Keräilen paljon kaikkea turhaa. Kierrän mielelläni kirpputoreja ja usein ostan sieltä mukaani sellaista mitä en tarvitse. Oikeastaan emme tarvitse tällä hetkellä mitään uutta. Meillä on kaikki vältttämätön mitä tarvitsemme. Silti jotain turhaa kulkeutuu aina kotiin. Varsinkin vaatteita ja lakanoita. Enkä edes osta niitä käyttöön vaan haaveilen tekeväni niistä jotain uutta. Mekkoja tytöille, vaatteita nukeille, pusseja ja pussukoita, mitä milloinkin. Hyvin harvoin saan kuitenkaan mitään oikeaa aikaiseksi. Niinpä minulla on yksi huone täynnä kankaita ja kankaiksi luokiteltavia muita hyödykkeitä. Ehkä jonain päivänä..
Minun on pitänyt tietoisesti opetella laittamaan tavaroita pois. Tämä "kaiken varalle - säilyttäminen" kulkee meillä suvussa. Eihän hyvää tavaraa voi poiskaan laittaa, jos vaikka joskus vielä tarvitaan. Siskoni on onnekseen siltä säästynyt. Minä annan mielelläni tyttöjen vanhoja vaatteita tuttujen lapsille ja muutenkin luovun mielelläni minulle turhista tavaroista, jos tiedän jonkun toisen niitä tarvitsevan.
Syksyllä otin vuokrapöydän lähikaupungin itsepalvelukirpputorilta. Minulla oli pöytä yli kaksi kuukautta. Myyntiä pöytävuokran jälkeen kertyi hieman alle 200 euroa. Ei todellakaan vaivansa arvoista. Lisäksi sain tuoda vielä monta pussillista takaisin kotiin. Olen nyt miettinyt mitä teen niiden kanssa. Laittaisinko huutonettiin, ottaisinko pöydän muutamaksi viikoksi.. Kunnes yhtäkkiä ymmärsin, etten tarvitse sitä muutamaa kymppiä, jonka niistä saisin. Päädyin siihen, että annan ne kaikki pois. Kaikkein mieluiten antaisin nuokin vaatteet sellaiselle, joka niitä oikeasti tarvitsisi. Mutta en tiedä miten se olisi mahdollista. Joten jälleen kerran seurakunta kiittää ja kumartaa ja laittaa rahat lähetystyöhön.
Olisipa joku paikka mistä oikeasti niitä tarvitsevat voisivat vaatteita hakea ihan ilmaiseksi. Sinne veisin vaatteet heti! Mutta srk, spr ja mikä tahansa hyväntekeväisyystaho veloittaa niistä vaatteista. Rahat laitetaan johonkin "tärkeään". Vaikka oikeasti joku saattaisi tarvita ehjät vaatteet, lämpöisen takin, puhtaita pyyheliinoja, mutta ei ole rahaa ostaa, edes kirpputorilta, joiden hintataso on ainakin näillä leveysasteilla huikaisevan korkea.
7 kommenttia:
Mä kanssa en raaski heittää mitään pois. Tulee sitten liikaa tavaraa tai turhaakin sellaista.
Olen joutunut viemään osan roskikseen, kun ei ole enää asuntooni mahtunut(varsinkin, kun täysikäinen muksuni muutti vähäksi aikaa luokseni). Harmittaa viedä roskikseen, muttta ei meillä tässä lähellä ole paikkaa, mihin viedä ja ei ole autoa, millä kuljettaa.
Hei, tulin ensimmäistä kertaa blogiisi kylään ja oli jännä huomata miten tämä kirjoituksesi oli lähellä omia ajatuksiani. Kiertelen kirppareilla usein ja ostelen kankaita ja muita käsityötarpeita. Harvemmin kuitenkin on aikaa tehdä niistä mitään ja ne jäävät tyhjän pantiksi.
Vanhoista mutta hyväkuntoisista tavaroista ja vaatteista olen opetellut luopumaan. Itse säilöisin kaiken, mutta mies on onneksi toista maata. Kirpputori tai huutonetti ovat tosiaan työläitä tapoja päästä ylimääräisestä pikkutavarasta eroon ja muutaman euron takia sitä ei viitsi tehdä. En itsekään ole oikein keksinyt sopivaa tahoa, jolle lahjoittaa ylimäääräiset tavaransa. Viemme paljon SPR:lle ja katulähetyksen kierrätyskeskukselle kun muitakaan vaihtoehtoja ei oikein ole. Jonkin verran olen tutun kautta antanut vaatteita myös Venäjän Karjalaan vietäväksi. Mutta aina ei ole takeita kenelle ne lopulta päätyvät.
Tutulle yksinhuoltaja-äidille olemme antaneet huonekaluja mutta olen myös ilmoitellut huonekaluista kauppojen ym. ilmoitustauluilla. Opiskelijat ottavat mielellään vastaan ilmaisia huonekaluja tai toimivia kodinkoneita. Joka tapauksessa en haluaisi heittää mitään käyttökuntoista tavaraa tai vaatetta roskiin jätemäärää kasvattamaan. Liian usein ongelmana on se miten auttaisi parhaiten sellaisia, joilla ei oikeasti ole vara ostaa uutta tai edes vanhaakaan.
Yvioon: oletko koskaan katsonut Romuveljekset sarjaa? Itseäni huvittaa suunnattomasti ajatus, että täälläkin vain hylättäisiin tavaroita tien varteen ja ne voisi joku keräillä sitten talteen, jos tarvitsee. Ei tarvitsisi miettiä minne niitä veisi, sen kun vain jättäisi ovenpieleen, porttikäytävään tai tienvarteen.
Elina: Tervetuloa :) Meilläkin mies on se, joka laittaa tavaroita pois aika surutta. Tytöt pelkäävät niitä siivouspäiviä kun isi päättää "auttaa" huoneiden kanssa. Äiti säästää helpommin kaikki tarpeellisuudet..
Minulla on myös sama ajatus, etten haluaisi laittaa ehjää tavaraa kaatopaikalle. Siellä se ei hyödytä ketään. Ei edes lähetystyötä. Olisi hienoa antaa apua suoraan sitä tarvitseville, mutta miksi ihmeessä se on niin vaikeaa?
Paikallinen sosiaalitoimi ilahtuu varmasti vaate- ja liinavaatelahjoituksista.
En ole koskaan edes ajatellut, että ottaisivat sosiaalitoimessa lahjoituksia vastaan. Täytyy ehdottomasti ottaa selvää asiasta.
Ainakin Oulussa on sellainen kuin Toppilan kierrätyskeskus, jota mun mielestä hallinnoi Oulun kaupunki. Sinne voi viedä tavaraa milloin vain ja sieltä tullaan tarvittaessa hakemaan pakettiautolla isompia kuormia ja huonekaluja. Asiakkailta he ottavat lähinnä nimellisen maksun, esim. paita 20-60 senttiä, sohvan voi saada alkaen kympillä (on sitten kalliimpiakin laadun mukaan). Uskon, että vastaavia on muissakin kaupungeissa.
Heips, minäkin olen eka kertaa bolgisivuillasi. Minä säilön kans kaiken. Kaapit on pullollaan tavaraa mitä en tarvitse. Ostelen kirppikseltä ja mietin että joskus teen sitä ja tätä. Ei vaan tule tehtyä. Roskikseen vien vain pakosta.
Joskus olen vienyt uff:lle.
Lähetä kommentti