Kannuksen kautta

Kävin lauantaina Kannuksessa. Ihastuin kovasti kaupunkiin, jota en ollut kaupungiksi tiennytkään. Hetken aikaa näin itseni kantamassa muuttolaatikkoja kohti jotain ihanaa vanhaa puutaloa Kannuksen laitamilla. Muuttosuunnitelmat tyssäsivät kuitenkin kovin tekniseen seikkaan. Kannuksen pesäpallokentällä on kyllä upea hiekkatekonurmipinnoite, mutta ei vessaa. Se on tällaiselle lapselliselle pesäpalloperheelle aika merkittävä miinus, joten siirrämme mahdollista muuttoamme siihen saakka, että saavat Kannuksen kentälle kunnolliset toilettitilat.

Ajoimme kotiin Kokkolan kautta. Ette usko miten vaikeaa on löytää meri merenranta kaupungista! Pari kertaa löysimme jonkinmoisen rannan palan, mutta emme sitä täydellistä kohtaa, josta aukeaa aava meri jonne aurinko äänettömästi sukeltaa.

Löysimme kuitenkin kaikkea muuta ihanaa. Käsittämättömän suloisia huviloita vieri vieressä aivan meren rannalla. Minä en tiennyt tuollaisia olevankaan! Olin paljon onnellisempi silloin kun en tiennyt niistä mitään. Mutta se onkin ihan inhimillistä. Näittekö tänään ohjelman onnesta? Jos ette, käykäähän katsomassa täältä.

Kunnon annos Koivuniemen Herraa

Lomaviikkomme aikana vierailimme Koivuniemen Herran tilalla Merikarvialla. Elämyksellinen päivä meille maalla kasvaneillekin, saati sitten heille jotka näkivät vasikan ensimmäistä kertaa elämässään.

Tytöistä taisi olla parasta se kun pääsi tekemään minuutin ratsastuskierroksen palkinnoksi 10 minuutin jonotuksesta. Tai sitten se kun sai taluttaa lampaita. Tai ehkä se sittenkin oli lehmälämmin kaakao suoraa automaatista.

Äidille ja isälle parasta oli se, kun sai vain olla ja katsella kun innostuneet lapset juoksivat pitkin pihamaita ja löysivät kaikkea jännittävää ja mielenkiintoista.

Mutta ei minusta ehkä sittenkään tule maatilamatkailuyrittäjää..

Paluu arkeen - pätkittäin

Hei taas! Lomamme Porin Yyterissä on nyt takana päin. Mukava oli olla reissussa, mutta kotiinkin oli ihan kiva tulla. Parasta kotiinpaluussa oli vadelmapensaissa kypsyneet marjat ♥ Äiti oli kerännyt jo pari litraa viikolla ja itse keräsin saman verran kotiipaluun iltana. Vettä satoi, mutta minä keräsin marjoja hymy kasvoilla. Ensimmäinen kunnon marjavuosi meidän puutarhassa! Ja lisää on vielä tulossa. Mustikoitakin olemme jo ehtineet keräämään reissun jälkeen. Pari litraa vain, mutta sekin on kaksi litraa enemmän kuin aikaisempina vuosina.

Ruoan laittoa on saanut taas opetella uudelleen. Kun on monta päivää saanut herkutella seisovasta pöydästä, on vaikea sopeutua ajatukseen että täytyisi itse miettiä mitä syödään ja kuka keittää. Eiköhän sekin tästä taas lähde tuttuihin uimiinsa.

Vierailimme Porissa Reposaaren Linnakepuistossa. Oli aika jännä kävellä entisöityjä juoksuhautoja pitkin. En kuitenkaan oikein ymmärtänyt mitä Reposaaresta käsin on puolustettu. Historian tuntemukseni ja sodankäynnin ymmärrykseni on kovin rajallinen. Yhtenä päivänä teimme myös retken Koivuniemen Herraan. Päivä oli sen verran elämyksellinen, että kirjoitan siitä erikseen jossain välissä kun pyykeiltä ja muilta lomaseurauksilta ehdin.

Pori sinällään on meille tuttu paikka. Asuimme siellä yhden vuoden opiskeluaikoina.
Kirjurinluodon puisto oli yhtä hieno paikka, jollei jopa hienompi, kuin ennenkin!

Yyterissäkin olemme vierailleet kerran aiemmin.
Oli jotenkin kamala nähdä miten huonossa kunnossa hotelli on monelta osin. Paikka on kaunis ja potentiaalia olisi vaikka kuinka, mutta rahaa kipeästi tarvittaviin uudistuksiin ei taida olla tarjolla. Ihan mukavasti loma silti sujui, vaikka aivot työstivätkin koko ajan, mitä siellä voisi tehdä toisin :)

Ikuinen ideanikkari on ikuinen ideanikkari, oli kyse omasta tai muiden omaisuudesta.