiheutti minussakin pienen, sisäänkääntyneen riemun kiljahduksen. Ensimmäistä kertaa talon ostamisen jälkeen, en ehtinyt hajottamaan terassilta jäitä lapiolla. Lumet ehtivät sulaa ennemmin! Normaalisti terassikausi kun on aloittettu lumien luomisella terassilta :)

Saapumisen merkkejä

Valokuvatorstain 128. haaste on: saapuminen.

Itselleni sana toi mieleen tulvat.
Ne saapuvat aina vähän ennen kevättä.
Ihastuttavat ja vihastuttavat.
Riippuen siitä kummalta puolen
traktorinkoppia asiaa tarkastelee.

♥ Keittiö, kodin sydän ♥

Valokuvatorstain aiheena tällä viikolla: keittiö.

Mieli kuvittaa

Valokuvatorstain 123. haaste on sitaatti.

"Mieli kuvittaa - mielen tekee mieli ottaa kokonainen kuva elämästä. Mieli koittaa tallentaa viimeiseen asti, mutta me olemme riisuneet muistomme välineen ympärille: kuvalla lähtemisestämme emme voi viestiä muuta kuin keveyden ääntä:"

Juhani Ahvenjärvi: Kahvin hyvyydestä (SanaSato 1997, s. 44)

Pipariksi meni

Valokuvatorstain tämän viikon aiheena on murtumia.
Tästä talosta niitä kyllä löytyy.

Onnenmaassakin on tilaa draamalle

Valokuvatorstain 120. haaste on sana: draama.

Minulle tulee siitä sanasta mieleen montakin asiaa, mutta päädyin näin tylsään ratkaisuun. Kuva on otettu viime kesänä Halkosaaren kesäteatterin Onnenmaa esityksestä.

Näyttelijäsuoritukset olivat varsin mainioita, mutta itse näytelmä suht valju. Odotin kovasti esitystä, koska en ollut koskaan aiemmin käynyt kesäteatterissa. Taukoon asti näytelmä kulki mukavasti ja jaksoi naurattaa, mutta lopahti loppua - jota ei oikeastaan tullut - kohti.

Ensi vuonna esittävät Halkosaaressa Rauli "Badding" Somerjoen elämästä kertovan musiikkinäytelmän "Tähdet, tähdet". Se voisi olla mukava nähdä. Aivan liian harvoin tulee käytyä teatterissa.

Tosin viime kesän aikana näin kolme teatteriesitystä! Edellä mainitun Onnenmaan, paikallisen nuorisoseuran 80 päivässä maailman ympäri ja kansalaisopiston näytelmäpiirin Naisten saunan. Yhtään kotiin päin vetämättä täytyy sanoa, että paikallinen tuotanto onnistui viihdyttämään minua paremmin kuin Oskari Katajisto kumppaneineen.

Malja helmikuulle

Valokuvatorstain 119. haaste on lausahdus "Helmikuu on helmi".

Jotain uutta, jotain vanhaa

Valokuvatortain 118. haaste on valokuva.
Kuvassa vanhojen kenkien päälle on satanut uutta lunta.

Moni muistaisi...

Valokuvatorstain 117. aihe on sana, moni.

Siitä tuli mieleen, että moni varmasti muistaisi ottaa riippumaton pois ennen lumen tuloa.. Ihmettelen aina syksyllä "talvi yllätti autoilijat" otsikkoja mediassa. Ei talvi ole minua koskaan autoilijana yllättänyt, mutta puutarhurina sitäkin useammin. Joka kevät on mielenkiintoista seurata mitä lumen alta paljastuu krookusten myötä.

Planeetta

Valokuvatorstain 116. haaste on sana, planeetta.

Kun saisi yhteyden joka olisi aina auki

Valokuvatorstain 115. haaste on katkelma Marjo Niemen romaanista Miten niin valo (Otava 2008).

"Lähellä oleviin ihmisiin on joskus pitkä matka muiden kautta. Ihminen haluaa apua, että joku näkisi piilotetun, tiedostamattoman, syvimmän. Lähellä näkö häviää, korvat muurautuvat umpeen. Mutta ettei aina tarvitsisi rakkaimmalle vääntää kaapelista, puhua kielillä, jokaisella, maalata talon seinään, leipoa leipään, kutoa sukkaan, piilottaa pakettiin, kun jokin olisi joskus helppoa, vaivatonta, kun yhteys olisi luotu lumesta kaikkina vuodenaikoina, lehdet haravoitu, kun saisi yhteyden joka olisi aina auki. Eikä saa. Ja pitäisi. Ja siinä sitten ihmiset lähekkäin, valovuosien päässä ja jokaiseen sattuu." (ss. 107-108)

"... silirimpsis, sileä tie..."

Valokuvatorstain 114. haaste on kolmen sanan tekstiote "... silirimpsis, sileä tie..."

Runosuonta pätkä ei saanut edes nykimään, mutta tämä kuva muistui mieleen arkistoista.