Tiilivalkoinen

2010-06-27T21:41:00.002+03:00

Tämä blogi hiljenee ennalta määrittelemättömäksi ajaksi.

Kiitos kaikille teille, jotka olette täällä käyneet kurkkimassa.

Hyvää kesän jatkoa ♥

Siivouspäivä - sähköpostissa :-)

2010-06-08T14:19:00.003+03:00

Sadepäivänä olisi hyvä siivoilla. Niin minäkin aioin, mutta jämähdin koneelle ja päätin siivota sähköpostini. Satoja mainoksia roskakoriin, kymmeniä irtisanoutumisia postituslistoilta, satoja poistettavia ketjukirjeitä. Muutama helmikin löytyi. Tämä sai minut hymyilemään ja naurahtamaankin muutaman kerran. Lapset on ihania.

Totuuksia lasten suusta
Aviomies on oikeastaan samanlainen kuin isä, paitsi vähän kalliimpi. Nelly 5v.
Isän piti muuttaa maalle, siksi minulle tuli uusi isä joka pysyy kaupungissa. Selma 7v.
Olen perinyt silmät isältä ja hiukset äidiltä. Toppatakin olen perinyt naapurilta. Sylvia 7v. Sisarus on sellainen, jota sekä vihaa että rakastaa. Ihan vaan hirveän rakas paskapää. Filip 7v. Perheessä voi sanoa ihan mitä ajattelee eikä tarvitse pelätä, että joku ajattelee samalla tavalla. Håkan 6v.
Se joka saa hyvän kasvatuksen, siitä tulee kiltti. Sellaisella joka saa huonon kasvatuksen on kivaa. Tony 6v.
Pojat syntyy suurisuisempina kuin tytöt. Poikien sisällä asuu hirveästi hohotusta, jonka pitää päästä ulos. Tyttöjen sisällä on pieniä asioita, ja heille riittää, että nauraa ja juoksee pikkuisen, niin ulkopuolella tuntuu samalta kuin sisäpuolella. Sofie 8v.
Tyttökavereiden kanssa voi puhua kaikesta. Poikien kanssa voi myös puhua, mutta se on vaikeampaa, koska sanojen väliin tulee niin paljon hihitystä. Sofie 6v.
Naimisiin mennään siksi, että rakastaa jotain toista enemmän kuin itseään. Minusta tuntuu, ettei se tule olemaan kovin helppoa. Ellen 7v.
Avoliitto ja avioliitto on melkein samaa, paitsi että toinen on pakollista ja toinen on vapaaehtoista. Siri 7v.
Minä en halua saada lapsia. Kinaa tulee ihan tarpeeksi nukkejen kanssa. Parempi olisi saada käytetty eläin eläintensijoituslautakunnalta. Mina 7v.
Pappi kysyy tahdotko mennä naimisiin sen kanssa, joka seisoo siinä vieressäsi, vai haluatko mieluummin jonkun muun. Useimmiten siinä ei ole ketään toista, niin että vastataan tahdon. Emil 7v.
On kumma miten vähän saa aikaan, jos vain lakkaa yrittämästä.. Pauline 8v.
Ei mielikuvituksen ja todellisuuden välillä ole mitään eroa. Ei ainakaan mielikuvituksessa, todellisuudessa vain. Martin 9v.
Rikkaudessa ja köyhyydessä on suuri ero. Köyhillä ei ole mitään, rikkaat luulevat ettei heillä ole mitään. Ingrid 9v.
Jos opettajatkin kävisivät töissä, niin lapsilla ei olisi mitään paikkaa mihin mennä. Hanna 7v Enkelinä oleminen on yleensä naisten ammatti. Louise 7v.
Enkelit ovat ihan tavallisia taivaassa. Epätavallisia tuolla ylhäällä ovat miehet. Zindy 7v.
Enkeliä en ole koskaan nähnyt, mutta olen nähnyt hammaslääkärin. Mimmi 8v.
Poliittinen elin on esimerkiksi pääministerin perna. Odd 6v.
Joku heitti hänen haudalleen kiven. Siksi Jeesus nousi ylös ja rupesi juutalaiseksi. Siitä alkoi yleinen ylösnousemus. Sofia 9v.
Jeesus kuoli pitkänäperjantaina. Kun hän eli, hän aina hoputti opetuslapsia, mutta kun hän oli kuollut, ne kävivät pitkälleen. Siksi sitä sanotaan pitkäksiperjantaiksi. He itkivät, mutta kyllä heistä oli mukavaakin lekotella vähän aikaa. Kevin 8v.
Jeesuksella ei ollut lompakkoa, koska hänellä ei ollut taskuja. Vaipat vaan koko ajan. Sitten kävi todella huonosti. Kevin 8v.
Ennen mies ei tiennyt, missä lapset olivat tai mistä ne tulivat. Isänpäivänä juhlitaan sitä, että hän on vihdoin ymmärtänyt tämän asian. Nina 7v.
Belgiassa kaikki kotieläimet ovat harmaita. Tai sitten se lehti oli mustavalkoinen. Matilda 7v. USA:ssa on lähetetty hurjan monta miestä kuuhun. Niitä pitäisi lähettää lisää, ehkä kaikki. Moa 6v.
Taivaskin on ulkomaata. Jos ei käyttäydy hyvin, ei pääse taivaaseen. Mutta ei sillä ole väliä, minä haluankin mieluummin olla kotona. Nina 7v.
Jumala ripusti Jeesuksen ristille, koska hän halusi hallita yksin. Tilda 7v.
Kissojen taivaassa Jumalalla on turkki. Lydia 7v.
Voi olla, että Jumala on täti. Ehkä hän pitää pilviä hameena. Karoline 8v.
Ristiin voi ripustaa joulukuusen palloja, niin että Jeesuksellakin on vähän hienompaa ja hän saa riippua hyvässä seurassa. Tomas 7v.
Mooses on kaikkein kovin. Mooses pystyy kävelemään meren pohjalla. Allahilla on vaan lentävä matto. Daniel 7v.
Joosef ei ollut Jeesuksen isä. Sillä oli joku juttu aasin kanssa, mutta en muista mikä. Sofie 6v.
Ei, ei kun se oli näin: Kun Joosef osti aasin, Maria tuli niin iloiseksi, että hän tuli raskaaksi ilman kenenkään apua. Jossan 7v.
Minä osaan raamatun, koska käyn pyhäkoulua. Joosef katosi Jeesuksen elämästä, ja minä luulen että hän hankki uuden vaimon, joka oli vähän tavallisempi kuin se Maria. Ne makasivat vierekkäin ja sitten tuli lapsia, ihan ilman Jumalaa. Puusepät haluavat yleensä että asiat tehdään ihan tavallisesti. Linn 9v.
Jeesus uskoi Jumalaan niin taivaallisen paljon, että hänen kaverinsa pitivät häntä vähän hölmönä. Sitten he tekivät hänelle tylsiä juttuja, ripustivat hänet ristille ja vähän muutakin. Nicole 7v.
Jumala teki Marialle lapsen ja painui sitten taivaaseen. Sitten Joosef sai syyt niskoilleen. Moa 6v. Maailmankaikkeus ei lopu koskaan. Tai sitten se loppuu siihen kohtaan, missä Jumalan koti alkaa, ihan siihen aidan viereen. Rasmus 7v.

Ja elämä olisi niin paljon helpompaa kun kaikki muistaisivat nämä joka kodin järjestyssäännöt: JÄRJESTYSSÄÄNNÖT:
1. Äiti on oikeassa
2. Äiti on aina oikeassa
3. Jos joku tuntee olevansa oikeassa, kts. edelliset kohdat
4. Äiti ei makaa - hän mietiskelee
5. Äiti ei juo - hän maistelee
6. Äiti ei ole myöhässä - hän ei ole nyt paikalla
7. Äiti ei riitele - hän perustelee
8. Äiti ei lueskele lehtiä - hän kerää aineistoa
9. Äiti ei juoruile - hän tekee selvitystä
10. Äiti ei vehkeile ystäviensä kanssa - hän kasvattaa teitä
11. Äiti ei huuda - hän painottaa asiaa, jotta kaikki kuulisivat
12. Äiti ei hauku - hän neuvoo
13. Menet äidin luokse oman ideasi kanssa - palaat äidin idean kanssa
14. Mitä enemmän kritisoit äitiä, sitä huonommin menestyt elämässä

Smooltoolkin ohojeetakin sieltä seasta löytyy. Nää on tärkiä osata.

ULUKOMAALAASET: Ulukomaalaanen on monaasti ihimetys, sellaasen kohorates on hyvä muistaa notta ulukomaalaanen on useen vilikas luantoonen ja kova puhumahan. Ulukomaalaane vaa useen puhuu ulukomaankiältä jotei kaikki ymmärrä, prasiliaa, pelekiaa, sveitsiä ja muita kummallisia kiäliä. Ulukomaaselle kannattaa kuitenki puhua vaikka suamia jos ei muuta osaa, pääasia nottei oo tuppisuuna ja anna töykiää kuvaa ittestänsä. Puheen voi aloottaa vaikka säästä, "K Y L L Ä - O N -K O M I A - ILI MA" ! Kannattaa puhua kuuluvalla äänellä ja harvaksensa jos se sattuus vaikka ymmärtämähän. Jos ulukomaalaanen on hyvin tumman sorttinen voi kysyä, "O N K O-S I Ä L Ä-K A I K K I-M U U K K I N-N E E K E R I Ä"? Kylläse smooltookki siitä sitte lähtöö käyntihi ku on päästy alakuhun. Ulukomaalaasista pitää viälä muistaa seki nottei ne kaikki välttämättä oo silti maalaasia vaikka niistä käytetähänki nimitystä "ulukomaalaaset".

HOMOT: Homojen kans taas on siitä helepompaa notta varsinki kotimaiset homot osaa kiältä oikeenki hyvin. Monet vaan ei osaa olla homojen seuras luantevia vaa heirän käytös muuttuu jäykäksi ja jopa kankiaksi. Jos ei tiärä mitä sanoos homolle keskustelun avaukseksi voi sanua rennosti vaikka notta: "Sitä ollanhan sitte niinku homo"! Näin annetahan ittestä homolle avarakatseenen kuva eikä homo luule heti notta joku aharasmiälisyyren esikuva siinä. Jos miäshomo eherottaa saunailtaa ja jos sinne lupaa mennä kannattaa ainaki kysyä onko saippua nestehenä vai palana, jos nimittäin palasaippua lipee kärestä sitte pestes sinne saunanlaattialle se kyllä kannattaa jättää sinne.

KAUPUNKILAASET: Kaupunkilaaset on kaas sellaasia joille kannattaa asioota selostaa kärsivällisesti. Niitä yleensä kiinnostaa mitä kummallisimmat asiat ja ymmärtämisen kaas niillä kuitenki pakkaa useen olla vaikeuksia. Yleensä ne kyselöö, "mikä tua on" ja "minkä tähäre"? Näihin kannattaa vastata asiallisesti turhaa kiihkoolua ja varsinki päällekäymistä pitää välttää. Jos kaupunkilaanen ihimettelöö mihinkä kaikkehen tarvitahan niitä viittä uutta raktoria jokka siinä pihas seisoo, se kannattaa viärä pirummoosen sontatunkion viärehe ja antaa tarikko kätehe ja ruveta sen kaas luamahan sontaa korkeehin kippikärryyhin. Ja toimitella notta "konehet on kaiken pahuuren alaku ja juuri, tälläänen talakoomeininki onki palio mukavempaa"! Yleensä parin kuarman jäläkihi kaupunkilaanen on valamis takaamahan sulle lainan vaikka minkälaasen sonnanajokonehen ostua varte. Kaupunkilaasia on palio mutta maalla kaupunkilaaset kuuluu vähemmistön joukkoho. Näitä korrektin käytöksen malliesimerkkiä voi tapauskohtaasesti soveltaa sitte tarpehen mukahan.

2010-06-01T20:45:00.001+03:00

Wiion viestinnän lait:
1. Viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta.
• Jos viestintä voi epäonnistua, niin se epäonnistuu.
• Jos viestintä ei voi epäonnistua, niin se kuitenkin tavallisimmin epäonnistuu.
• Jos viestintä näyttää onnistuvan toivotulla tavalla, niin kyseessä on väärinkäsitys.
• Jos itse olet sanomaasi tyytyväinen, niin viestintä varmasti epäonnistuu.
2. Jos sanoma voidaan tulkita eri tavoin, niin se tulkitaan tavalla, josta on eniten vahinkoa.
3. On olemassa aina joku, joka tietää sinua itseäsi paremmin, mitä olet sanomallasi tarkoittanut
4. Mitä enemmän viestitään, sitä huonommin viestintä onnistuu. Mitä enemmän viestitään, sitä nopeammin väärinkäsitykset lisääntyvät.
5. Joukkoviestinnässä ei ole tärkeätä se, miten asiat ovat, vaan miten asiat näyttävät olevan.
6. Uutisen tärkeys on kääntäen verrannollinen etäisyyden neliöön
7. Mitä tärkeämmästä tilanteesta on kysymys, sitä todennäköisemmin unohdat olennaisen asian. jonka muistit hetki sitten.

Kesää kohti

2010-05-31T21:11:00.002+03:00

Tiedätkö sen tunteen: avaat vakuutusyhtiön monen sadan euron arvoisen laskun, silmäilet mitä vakuutus korvaa ja ajattelet, ettet ehkä koskaan tule tarvitsemaan vakuutusta. Olet kuitenkin maksanut vakuutuksen joka vuosi, etkä uskalla olla maksamatta nytkään. "Entä jos sitten tapahtuukin jotain?" Ja sitten tapahtuu. Autosi varastetaan, talossasi on vesivahinko, lapsi sairastuu, mitä tahansa. Silloin olet kiitollinen siitä, että olet maksanut vakuutusmaksusi. Mutta kun on kulunut muutama vuosi, alat taas miettiä mitä järkeä on maksaa näitä kalliita maksuja.

Olen huomannut tänä keväänä, että toiset ihmissuhteet ovat vähän samanlaisia. Joitain ystävyys- tai sukulaisuussuhteita tulee pidettyä yllä lähinnä tottumuksesta ja pienestä "entä jos" pelosta. Usein nämä toimivat samalla tavalla kuin vakuutusmaksut. Liikenne toimii vain toiseen suuntaan. Sinä kuuntelet, sinä tuet, sinä ymmärrät, sinä olet kiinnostunut, sinä autat. Sinä maksat laskusi ja toivot, että ehkä jonain päivänä tulee tilanne, jossa sinä saat jotain hyötyä tästä "vakuutuksestasi".

Kilpailutus on kuitenkin tämän päivän trendi. Meitä on opetettu kilpailuttamaan sähköyhtiöitä, vakuutusyhtiötä, puhelinoperaattoreita jne. Miten voisi kilpailuttaa ihmissuhteensa? Millaisella vertailulla saisi selville, mihin suhteisiin kannattaa panostaa ja minkä tilalle etsiä uusia? Eihän vanhoissa, toimimattomissa ihmissuhteissa olekaan oikeastaan muuta vikaa, kuin se että ne vievät usein mahdollisuuden uusilta ihmissuhteilta. Uusien ystävyyssuhteiden on suorastaan pudottava eteen, koska niitä ei osaa etsiä silloin kun entisetkin ovat voimassa. Harva meistä vakuuttaa kotiaankaan kahdessa vakuutusyhtiössä. En tiedä, onko se edes mahdollista?

Tänä keväänä olen myös joutunut tutustumaan uudelleen itseeni. Siihen, jonka kadotin äitiyden mukanaan tuomaan odotusviidakkoon. Olen huomannut, että ympärilläni olevat ihmiset edustavat sitä arvomaailmaa, jota kohti pyrin, koska luulin sen olevan ainoa oikea. Se on kuitenkin monilta osin aika kaukana siitä, joka kumpuaa sisältäni. Tämä oli helpottava havainto. Syy siihen, etten löydä paikkaani ryhmissä ei johdukaan muista, vaan minusta. Minun ajatus- ja arvomaailmastani. Minä en sopeudu, vaan jään mieluummin syrjään. Tämä on hyvä juttu. En voi syyttää ulkopuolisuudestani ketään muuta kuin itseäni. Ja itseni kanssa olen solminut toistaiseksi voimassa olevan aselevon.

Puolison kanssa käydään myös keskustelua arvoista ja ajatuskiemuroista. En yritä muuttaa häntä samanlaiseksi kuin minä. Häneltä olen toivonut vain kiinnostusta minulle tärkeitä asioita kohtaan. Aivan kuin itse osoitan kiinnostukseni hänelle tärkeitä asioita kohtaan. Minä keskustelen mielelläni hänen kanssaan pelistä. En siksi, että olisin kiinnostunut pelistä, vaan siksi että olen kiinnostunut siitä mistä hän on kiinnostunut. Tätä samaa olen toivonut myös häneltä. Toistaiseksi jatkan kuitenkin tämänkin vakuutuksen maksamista ja odotan, josko jonain päivänä saisin maksunpalautusta.

Se alkais olla sitten sitä myöten valmis

2010-05-06T12:53:00.000+03:00

Opintorekisteristä puuttuu enää opinnäytetyöstä saatavat opintopisteet. Sitten saan jättää tämän kuuden vuoden piinan historiaan. Olo on huojentunut. Minä valmistun sittenkin. Monta epäuskon hetkeä on mahtunut näihin vuosiin ja monta kertaa olen ollut jättämässä leikin kesken. Tämän ainoan kerran on jääräpäisyydestä ollut hyötyä. Vain sen avulla selvisin tästä koitoksesta.

Vaikka kaikki kääntyi lopulta parhain päin, toivon silti että jollakin olisi ollut rohkeutta sanoa minulle kuusi vuotta sitten ettei ole mitään järkeä aloittaa opintoja vauva vatsassa ja leikki-ikäinen hulivili kotona. Moni kyllä kauhisteli sitä, miten aion selvitä. Työ, opinnot ja urheileva yrittäjäpuoliso oli aika mahdoton yhtälö. Väsyhän siinä lopulta tuli ja oli pakko laittaa opinnot hetkeksi hyllylle. Näiden muutaman kuukauden aikana olen nyt urakoinut opinnäytetyön ja melkein puolen vuoden opinnot. Ja hengissä selvittiin.

Kun opintosihteeri ehdotti minulle opintoja vaihto-oppilaiden kanssa, epäröin .. no aika paljonkin. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan oikeastaan ollut, sillä tarvitsin kursseja eikä aikuispuolella ollut tarjolla oikeanlaisia. Nyt voin rehellisesti sanoa, että en olisi valmistunut ilman näitä opintoja vaihto-oppilaiden kanssa. Kansainvälisessä ryhmässä opiskelu on antanut minulle enemmän kuin yksikään aiempi vuosi koulussa. Luulin, ettei itsevarmuutta voi oppia koulussa, mutta olin väärässä. Minä selvisin tästä haastavasta keväästä, joten selviän varmasti vielä vaikeammista paikoista. Opiskelijaystäväni ovat olleet ihania. Minut on otettu hienosti mukaan vaikka olenkin tällainen mamma-opiskelija. Ja sitä tukea ja tsemppausta mitä olen heiltä saanut, en olisi voinut saada normaaleissa opiskelukuvioissani. Me suomalaiset kun olemme aika pidättyväistä sorttia.

Virallinen valmistumispäivänä on 21.5. En vielä tiedä menenkö valmistumisjuhlaan. Jotenkin se tuntuu niin teennäiseltä. Harrastuksenahan minä nämä opinnot alunperin aloitinkin.. Toiset kutovat sukkia, toiset loihtivat upeita kakkuja, minä opiskelen. Mutta minä taidan olla niitä. Ikuisia opiskelijoita. Jo nyt katselen lähiseutujen opintotarjontaa. Muotoilun amk kiinnostaisi, mutta Jurvaan on matkaa ihan vähän liikaa, eikä siitä ainakaan toistaiseksi näytä olevan aikuiskoulutusta tarjolla. Ihan täysipäiväiseksi täysipäiseksi opiskelijaksi minusta ei sentään enää ole!

Kevät? Kevät. Kevät!

2010-04-29T10:20:00.003+03:00

Pitkästä aikaa ehdin katsella Valokuvatorstain haastettakin. Tällä viikolla haasteena on Kevät, kevät, kevät.

Tänä vuonna kevättä on vietetty vähän harmaissa merkeissä. Niinpä kaivelin viime keväisen kuvan arkistoista ja lisäilin vähän väriä. Väriterapiaa itse kullekin.

Muualta Euroopasta tulleet opiskelijaystäväni ovat aivan kauhuissaan Suomen kevään kanssa. Eikä tilannetta auta yhtään puhelut kotiin päin, kun lämpöeroa voi olla melkein 20 astetta. Well, this is how it is here in Finland. Sometimes.

Painoa vartioitavaksi

2010-04-27T08:46:00.000+03:00

Ne soittivat eilen Painonvartijoista, olisivat halunneet jutella terveellisistä elämäntavoista.
Sanoin, että nyt on vähän huono hetki, pitäisi saada lapset nukkumaan.
En viitsinyt sanoa, että suklaalevy on kesken ja löhöän sohvalla.

Eipä tässä ole ollut aikaa, eikä kiinnostusta keskittyä terveellisiin elämäntapohin. Jos minä olen jotain oppinut viime vuosina on se, että niin tuttua ihmistä kuin itseään, ei kannata turhaan kiusata. Olisihan minullakin sitä painoa vartioitavaksi pitkälti toistakymmentä kiloa, mutta juuri nyt ei ole sen aika. Tällä hetkellä keskityn siihen, että saan opintoni valmiiksi. Opinnäytetyö on muuten jo esitetty! Ehkä sitten sen jälkeen voisi miettiä jonkinlaista elämäntaparemonttia. Mutta remonttia siinä mittasuhteessa, mitä se tarkoittaa meidän talossamme, yhtä huonetta kerrallaan. En aio samantien siirtyä salaattilinjalle ja ryhtyä treenaamaan marathonia varten. Pieniä muutoksia vähitellen. Luultavasti oma elämäntaparemonttini on kuin talomme remontti, ikuisuus projekti. Mutta eipähän pääse ainakaan kyllästymään :)

Hyvää kevään jatkoa kaikille teille, jotka jaksatte käydä täällä välillä lurkkimassa! Kesä tulee ja eiköhän sitten vähitellen palailla täälläkin normaalimpaan rytmiin. Josko sitä ehtisi taas ottaa kamerankin esiin..

Opiskelu alkaa nousta hattuun

2010-04-14T10:34:00.001+03:00

Rakas totesi eilen saunassa, että olisi kiva olla viisas.
Minä puhahdan vastaukseksi "Ei, ei se kuule oo yhtään kivaa!" ja aivan tosissani.

Ennen tuota dialogia olin hyvin ärtynyt ja kiukkuinen. Mutta tilanteen koomisuuden tajutessani nauroimme molemmat. Koskaan aiemmin en ole erehtynyt pitämään itseäni viisaana, saati väittämään moista aivan pokkana. Kaiketi tämä opiskelu tekee tehtävänsä ;)

Toinenkin juttukin nousee varmaan vielä hattuun.

Minä, joka vielä kaksi vuotta sitten kärsin suunnattomasti kummilapsettomuudestamme, pääsen tulevana viikonloppuna kummiksi toistamiseen ♥ Olen niin onnellinen asiasta! Kahden tyttölapsen vanhempina on oikeasti aika ihanaa, kun molemmat kummilapsemme ovat poikia. Lastenvaateosastollakin saa kaikessa rauhassa kiertää molempien osastot.

Upeaa viikkoa ja nauttikaa aurinkosta niin kauan kun sitä on tarjolla! Ovat kuulemma pelotelleet sateisella viikonlopulla.

Melankolian riemut

2010-04-10T14:34:00.000+03:00

Ensimmäiset perhoset ovat heränneet talvihorroksestaan. Niin ja ensimmäiset kärpäset.
Ensimmäiset muuttolinnut ovat palanneet etelästä.

Ja minä huomaan taas ihmetteleväni samaa kuin joka vuosi.
Miksi? Miksi ne tulevat tänne? Miksi ne eivät ymmärrä, että täällä on märkää ja harmaata ja tylsää.
Kevät on minulle sitä aikaa, kun kyllästyn kaikkeen. Kaipaan vaihtelua enemmän kuin koskaan. Selailen työpaikkailmoituksia ulkomailla. Ja muilla paikkakunnilla. Jos muuttaisi edes Hankoon, tai vaikka vain Tampereelle asti. Mutta lähtisi pois täältä, jossa lumikaan ei sula ennen vappua. (joo, on se jo muiden pihasta sulanut, mutta ei meidän..) Tutustuisi uusiin ihmisiin, opettelisi uuden kielen, aloittaisi uuden harrastuksen. Mitä vain, että saisi jotain muutosta elämään. Jotain uutta, jotain lainattua, mutta ei mitään vanhaa, eikä välttämättä mitään sinistäkään.

Tämä menee onneksi ohi. Muutaman viikon joudun kuitenkin elämään tämän tyytymättömyyden ja muutoshakuisuuden kanssa. Onneksi opiskelen tällä hetkellä mielenkiintoisten vaihto-opiskelijoiden kanssa, saan edes pieniä makupaloja jostain erilaisesta. Vaikka olen melkin kymmenen vuotta vanhempi kuin muut opiskelijat, olen löytänyt ihan kivasti oman paikkani porukasta. Se on minulle harvinaista. Minä kun yleensä jään sivuun seurailemaan ryhmiytymistä ja otan paikkani, jos sellainen jää yli. On kuitenkin ihan tavallista, että se minun paikkani on kehän ulkopuolella. Yleensä se ei minua haittaa, mutta tähän aikaan vuodesta se vahvistaa sitä tunnetta, että pois on päästävä. Heti. Mielellään jo eilen. Tämä on jo niin nähty.

Anna Puun Melankolian riemut löytyy täältä

Integroitua parisuhdeviestintää

2010-04-06T15:49:00.000+03:00

Tässä opinnäytetyötä kirjoittaessa olen tullut samalla kerranneeksi muutamia oleellisia markkinointiviestinnän perussääntöjä. Monet markkinointiin tai asiakaspalveluun liittyvän lainalaisuudet pätevät ihan normaalissa elämässä, ihmisten välisessä kanssa käymisessä. Eilen totesin rakkaalle, että kenties meidän olisi laadittava parisuhteen / perheen viestintäsuunnitelma. Suunnitelman tärkeimmäksi kehitysalueeksi muodostuisi ilman epäilystä parisuhdeviestinnän integrointi.

Integroitu markkinointiviestintä tarkoittaa prosessia, jossa kaikki yrityksen viestit (niin ulos- kuin sisäänpäinkin liikkuvat) muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden jonka ydinsanoma on sama.

Parisuhdeviestinnässä tämän integroinnin voisi aloittaa sillä, että keskustelua - tai muuta molemmilla osapuolille sopivaa menetelmää - apuna käyttäen selvitettäisiin puhutaanko tässä organisaatiossa, jota perheeksikin kutsutaan, samaa kieltä. Kieli saattaa kuulostaa hyvinkin samanlaiselta, mutta yksinkertaisilla pistokokeilla voidaan tarkistaa tarkoittavatko samat sanat molempien kielessä samaa asiaa, vai muuttuuko merkitys viestijästä riippuen. Muutamia testaukseen sopivia sanoja ovat yksinkertaiset sanat: "ei", "kyllä" ja "ehkä". Ja esimerkiksi meidän perheessä aikaa kuvaava sana "heti" paljastaa hyvin nopeasti sen, että kielessämme on suuria eroavaisuuksia sen samankaltaisesta ulkomuodosta huolimatta. Minun kielessäni "heti" tarkoittaa, että "tämä asia olisi pitänyt olla jo tehtynä, mutta koska se ei ole, sen on parasta tapahtua nyt välittömästi." kun taas puolisoni kielessä se tarkoittaa "sen jälkeen kun olen tehnyt tämän asian, joka minulla on tässä kesken tai jonka aloittamista olen suunnitellut pidempään" Voitte uskoa, että tämänkaltaiset kielelliset eroavaisuudet aiheuttavat välillä todella suuria turhautumisia, puolin ja toisin.

Sen jälkeen kun on selvitetty kielellisten eroavaisuuksien vaikutuksen kommunikaation tasoon, voidaan lähteä laatimaan suunnitelmaa. Erityisen tärkeää tämä on perheissä, joissa on pieniä lapsia. He oppivat hyvin helposti huomaamaan vanhempiensa viestinnän ristiriidat. Tästä johtuvat tilanteet, joissa toisen vanhemman kiellettyä joku asia, kävellään kysymään vielä toiselta. Sillä saattaahan olla, että äidin "ei" onkin isällä "ehkä". Tämä on integroidun parisuhdeviestinnän ehdottomasti haastavin osuus ja samalla myös se osuus, jota on syytä päivittää mahdollisimman usein. Sen lisäksi, että mietitään organisaatiossa vallitsevat säännöt, on hyvä myös miettiä miten säännöt muutetaan muotoon, jossa sisältö pysyy samana viestijän kielellisistä taipumuksista riippumatta.

Perussääntönä voidaan pitää sitä, että ensimmäisenä lähdetään kehittämään ja suunnittelemaan sisäistä viestintää. Sen jälkeen kun viestinnän sanoma organisaation sisällä pysyy muuttumattomana viestintätilanteiden vaihtuessa, voidaan ryhtyä miettimään miten parisuhdeviestintä näkyy ulospäin.

Ensimmäisenä voidaan listata tilanteita, joista osataan heti sanoa, että kommunikaatio on ollut puutteellista tai sen sisältö on ymmärretty väärin. Meillä tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi erilaisiin saunailtoihin tai vastaaviin tulevat kutsut.

Puoliso sanoo puhelimeen "Joo, pitää nyt katsoa millainen viikonloppu meillä on. Saattaa olla että ilmestyn paikalle."

Puolison kielellä tämä tarkoittaa, ettei hän ole menossa saunailtaan, koska hänellä on muuta tekemistä, mutta koska hän ei halua olla tyly, hän ei sano sitä suoraan, vaan jättää portin raolleen. Sisältö on kuitenkin se, ettei hän ole menossa.

Minun kielelläni tämä taas tarkoittaa sitä, että hän menisi jos en minä olisi niin hirveä pirttihirmu etten päästä häntä lähtemään. Oikeasti hän haluaisi mennä ja viikonloppua kohti alkaa varmasti pohjustella saunailtaan lähtöä..

Puhelun jälkeen mies unohtaa koko asian ja minä käytän koko loppuviikon valmistellessani sitä puhetta, jolla kiellän häntä kauniisti lähtemästä. Puhetta, jota en koskaan saa pitää, mutta olen aivan hermostunut siitä huolimatta.

Tällaisten tilanteiden varalle ei ole olemassa mitään helppoa ratkaisua. Nämä on käytävä läpi tapaus tapaukselta. Jokainen asia, jonka olettaa tietävänsä toisen puolesta on tarkistettava. Aika usein nimittäin käy niin, että se oletus on jotain niin kummallista, ettei toisen päähän ole moinen ajatus eksynyt ikinä.

Laadittaessa integrointisuunnitelmaa parisuhdeviestinnälle, joudutaan myös miettimään miten toimitaan jatkossa. Onko molempien ryhdyttävä puhumaan samaa kieltä? Kumman kieli valitaan organisaation pääkieleksi. Helpoin tapa, joka myös vähiten muuttaa ihmisten persoonallisuuksia on se, että opitaan huomaamaan ja ymmärtämään kommunikaatiotapojen erilaisuudet. Toimitaan aivan samalla tavalla kuin minkä tahansa vieraan kielen kanssa toimitaan, opetellaan sanat, niiden merkitykset ja erilaiset käyttötavat.

Mieti, mitä siitäkin tulisi kun yrittäisit tulkita espanjalaisen puhetta suomenkielen sanojen pohjalta?

Irtiottoja arjessa

2010-03-26T15:25:00.000+02:00

(kuva lainattu täältä)

Minä olen parikymppinen vielä vähän yli viikon. Pääsiäisen mentyä, olen minäkin mennyt seuraavalle vuosikymmenelle. Olen ajatellut, etten tule potemaan mitään ikäkriisejä. Viimeiset vuodet ovat olleet kriisiä kriisin perään, joten olen varmasti kriiseillyt jo ihan tarpeeksi. Nämä opiskelut melkein 10-vuotta itseäni nuorempien kanssa, ovat kuitenkin pakottaneet ajattelemaan ikääni ja sitä, että vaikka ikä onkin vain numero, se kasvaa koko ajan. Toisin kuin kengännumero.

Ystäväni täytti viikko sitten kolmekymmentä. Kirjoitin hänelle edellisenä päivänä näin:

Tänään on syytä juhlaan! Tänään olet vielä parikymppinen. Huomenna, no se on huomenna. Juhli tänään nuoruuttasi, huomenna kaikki onnittelevat sinua vanhenemisen johdosta. Sekin on hyvä syy juhlia, mutta tänään on silti parempi päivä!

Tänään minä ajattelin palkita itseäni. Juhlia hieman päivääni parikymppisenä. Aamupäivän tuntien jälkeen kävin kysymässä olisiko kosmetologilla aikaa siistiä kulmakarvani. Aivan yhtäkkisestä mielijohteesta varasin samalla myös intialaisen päähieronnan. Menin vielä hetkeksi kirjastoon ja sitten takaisin kauneushoitolaan. Ensin vähän kidutettiin ja sitten rentouduttiin. Hartiani ovat todella kireät. On aina jotenkin noloa myöntää, että mieheni hoitaa työkseen muiden vaivoja, mutta minä olen jumissa jatkuvasti. Niinhän se vain valitettavan usein menee, että suutarin lapset juoksevat kengittä. Päähieronta oli ihanan rentouttava.

Parasta tässä oli kuitenkin se, että minä pystyin siihen! Pystyin sijoittamaan muutaman kymmenen euroa omaan hyviinvointiini tuntematta syyllisyyttä. Jos tämä on seurausta vanhenemisesta, otan kolmannen vuosikymmenen avosylin vastaan.

Pari varmaa kevään merkkiä

2010-03-23T21:27:00.000+02:00

Kyllä se kevät on nyt tulossa!

Ei mitään havaintoa perhosista tai muuttolinnuista. Minä olen nähnyt kaksi vielä selvempää merkkiä.

Pehmisauto tien varressa.

Traktori auraamassa lunta pois pesäpallokentältä.

Näistä merkeistä alkaa minun kevääni.

So old but SO excited

2010-03-13T17:13:00.000+02:00

I've been study with exchange students this week. They all are much younger than me, so I've been feeling quite old. But that doesn't matter. I'm so excited about studying and communicating in english! If someone would ask me now to work to foreign country, I think that I could consider maybe two and half minute and then took my family with me and go to conquer the world.

Siinäpä se tärkein. Englanniksi tietenkin. Mutta jos joku ei jostain syystä saa selvää tästä minun upeasta englannistani, niin selvennetäänpä sama suomeksi. Eli tämän viikon olen opiskellut vaihto-opiskelijoiden kanssa. Aihe on ollut Venäjä liiketoiminta-alueena ja opetuskieli englanti. Olemme tehneet ja esittäneet jo yhden ryhmätyön ja toinen on työn alla. Minun ryhmässäni muut ovat saksalaisia, minä ainoa suomalainen. Minä olen viikonajan puhunut sekaisin suomea, englantia, ruotsia ja saksaa. Mikä on aivan käsittämätöntä. Normaalisti en muista yhtään saksalaista sanaa, mutta nyt kun pitäisi pysyä englannista joku "ich" tai "deine" tunkee aivan väkisin johonkin väliin. Oikeastaan se on ihan hyvä.. Luulevat vielä, että oikeasti osaan ja ymmärrän saksaa, eivätkä voi puhua keskenään minusta pahaa saksaksi :) paitsi tietenkin silloin kun en ole paikalla..

Vaihto-opiskelijat ovat 5 - 8 vuotta nuorempia kuin minä. Se saa tuntemaan itseni ikälopuksi. Melkein kymmenen vuotta! Samalla mietin sitä, että heidän ikäisenä minulla oli jo lapsi ja toinen tulossa. Rehellisesti sanottuna en voi suositella kenellekään tätä järjestystä. Mutta en siltikään tekisi varmaan asioita toisin, vaikka saisin mahdollisuuden. Enhän minä sitä silloin kaksikymppisenä tiennyt, mutta luultavasti muutaman vuoden päästä en olisi enää voinut tulla normaalisti raskaaksi. Endometrioosi löi ensimmäisen raskauden jälkeen niin voimalla päälle, että lääkärin mukaan sen oli pitänyt olla jo ennen raskautta aika pahana. Tämän tiedon valossa, hankkisin lapset nuorena. Mutta se mitä tekisin toisin, on se etten yrittäisi ympätä lapset+koulu yhtälöön töitä, enkä miehen yrittäjyyttä. Ne olivat minun tapauksessani liikaa. Näillä eväillä on kuitenkin menty ja ehkä se valmistuminenkin häämöttää jossain tulevaisuudessa. Kiirehän tässä tulee, mutta kuinkas muutenkaan?

Tämän viikon opinnot ovat auttaneet myös saamaan paremmin kiinni yhdestä epämääräisestä unelmasta. Ei se vieläkään ole toteutumassa, mutta tarkemmin hahmottumassa. Minä todellakin haluan jossain vaiheessa töihin ulkomaille, tai ainakin sellaisen työn jossa voi toisinaan käydä työskentelemässä vierailla mailla. Ennen kuvittelin, ettei tuollaisesta voi haaveillakaan jos ei ole kymppiä englannista, ruotsista, saksasta, ranskasta ja latinasta, mutta tämä viikko on opettanut ainakin sen, että kyllä sitä pärjää pienemmilläkin arvosanoilla kun on vain rohkeutta avata suunsa. "Se joka pelkää riskejä, ei juo koskaan shampanjaa" luennoitsija kertoi jonkun herra iso herran todenneen. Minä olen juonut, joten en kai sitten voi pelätä riskejä.

Auf wiedersehen!

Pieniä elonmerkkejä tännekin

2010-03-08T19:48:00.000+02:00

Ajattelin käydä taas hihkaisemassa, että hengissä ollaan.

Hiihtoloma huhkittiin toimitilojen rempan kanssa edelleen. Kyllä se siitä valmistuu. Vähitellen.. Toivottavasti.
Ehdittiin viettää yksi vapaapäiväkin. Juhlistettiin erään ystävämme vanhentumista. Itsekin täytän pyöreitä tänä vuonna, mutta kymmenen vuotta vähemmän kuin nyt juhlittu ystävämme. Tuollaisia ikäloppuja kaikki, meidän ystävämme ♥ Päivä aloitettiin yhteisellä aamiaisella ja jatkettiin kaupunkiin kiertelemään kirpputoreja ja muuten vain oleilemaan kaupungilla. Syntymäpäivää vietettiin siis perheiden kanssa pitkän kaavan mukaan. Hauska päivä. Muuten emme pahemmin sitten lomasta tienneet mitään. Mutta oltiin edes yhdessä suurin osa ajasta.

Viikonloppuna käytiin kyläilemässä kummipojan luona. Kovasti on jäppinen kasvanut jo. Eikä tällä kertaa vierastanut minua ollenkaan. Rakasta katseli hieman pidempään, tytöistä tykkäsi hirveästi.

Opinnäytetyö ei juurikaan edisty. Eihän tässä tulekaan yhtään kiire.. Marttyyrimaisesti olen nyyhkinyt etten sittenkään valmistu, koska en ole remontin vuoksi pystynyt tekemään mitään opinnäytetyön eteen. Vaikka tiedänhän minä itsekin sen, että vaikka olisin aloittanut urakan niin, että minulla olisi kokonainen vuosi aikaa, tekisin kuitenkin työn viime tipassa. Sen verran totta tuossa kuitenkin on, että toimintatapojani remontti on hankaloittanut. Yleensä minä teen homman kuin homman urakkana, kerralla valmiiksi vaikka mikä olisi. Nyt en ole pystynyt keskittymään tekemiseeni niin paljon, että olisin saanut tästä urakkaa aikaiseksi. Ärsyttää nykertää pienissä paloissa. Jos lähtisi vaikka viikoksi mökille ja tekisi työn kerralla valmiiksi. Ainakin sitten jos ei muuten onnistu.

Monenmoisia ajatuksia pyörii päässä. Mikään ei ota oikein kunnolla sellaista muotoa, josta saisi jotenkin kiinni. Saapa nähdä mitä tämä kevät tuo tullessaan. Muutoksen tuulet puhaltaa, mutta en tiedä osaavatko ne puhkua meidän tontille mitään mielenkiintoista.

Toisenlainen torstai

2010-02-26T09:52:00.000+02:00

Eilen oli vähän erilainen ilta. Kävimme akkasakilla teatterissa. Aloitimme illan kiiinalaisesta ravintolasta. En ole kovin usein käynyt kiinalaisessa. Tykkään kovasti ruoasta, mutta täytyy sanoa että viime viikkoinen vierailu thaimaalaisessa ravintolassa oli kuitenkin makuelämyksellisesti enemmän minun mieleeni. Ruoka on nyt kuitenkin niin toissijainen asia, ettei siitä sen enempää. Hauskaa oli, se on tärkeintä. Nauraa sai niin, että keskiviikon pilatestunnilla kipeytyneet vatsalihakset kipuilivat koko ajan.

Ravintolasta siirryimme teatterille, jossa menimme katsomaan Puhdistuksen. Todella vakuuttava näytös. Vaikkakin alkuosa esityksestä kului itselläni seuratessa enemmänkin käsikirjoituksen rakennetta ja ohjausta. Se oli niin taitavasti toteutettu, että vei mukanaan. Eija-Irmeli Lahden roolisuoritus vanhana Aliidena oli huikea. Toiset olivat lukeneet kirjan aiemmin ja heille tarina aukesi varmasti aivan eri tavalla kuin meille, jotka emme olleet kirjaa vielä lukeneet. Elämys oli niin vahva ja hieman ahdistavakin, että aivan hiihtolomaviikon lukemistoon en Puhdistusta aio ottaa. Haluan ehdottomasti lukea kirjan, mutta tarvitsen hetken aikaa toipuakseni näytöksestä.

Väliajalla oli mielenkiintoista huomata, miten erilaisiin asioihin ihmiset kiinnittivät huomiota. Toinen jäi kiinni traagiseen rakkaustarinaan, toinen mietti naisen asemaa, toinen lähihistorian kauheuksia, joku keskittyi enemmän toteutukseen. Kaikille tarina herätti ajatuksia. Se on tarina selviytymisestä, rakkaudesta, naisen asemasta, eilisestä ja tästä päivästä. Yksi ajatus jäi pyörimään päähäni, eikä se taida ihan nopeasti päästä sieltä pois. Saisinpa elää sellaisen elämän, ettei minun tarvitsisi riutua vanhuuttani samanlaisen katkeruuden pauloissa kuin Aliide. Osaisinpa irrottaa, antaa anteeksi, puhdistaa ja puhdistua.

Pitkähäntäinen eläin

2010-02-24T08:58:00.000+02:00

Nyt minäkin tiedän, milloin on niin kiire, ettei ehdi kissaakaan sanomaan muuta kuin pitkähäntäiseksi eläimeksi. Viime viikot ovat olleet yhtä hulinaa. Vähitellen alkaa helpottamaan. Remontti uusissa toimitiloissa alkaa olla loppusuoralla. Kaikkea pientä näpertämistä on jäljellä, suurin osa sellaista, johon en voi itse mitenkään osallistua. Taitaa nimittäin olla aika huono hetki opetella kuviosahan käyttöä, sirkkeliähän opettelinkin jo aiemmin käyttämään.

Vaikka uusien toimitilojen remontointi onkin kallista, niin pitkässä aikajuoksussa tämä remontti säästi meiltä pitkän pennin muutamaksi vuodeksi. Aina näihin päiviin asti, olen haaveillut siitä ihanasta, vanhasta puutalosta, josta remontoisimme unelmakotimme. Ajatukset remontin keskellä asumisesta ja kaikesta muustakin ovat vuosien varrella romantisoituneet vahvasti. Ne päivät ja illat, joita olemme nyt viettäneet työmaalla koko perheenä, osoittivat että tuon unelman aika ei ole vielä. Kymmenen vuoden päästä tilanne on jo aivan toinen. Me molemmat tykkäämme kyllä tehdä ja toisella meistä on siihen taitokin. Mutta tytöt... ne eivät tämänikäisinä ja tuon luontoisina sovellu ollenkaan remonttielämään. Ja nyt ei kuitenkaan edes yritetä elää remontin keskellä! Luultavasti tämä muistikuva tulee haihtumaan muutamassa kuukaudessa ja jo kahden kuukauden kuluttua alan taas vierailla kiinteistövälitysfirmojen sivuilla etsimässä sitä unelmaani.

Yksin emme ole remonttia joutuneet tekemään missään vaiheessa. On ihanaa, miten ystävät ovat tarjoutuneet kökkään (=talkoot) ja auttaneet meitä tässä urakassamme. Tilat eivät olisi näin hyvällä mallilla ilman ystävien apua.

Sukummekin ehti kasvaa tässä välissä yhdellä pakkaspojalla. Tytöille syntyi serkku ♥ Harmi kun asuvat niin kaukana, ettei aivan heti päästä tuoksuttelemaan vauvantuoksuja. Oikeastaan ihan hyvä, kamala jos tässä vielä vauvakuumeen pukkaisi päälle. Matka- ja autokuumeenkin kanssa on jo kärsimistä tarpeeksi.

Pikapostaus pölyn keskeltä

2010-02-12T20:52:00.000+02:00

Minun piti postata hieno juttu Tampereen reissusta. Olisi kuvia häämessuilta, herkullisesta ruoka-annoksesta ja jotain muutakin. Kerrottavaakin olisi riittänyt ja ajatuksia, mutta aina ei mene niin kuin meinataan.

Elämme tällä hetkellä remonttiaikoja. Ei, ei vieläkään olla saatu mitään aikaiseksi kotona. Rakkaan liiketoiminta muuttaa uusiin tiloihin ja niitä tässä on nyt sitten pistetty kuntoon urakalla. Olen tosi innoissani tästä muutosta. Vihdoinkin yritys alkaa näyttää oikealta hoitolaitokselta. Nykyiset, pian siis jo vanhat, tilat ovat vanhassa sairaalamiljöössä. Ympäristössä ei ole mitään vikaa, mutta se on niin sivussa ja NIIN sairaalamainen. Tästä uudesta tilasta tulee hieno.

Jos vielä hetkeksi jatkaisi maalaamista. Tytöt ovat yökyläilemässä kavereiden luona ja homma onkin sujunut ihan kivasti kun ei ole tarvinnut koko ajan olla komentamassa.

Palailen taas kun suinkin ehdin! Hyvää viikonloppua kaikille teille ♥

Terveisiä Tampereelta

2010-02-07T21:26:00.000+02:00

Palasin jokin aika sitten Tampereelta, jossa olin viettämässä viikonloppua siskoni luona. Samalla aloittelin ensi kesän kaasoiluani häämessuilemalla lauantaina. Lupaan pitää ensi talvena uudet häät, mikäli voitan kaikissa niissä arvonnoissa joihin messuilla osallistuin. Eniten kuitenkin toivon voittoa häämatka-arvonnasta. Se kun on edelleen tekemättä.

Ensimmäistä kertaa oli kurjaa palata takaisin. Joka kerta kun olen käynyt siskoni luona kyläilemässä - mikä on aivan liian harvoin- olen tamperelaistunut pienen palan. Nyt näyttää vaaka kallistuneen sille puolelle, että sitä tamperelaista puolta on jo suurempi osa kuin pohjalaista. Jokin siinä kaupunkielämässä vaan vetää puoleensa. Onko se sitten se toimiva joukkoliikenne, idyllinen Finlaysonin alue, ravintolat, harrastusmahdollisuudet, kulttuuritapahtumat vai mikä? Tänne kuitenkin tultiin takaisin. Pimeään paikkaan, jossa ei linja-autoja näe kuin vahingossa ja jonne en koe kuuluvani. Muu perhe kuitenkin viihtyy täällä, joten minun on toistaiseksi sopeuduttava tilanteeseen. Kyllä minä ehdin löytää sen paikkani vielä myöhemminkin.

Sri Lanka myynnissä!

2010-01-29T13:19:00.000+02:00

Nyt on kuulkaa maa halapaa! Kannattaa ostaa. Ne lähäretti mulle ihan sähköpostihin ilimootuksen notta Sri Lanka on myynnissä. Soon vissihin vähä kallihimpi maa, kun siitei ollu laitettu hintaa näkyvihin. Mutta Mallorcan hinta on alakaen 345 €. Onkohan se hinta neliömetriltä vai lähtöökö koko Mallorca tuahon hintahan?

Mä luulen, notta mun tililtä vois löytyä just tuan verran. Miätiin vaan notta, yleensä maakauppoja pitää käyrä tekemäs paikan päällä tai ainakin jonkun notariaatin jutuus. Nämäpä vaan o ratkaassu senkin ongelman. Ne myy tuata maata netis. Eikä tartte eres luattokorttia, kun ne lähettää laskun peräs.

Mitähän mä teen kaikilla niillä ihimisillä? Varsinkin tuala Sri Lankassa taitaa asua aika palijon niitä. Kuinkahan ne on tuan asian ottanu huamioon. Orjuus on lakkautettu jo muutama vuasikymmen sitten, notten mä niitä ihimisiä voi ostaa samalla. Mutta onko se orjuutta jos ne saa kaupan päälle? Ei kai ainakaan sitte, jos en pakota niitä palavelemahan ittiäni.. Tästä pitää kyllä ottaa selevää ennen ku pistän tilauksen matkahan.

Mutta ei oo maan ostaminen ollu koskaan näin heleppua! Pitää viälä neuvotella tuan meirän isännyyren kans, notta kumpi me ostetahan. Sri Lanka vai Mallorca.

Pieni jutun juuri Pakinaperjantaihin. Pitkästä aikaa.

(turhaa) Murehtimista

2010-01-27T09:31:00.002+02:00

Tämä viikko on alkanut vähän kehnosti. Rakkaan vanha vaiva muistuttelee olemassa olostaan. Olin jo aivan ehtinyt unohtaa miten paljon pelkäänkään pahinta. Kertokaa minulle, millä miehen saa lääkäriin kun hän ei itse ole huolissaan? Tuskin millään.

Yritän saada itseni pois tuosta murehtimismoodista. Se ei ole helppoa. Ei, vaikka olen vähitellen oivaltanut etten saa mitään järkevää aikaan murehtimalla. Tarkemmin, en saa mitään aikaan murehtimalla. Millään määrällä murehtimista en voi muuttaa tulevaa mihinkään suuntaan. Ja aika usein murehdin asioita, joita ei koskaan edes tapahdu. Mitä energian tuhlausta!

Meitä kehotetaan kyllä säästämään energiaa, sammuttamaan valot huoneista joissa ei olla, sulkemaan television kokonaan - ei valmiustilaan - silloin kun sitä ei katsota, jne. Mutta kun puhutaan ihmisistä ja meidän energiastamme, sitä pitäisi kuluttaa, kuluttaa ja kuluttaa. Liiku niin ja niin paljon ja kulutat näin paljon energiaa. Älä syö tuota, siinä on niin paljon energiaa. Miksi kukaan ei koskaan laske miten paljon energiaa - vääränlaista energiaa - kuluuu murehtimiseen? Miksi kukaan ei kerro miten sitä voi säästää?

Nyt minun pitäisi siirtyä murehtimisesta ongelmanratkaisuun. On olemassa myös sellaisia ongelmia, joita saa pohtia. Koska ne ovat olemassa tässä ja nyt, eivät missään mielikuvituksessa. Yksi sellainen on opinnäytetyöni. Yksi iso ongelma, joka kätkee alleen monia pieniä. Kaikki ratkaistavissa, kaikki hallittavissa.

edit. Blogger on pelottavan älykäs.

Se heittää toisinaan jonkin mainoksen näkyviin,
kun teksti on julkaistu.

Nyt se mainosti minulle maan johtavaa psykologipalvelua.

Analysoiko blogger oikeasti kirjoitetun tekstin,
vai oliko tämä puhdas sattuma?

Ryhtiliike

2010-01-23T17:53:00.003+02:00

Viime viikolla alkoi pilates. Miten turhauttavaa, kun pienen pienet, periaatteessa helpot liikkeet saavat lihakset tärisemään lopputunnista. Ne tärisevät lihakset ovat jotain muita, kuin ne jotka yleensä reagoivat. Se tekee asiasta siedettävämmän. Olen jo pitkään toivonut pääseväni kokeilemaan pilatesta ja nyt kun siihen tarjoutui mahdollisuus omalla salilla, en voinut jättää väliin.

Tällä viikolla oli toinen kerta. Tuntuu hassulta lähteä jumppaamaan villasukat jalassa. Toisella kertaa liikkeet sujuivat jo paljon helpommin. Uskon, että ensi viikolla oivallan taas muutaman jutun paremmin. En ole vielä hurahtanut, mutta pilates tuntuu olevan sellainen juttu, että saatan senkin tehdä.

Tänään jatkoin ryhtiliikettä. Osallistuin aikuisbaletin viikonloppukurssille. Puolitoista tuntia tänään, toiset mokoma huomenna. Minä en ole koskaan tanssinut balettia. Kipinän osallistumiseen sain siitä, etten ymmärrä mistä tytöt puhuvat kertoessaan mitä ovat balettitunnilla tehneet.

Näitä tehtiin ainakin, ainoat nimet jotka jäivät muistiin.

Chassé, pas Takaa-ajettu. Hyppy, jossa jälkimmäinen jalka "ajaa takaa" etumaista. Suomeksi vastaava termi on laukka-askel.
Demi plié. Tukijalan tai -jalkojen koukistaminen kantapään pysyessä lattiassa. Asento painuu näin vahan alemmas.
Développé, battement Jalannosto koukistuksen kautta suoraksi ilmaan.
Plié on baletin perusliikkeitä, jonka hyvä halliseminen on pohjana niin hypyille kuin pirueteillekin. Pliéssä tanssija koukistaa polviaan eli kyykistyy hieman. Monen liikkeen pohjana on demi plié, jossa tehdään vain pieni plié, mutta pliéstä on myös syvempi versio – grand plié, jossa painutaan alas asti ja kantapäät nousevat irti lattiasta (paitsi II asennon grand pliéssä). Pliéssä on muiden balettiliikkeiden tapaan tärkeää säilyttää hyvä aukikierto ja vartalon kannatus. Jalkaterät siis osoittavat sivulle ja polvet taipuvat samassa suunnassa – näin vältetään polvivammat. Lantio laskeutuu suorassa linjassa alas, että liike pysyy tasapainoisena. Vaikka pliéssä polvet koukistetaan niin se ei silti tarkoita, että plié olisi lepo-asento. Jalkojen lihakset pitää olla koko ajan aktivoituna, että liike pysyy hallittuna ja kevyen näköisenä. (luntattu wikipediasta)

Tykkäsin kovasti ja odotan jo innoissani huomista. Lisää kauniita liikkeitä, lisää ryhtiä. Kenties kaikkien näiden kilojen alle on kadonnut kaunis ballerina, joka vain odottaa ulospääsyään ja spagaattiin taipumista. Sitä odotellessa jatkan pilatesharjoittelua, joka tukee erinomaisesti sisäistä balettitanssijaani.

Muutakin ryhdikästä olen tehnyt. Aloitin opinnäytetyöni. Parempi myöhään kun ei milloinkaan. Kiirehän tässä tulee, mutta ei minulla pitäisi olla mitään hätää. Aihe on mielenkiintoinen, joten työkin tulee sujumaan varmasti kohtuullisen kivuttomasti.

20.01.2001

2010-01-20T21:07:00.003+02:00

Yhdeksän vuotta sitten sanoimme "tahdon" toisillemme ystäviemme ympäröimänä.

Onhan tässä välillä tietysti saanut tahtoakin, mutta yhdessä yhä ja edelleen rakastuneita.

Hääpäiväämme juhlistimme joogaamalla ja lounastreffeillä.
Ei lahjontaa (mutta ei myöskään uhkailua eikä kiristystä)

Kiitos rakas näistä vuosista ♥

Perhe bloggaa

2010-01-17T14:09:00.004+02:00

Täällä on ollut hiljaista. Ei ole ollut oikein mitään kirjoitettavaa. Blogimaailmasta ei sentään ole kokonaan oltu poissa. Puolisoni on nimittäin aloittanut oman bloginsa. Käykääpä tutustumassa.

Kaikki irl-tutut (tarkoittaa sitten kuulemma in real life) jättäkää kannustukseksi pieni merkki käynnistänne. Tämä ei ollut pelkkä pyyntö ;)

Eli tervemenoa tutustumaan Tasamaan tallaajaan.

Jos sinä haluaisit lisätietoa jostain liikuntaan tai terveellisiin elämäntapoihin liittyen, niin jätä rohkeasti kommentteihin aihetoiveita. Mieluummin tietysti tuohon blogiin, mutta kulkeutuvat ne täältäkin.

Pian meillä kaikilla on oma blogi. Pinjan piti saada avata omansa joskus syksyllä. Kirjoitti kaksi lyhyttä juttua ja sen jälkeen se on saanut olla rauhassa. Mutta on kuitenkin olemassa. Ties vaikka innostuisi vielä uudelleen. Mimmi ei osaa vielä kirjoittaa, mutta bloggaamisesta hänkin jo tietää monenlaista.

Vapaasta tahdosta umpihangen vankina

2010-01-12T20:02:00.003+02:00

Luin viikonloppuna eräästä kurssikirjasta Aaro Hellaakosken sitaatin.

Tietä käyden tien on vanki,
vapaa on vain umpihanki.

Sattuipa somasti. Tänään nimittäin lähdin kävelylle. Vieraaseen maastoon.

En halunnut kävellä ison tien reunaa, joten poikkesin pikkutielle. Virhe.

Tie oli minulle vieras, tiesin kyllä mihin sen piti päätyä, mutta en tiennyt miten. Kuljin aurattua tietä. Tulin tien päähän, siinä oli lumikinos. Päätin jatkaa siitä huolimatta. Minun täytyi olla jo aika lähellä. Iso virhe.

Pian rämmin polviani myöten umpihangessa, suunnistusapuna kylpylähotellin työmaan äänet. Ajattelin, etten mitenkään jaksa kävellä samaa reittiä takaisin ja kun iso tiekin oli jo niin lähellä. Se suurin virhe.

Lähdin rämpimään umpihangessa tiheäkasvuiseen metsään. Kohta en enää tiennyt mihin suuntaan minun pitäisi mennä, mutta en vieläkään kääntynyt takaisin. Vedin hupun päähäni, ettei niskaani putoilisi lunta. Kengissä olevaa lumen määrää en enää uskaltanut edes ajatella.

Milloinkaan eivät autojen äänet ole kuulostaneet yhtä lohdullisilta.
Milloinkaan ei piki ole tuntunut yhtä ihanalta jalkojen alla.
Milloinkaan ei ole kahvikuppi maistunut yhtä hyvältä.

Että tällainen päivä täällä. Miten teillä muilla on mennyt?

Aurinkoa etsimässä

2010-01-10T18:33:00.002+02:00

Tänään oli ihana, aurinkoinen talvipäivä. Tällaisina päivinä harmittaa asua metsässä. Auringonvalo ei nimittäin löydä pihaamme. Se ilkkuu meille puiden latvoissa vielä pitkän aikaa. Harrastin hieman umpihankikävelyä nähdäkseni kokonaan auringon valaisemia maisemia. Kauas ei tarvinnut lähteä, vain sen aurinkomme peittävän metsän taakse. Kaunista.

Nyt voin myös vähän tuulettaa. Vuosi 2006 on VIHDOINKIN kirjoissa ja kansissa. JEE!! Olen ihan mahdoton ottamaan kuvia, laiska tekemään tilauksia ja toivoton kuvien kansioon asti saattamisessa. Huono yhtälö. Nyt on siis vuosi 2006 urakoitu. Vuosi 2007 seitsemän odottaa lajittelua ja kansioon pääsyä, vuodet 2008 & 2009 kuvankäsittelyä ja tilaamista. Ja uusi kuvausvuosi on jo alkanut!

Pieniä suunnitelmia, suuria päätöksiä

2010-01-05T12:34:00.003+02:00

Tammikuun ensimmäiset päivät ovat takana päin. Uusi vuosi on meidän perheessä jatkunut ihan vanhan näköisesti. Eikä mitään suuria mullistuksia ole tiedossakaan. Tosin tämä vuosi tuo tullessaan monenmoista uutta ja erilaista. Uusia tuulia yritysrintamalla, kolmenkympin kriiseilyä ja juhlimisen välttelyä, potentiaalisia valmistumisia, häiden valmisteluja ja juhlimisia. Ties mitä muuta.

Olen myös erään suuren päätöksen edessä.

Minulla on 500 euroa periaatteessa ylimääräistä rahaa. (niin kuin sitä muka tässä elämäntilanteessa olisi koskaan oikeasti ylimääräistä...) Nyt minun pitäisi päättää käytänkö sen investointiin, jota olen suunnitellut jo pitkään ja ostan vihdoin sen saumurin. Vai laitanko odottamaan ja ostan järjestelmäkameran. Auttakaa! Molempien hankintaa olen suunnitellut jo pitkään. Saumurin saisin nyt samantien, kun laittaisin tuohon vähän lisää. Järjestelmäkameraan sellaisella varustuksella kuin haluaisin, on hieman pidempi matka.

Spekuloin rakkaalle tätä asiaa ja mietin, että saumurilla voisin periaatteessa onnistua tienaamaan rahaa kameraa varten, mutta kameralla en saumuria varten. Paitsi jos jokainen täällä kävijä lupaa ostaa ainakin kymmenen kuvaa seinälleen ;)

Osaamisen puolesta pitäisi kallistua tuon kameran suuntaan. Ei sillä, että osaisin käyttää monimutkaista kameraa yhtään sen paremmin kuin saumuriakaan, mutta tulosta on huomattavasti helpompi saada aikaan. Luonto tai ihmiset kun ovat mitä ovat, kuvaajasta riippumatta. Kuvakulmalla, valaistuksella ynnä muulla voi kyllä jonkin verran vaikuttaa kuvan lopputulokseen, mutta pääasiassa työn on tehnyt joku muu. Saumurin kanssa onkin toinen juttu. Kuva valmiista vaatteesta tai muusta tuotteesta on päässä, mutta miten sen saa siirrettyä todellisuuteen?

Toisaalta minä omistan ompelukoneen. Tarvitsenko saumuria?
Niin ja omistanhan minä kamerankin. Tarvitsenko järjestelmäkameraa?

Näissä mietteissä vietän viimeisiä lomapäiviä. Torstaina alkaa arki meillä kaikilla. Rakas on jo totutellut työntekoon eilisen ja tämän päivän. Me tytöt laiskottelemme sydämen kyllyydestä ja siirrymme arkimoodiin vasta torstaiaamuna.

Siihen asti otan mielelläni mielipiteitä vastaan!

Saumuri vai järjestelmäkamera.
Järjestelmäkamera vai saumuri.

Tervetuloa 2010 ♥

2010-01-01T01:38:00.002+02:00

Vanha vuosi on vaihdettu uuteen. Ja tietenkin parempaan! Eihän kukaan vaihda autoakaan huonompaan. Eihän? Kello kaksitoista raketit paikkuivat ulkona, mutta minä olin sisällä, raketteja pelkäävä ihana kummipoikani sylissä. Me emme erityisemmin perustaneet paukkeesta. Riitti kun näimme ikkunoista värikkäitä valoja ja iloisia lapsia.

Tinat jäivät valamatta. Se olisi ollut turhan haasteellinen operaatio kun talossa oli 6 aikuista, 1 melkein aikuinen, 5 teiniä, 2 pikku neitiä ja yksi yksivuotias. Ja vain yksi tinakauha. Eikä me erityisemmin ennustuksia kaivattukaan. Jokainen meistä rakentaa osaltaan omaa tulevaisuuttaan, näki niitä kolikoita tinoissa sitten tai ei.

En ole enää moneen vuoteen antanut uuden vuoden lupauksia. Oikeastaan olen elämäni aikana antanut vain muutaman pitämisen arvoisen lupauksen. Kaikkein tärkeimmän lupauksen annoin 20.1.2001. Siitä lupaan edelleen pitää kiinni. Tällä hetkellä tuntuu, että vain sillä on merkitystä. Elämässä tapahtuu niin paljon kaikenlaista, mutta onneksi on jotain joka pysyy. Kiitos rakas sinulle siitä ♥

Vanhaan vuoteen jäi monenlaista. Pelkästään hyvällä en voi mennyttä vuotta muistella, vaikka mahtuihan siihen paljon mahtaviakin asioita. Tähän uuteen vuoteen suhtaudun varovaisen innostuneesti. Vanhalla vuodella on pitkät juuret ja se tulee vaikuttamaan joihinkin asioihin vahvasti vielä tänäkin vuonna. Toivon että menneen vuoden jättämät aukot täyttyvät kuitenkin pian uusilla, hienoilla asioilla.

Kello on pian kaksi. Väsyneiden äitien ja muiden yöeläjien olisi syytä kiipiä oman kullan kainaloon ja ummistaa silmät.

Upeaa alkanutta vuotta 2010 sinulle ja minulle!
Tuokoon se mukanaan
iloisia päiviä
ihania ystäviä - uusia ja vanhoja -
ainoastaan suremisen arvoisia suruja
vähemmän väärinkäsityksiä
enemmän yhteisiä säveliä
mielen ja ruumiin terveyttä
naurua ja kyyneleitä
kaikkea hyvää ja kaunista

Uuteen vuoteen lattiatasosta

2009-12-30T20:01:00.004+02:00

Hiljaista on ollut niin täällä blogissa, kuin ihan oikeassakin elämässä. Ollaan vietetty jopa melkein liian rauhallista joulua. Tehty lumitöitä ja aurattu luistinrataa montun jäälle.

Eilen lähdettiin minilomalle Lappajärvelle Kivitippuun. Ei mikään suosikkilomakohteeni, mutta kun oli yksi lahjakortti käytettävänä, niin menettelihän se. Harmittaa kovasti, sillä paikalla olisi potentiaalia vaikka kuinka, mutta.. Pitikin sen meteoriitin pudota niin keskelle ei mitään ;)

Majoituimme tässä uudessa rakennuksessa. Huoneet olivat normaalia hotellihuonetta isompia, mutta muuten ihan perusvarustuksella. Mikä oli pettymys, sillä olimme kuvitelleet muuta. Taustalla näkyy Kivitipun uusi rantasauna, mikä on muuten TOSI hieno. Jos jonain päivänä juhlimme hääpäivää vähän isommasti, niin tämä on ehdottomasti harkintalistalla juhlapaikaksi. Iso sauna ja ulkona sekä poreallas, että palju.

Ehdottomasti paras juttu reissussamme oli vierailu Lappajärven Verho- ja mattotalossa. Sain nimittäin vihdoin ja viimein sen ensimmäisen VM-Carpetin nukkamattoni. Olen haaveillut siitä jo pitkään, siitä lähtien kun näin sellaisen erään ystäväni lattialla. Nyt meiltä löytyy niitä peräti neljä kappaletta! Kakkoslaatuisena, mutta ei sen väliä. Yhden ykköslaatuisen maton hinnalla saimme neljä aivan yhtä upeaa mattoa. Virheet voi löytää jos tietää mitä etsii, mutta ei muuten. Näitä hankimme varmasti lisää. Ja jos ei nukkamattoja, niin muita VM-Carpetin mattoja. Mattojen pohja on aivan huippu. Ei liu'u vaikka kissimirri vetää sivuluisuja rallittaessaan ympäri taloa tytöt perässä tai edellä. Aivan ihanat matot. Tykkääntykkääntykkään! Ensi vuoden taidankin viettää pitkälti lattiatasossa. Makailen kaiket päivät ihanilla matoillani.

Jouluevankeliumi Etelä-Pohjanmaan murteella

2009-12-25T08:00:00.000+02:00

Niihin aikoohin keisari Aukustus antoo käskyn, notta koko valtakunta oli pantava verolle. Verollepaneminen tapahtuu ensimmääsen kerran, ja silloon oli Kvirinius käskynhaltija Syyrias.

Kaikki meniväkki kirioottautumahan verottajan luettelohon, itte kukin omahan kaupunkihinsa. Niin Joosefki lähti muiren joukos Kalileasta, Nasareetin kaupungista ja meni sen veroasian tähäre Juureahan, Raavirin kaupunkihin, Peetlehemihin, johonka kaikki toisekki Raavirin jäläkelääset kerääntyy.

Se otti föliyhynsä Marian, kihilatun morsiamen, joka oli sinne päin, flikkaraukka. Ja viimmeesillänsä kun oli, niin justihin niiren sielä ollesnansa Maria synnytti poijan, esikoosensa. Se kietaasi lapsen kapaloohin ja pisti sen seimehen, kun majataloosta ei ettimälläkää löytyny tilaa.

Niillä seuruun sattuu olemahan paimenia yöllä taivasalla paimentamas laumaansa. Yhtäkkiä niitten etehen ilimaantuu Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröötti ne joka puolelta. Paimenet peliästyy aiva veteliksi asti, Mutta enkeli sanoo: "Äläkää ny turhia peliästykö! Mull'on teille iloonen sanoma, isoo ilo kaikelle kansalle. Tänä päivänä teille on Raavirin kaupungis syntyny Vapahtaja. Se on Kristus, Herra. Täs on teille merkki siitä: te löyrättä lapsen, joka makaa seimes kapaloosnansa."

Ja siinä siunaamas oli enkelin ympärillä maharottoman isoo taivahallinen sotaväki, joka näillä sanoolla ylisti Jumalaa: - Jumalan on kunnia korkeuksis, maan päällä rauha ihimisillä, joille se ei mitää muuta taharo ku hyvää.

Ku enkelit oli menny takaasi taivaasehensa, paimenet sanoo miehis: "Ny äkkiä Peetlehemihin! Sielä me näjemmä, mitä täs ny on oikeen tapahtunu ja mitä kummaa se Herra meille äsköön ilimootti."Ne lähti kiiruhumman kaupalla ja löyti Marian ja Joosefin ja lapsen, joka nukkuu seimes. Ku ne oli sen omin silimin nähäny, ne kertoo muilleki, mitä kaikkia niille oli lapsesta tieretty sanua.Ne jokka kuuli paimenten puheet, olivat aivan ihimeesnänsä.

Mutta Maria painoo mielehensä kaikki mitä oli tapahtunu ja tutkaali sitä. Paimenet palaali takaasin kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä ne oli kuullu ja nähäny. Kaikki oli justihin niin ku niille oli sanottuki.

(täältä lainattu)

24. luukku

2009-12-24T08:00:00.001+02:00

Aatonaaton aatoksia

2009-12-23T13:37:00.002+02:00

Kun minoon syntyny, oli meitä kolome polovia yhtäaikaa keskussairaalas. Mä ja äitee samalla asialla ja mumma tutkimuksis. Ne löysi siltä silloon MS-taurin. Siitä asti siton kulujetettu fysikaalises jumppoolla ja itte soon jumpannu melekeen joka aamu näiren kolomenkymmenen vuaren aijan. Keppien kans se on käpytelly niin kauan ku minä muistan ja maharollisesti vähän pirempäänkin. Malttakaahan ny hetki, kyllä tämä siihen tarinaan asti pääsöö.

Minen itte muista tästä mitään, mutta mumma on niin monehen otteeseen kertonu, että vähitellen on juttu alakanu tuntua ihan omalta muistolta. Mä menin aina joskus mumman mukana sinne fysikaaliseen. Siälä oli sellaanen rääväsuinen miäsjumppari, joka tykkäs aina huurattaa mua. Ja mähän huusin. Kerraasti olin suuttunu sille toren teolla. Ei siksi, notta se teki mulle tinkiä, vaan sen takia notta se kiusas mummaa. "Lopeta jo. Mumman teköö kipiää ku se koko ajan nuan irvistää." olin komentanu. Ei ollu lopettanu ja siitä lähtien mumma muisti sanua notta ei se tee ihan niin kipiää miltä näyttää.

Tältä samaaselta jumpparilta minoon oppinut monia kompakysymyksiä. Nii ku sen, notta laron katolla istuu kuusi varista, isäntä ampuu niistä yhyren, montako jää katolle? Vois tiätenkin väittää notta viisi, mutta eihän se pirä paikkaansa. Ei sinne jää yhtään, kun ne muut säikähtää ja lentää pois. Ja tähän loppuhun teille pähkinä purtavaksi:

Tien toisella puolella kasvaa viisi mäntyä ja toisella puolella kuusi.
Montako puuta on yhteensä?

23. luukku

2009-12-23T08:00:00.002+02:00

22. luukku

2009-12-22T08:00:00.000+02:00

21. luukku

2009-12-21T08:00:00.001+02:00

2009-12-20T23:28:00.000+02:00

Täällä totutellaan hiljaisuuteen. Sisko tuli perjantaina pohjanmaalle ja vei tänään tytöt mukanaan Tampereelle. Talo on aika hiljainen. Vielä siitä nauttii, mutta saa nähdä joku huomenna alkaa ahdistaa :)

Aika hulina viikonloppu takana päin. Perjantaina kävimme pikkuisen pikkujouluilemassa keilaamisen merkeissä, eilen pikkujouluiltiin yhdistyksen puitteissa ja tänään käytiin jouluostoksilla.

Viikonloppuun on mahtunut monia iloisia hetkiä, mutta painotus tuntuu olevan niillä ikävillä asioilla. Viimeisin ikävä uutinen oli se, että kummipoikamme on joutunut sairaalaan. En vielä tiedä oikeastaan mitään asiasta ja siksi epätietoisuus kalvaa aika tavalla. Toivotaan, että kaikki kuitenkin järjestyy parhain päin. Kaikki muut viikonlopun ikävyydet tuntuvat kovin pieniltä tämän pienen potilaan vierellä.

Parempaa alkavaa viikkoa kaikille meille!

20. luukku

2009-12-20T08:00:00.001+02:00

19. luukku

2009-12-19T08:00:00.000+02:00

18. luukku

2009-12-18T08:00:00.001+02:00

17. luukku

2009-12-17T08:00:00.001+02:00

Let's zumba ja muita kuulumisia

2009-12-16T12:56:00.002+02:00

Maanantaina ajelimme parin ystävän kanssa tuonne naapurikaupungin puolelle zumbaamaan. Ystäväni ovat käyneet kerran aiemminkin kokeilemassa, minulle tämä oli ensimmäinen. Kun tulimme nuorisoseuran pihaan, varmistelin että olemmekohan varmasti menossa tanssimaan ettemme suinkaan jonnekin herättäjäkinkereille? Harvoin olen Ylistarossa nähnyt niin paljon autoja yhtä aikaa. Edes kirkon pihassa. Nuorisoseura oli kuitenkin niin täynnä tonttulakkisia naisia, että ajatus kinkereistä karisi melko nopeasti pois. Zumba oli varsin hauskaa ja askelkuviot riittävän yksinkertaisia, joten kyllä siellä hien sai ihan kivasti pintaan. Tämä oli tosin sellainen pikkujouluzumba, joten sali oli täpötäynnä ihmisiä jotka olivat jo pitkään kulkeneet tunneilla. Näin ollen ohjaaja ei juurikaan näyttänyt kuinka mitäkin tehdään, vaan jos jokin jäi ymmärtämättä se piti päätellä muiden hyppelyistä. Zumba on näyttänyt villitsevän ison joukon naisia täällä pohjanmaalla, tuolla pikkujouluissakin väkeä oli sadankin kilometrin päästä.

Pariin otteeseen minulle iski kuitenkin sama tunne kuin silloin, kun istuin ensimmäisen kerran tupperwaren tukkutilaisuudessa. Itse en ole koskaan erityisemmin pitänyt tupperwaren tuotteista, vaan molemmilla kerroilla päädyin jälleenmyyjäksi siitä onnettomasta syystä etten hallitse kahta kirjainta E ja I. Monille myyjille tupperware on kuitenkin jotain elämää suurempaa. Jos et usko, hommaa itsesi mukaan tukkukokoukseen niin tiedät. Anonyymisiskoni voi todistaa. Raahasin hänet nimittäin mukaani sinne ja kun sali huokaili ja hurrasi malliston julkistamisen jälkeen kuin horroksessa me vilkuilimme toisiamme ja mietimme koska niitä uhrilahjoja ruvetaan nostamaan esiin.. Se oli ihan OIKEASTI pelottavaa.

Tuolla zumbatunnilla ei vielä ruvennut pelottamaan, mutta aika hurmostilassa sielläkin mentiin. Ja ne ääntelyt! Voi kamalaa. Minä, joka olen olevinani niin vapaamielinen ja suvaitsevainen vaivaannun suunnattomasti jostain pörräilyistä ja jihaa huidoista. Ei taida olla vika niinkään konseptissa, vaan sittenkin tanssijassa.

Tuonne zumbatunnille jäi sitten loppukin ruokahalu. Taudin jälkeen minua ei ole yhtään lystännyt syödä, nälkä kyllä tulee kutakuinkin normaalisti, mutta suu ei ottaisi mitään vastaan. Alkanut viikko on ollut kaikkein pahin. No jos tätä rataa jatkuu, saan mukavasti ennen joulua katoamaan muutaman kilon, jotka sitten suklaata syömällä hankin heti takaisin. Paitsi jos ruokahalu ei palaa vielä jouluksikaan.

Eilen oli esikoisen koulun joulujuhla. Hauskoja esityksiä, kaunista laulua ja sali täynnä väkeä. Kuopusta harmitti kun seimikertomus ei ollutkaan aivan tavallinen seimikertomus vaan se kerrottiin itämaan tietäjien näkökulmasta. Neiti kommentoi vielä lopuksi kovaan ääneen "Äiti, ei se noin lopu. Tämä oli liian lyhyt". Itse asiassa olin hyvin yllättynyt siitä, että hän muistaa miten sen kuuluisi mennä "vanhan mallin mukaan".

Tänään kävin vihdoin ostamassa muutaman lahjan. Pääasiassa ostokset ovat vielä kaupassa ja pari juttua postin hallussa, mutta jotain sentään. Perjantaina pääsen ostoksille ihanan ystävän kanssa. Toivon, että sen jälkeen ei olisi enää montaa saajaa ilman lahjaa.

16. luukku

2009-12-16T08:00:00.001+02:00

15. luukku

2009-12-15T08:00:00.001+02:00

14. luukku

2009-12-14T08:00:00.001+02:00

Enkeli Unelma-Allilta

2009-12-13T16:42:00.003+02:00

Sain tällaisen ihanaisen enkelin Unelma-Allilta. Kiitos!

Olen vähän aloitellut sellaista linjaa, etten enää laittele näitä palkintoja eteenpäin.
Kivahan näitä on tietysti saada, mutta on aina yhtä vaikea päättää keille laittaisi eteenpäin.
Niin paljon ihania blogeja ja jokainen lukijakin on tärkeä.

Tämänkin haluaisin antaa kaikille! Joten jos haluat enkelin blogiisi, ota mukaasi.

Ja tässä ohjeetkin jos haluat jakaa sen eteenpäin.

Anna tämä tunnustus kaikille blogeille, joille haluat toivottaa joulumieltä sekä hyvää joulua.

1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa.
2.Linkitä blogiin, jonka pitäjältä sait tunnustuksen.
3. Nimeä haluamasi blogit, joille haluat antaa tunnustuksen ja linkitä heidän bloginsa.
4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä.

Se olis sitten taas sunnuntai

2009-12-13T16:25:00.002+02:00

Kaiken sairastelun jälkeen saimme sittenkin istua iltaa ystävien kanssa. Treffit oli sovittu jo pari kuukautta sitten ja ihan loppumetreihin asti jännitti tuleeko illasta mitään, kun rakas oli vuorostaan kipeänä. Samalle iltaa olisi ollut toisen ystävän tupareitakin tarjolla, mutta ne jäivät ikävä kyllä väliin.

Leivoin illaksi suklaakakun ja pieniä lohipiirakoita. Hyvää oli, vaikka tuon kakun kanssa kävikin pieni lukihäirä. Lähdin nimittäin tekemään kakkua ennalta tuntemattoman ohjeen mukaan. Siinä vaiheessa kun ohjeessa käskettiin sekoittaa rasva ja sokeri, ymmärsin sen olevan kahvikakun ohje, ei sellaisen suklaakakun jota olin ajatellut tehdä. No pienellä sovelluksella lopputulos oli kuitenkin aika lähellä sitä mitä pitikin. Tuon suklaakakun takia kävin päivällä pitkäkripaisessa. Tiedättekös mikä se sellainen paikka on? Jos nyt paljastan, että hain kakun kaveriksi kuohuviiniä, niin sitten ainakin tiedätte. Meille on aina tarjoiltu kuohuviiniä suklaakakun kanssa näiden ystävien luona. Niinpä vitsailinkin heille, etten tiennyt osaavatko syödä suklaakakkua ilman kuplivaa, joten pitihän sitäkin hakea :)

Tänään olen ahertanut joulukorttien parissa. Nelisenkymmentä niitä lähtee postitettavaksi. Niin kuin joka vuosi ennenkin. Kymmenkunta osoitetta oli hakusessa, mutta löytyivät nekin lopulta. Illalla olisi vielä Kauneimmat joululaulut, mutta ne taitavat jäädä tänäkin vuonna väliin. Tytöt ovat olleet niin hankalalla päällä, ettei kirkko tunnu oikein houkuttelevalta vaihtoehdolta. Huoh.

Vielä viimeinen ehjä viikko ennen joulua. Ja kaikkea pitäisi tehdä! No onhan näinä pimeinä iltoina tonttujen mukava hiippailla.

13. luukku

2009-12-13T08:00:00.002+02:00

12. luukku

2009-12-12T08:00:00.001+02:00

11. luukku

2009-12-11T08:00:00.001+02:00

10. luukku

2009-12-10T08:00:00.000+02:00

9. luukku

2009-12-09T08:00:00.001+02:00

Aika kelmi kävelykaveri

2009-12-08T17:08:00.003+02:00

Meillähän ei muuten sitten mistään sairaslomista tiedetä. Kun ei kerran olla oikeissa töissä, vaan satuttu menemään naimisiin sen työmaan kanssa. Rakas toi tuossa minulle iltapuhteeksi paketillisen askelmittareita hinnoiteltavaksi. Onneksi yritystoiminta on suhteellisen pientä, eikä näitä mittareitakaan ollut satoja, joten hommasta selvittiin kyllä.

En nyt tiedä onko tämä mikään maailman paras joululahjavinkki, varsinkaan kovin herkkähipiäiselle lahjansaajalle (joihin allekirjoittanut harmikseen kuuluu..), mutta muuten kannattaa pistää korvan taakse.

Joku vuosi sitten askelmittareita sai melkein jokaisen lehden tilaajalahjana ja milloin mistäkin. Näiden ilmaisten tai vähintään edullisten mittareiden ainoa huono puoli oli ja on siinä, että ne fuskaavat helposti. Askeleita voi parhaassa tapauksessa kertyä vaikka keinuisi keinutuolissa.

Itselläni oli joku aika sitten viikon ajan käytössä Omron Walking Style 2 mittari. Tulokset olivat vähintäänkin ala-arvoiset. Tai niin ajattelin tähän päivään saakka, kunnes tarkistin puolisoni päivän askeleet. Niitä oli vielä vähemmän. En uskonut sen olevan edes mahdollista. Jos minä "pääsin" sentään säälittävään viiden tuhannen askeleen pintaan, niin rakas jäänee alle neljän tuhannen askeleen ainakin tänään, vaikka hän käy vielä ohjaamassa yhden liikuntaryhmän.

Tarkoituksena on ottaa askelmittari uudelleen käyttöön kunhan tästä tervehdyn. Ja ehdin hankkia uudet lenkkarit noiden kymmenen vuotta vanhojen kenkien tilalle.. Ainakin minulla se toimi ihan mukavana perseelle potkijana. Kaupungille lähtiessä ei miettinytkään miten saisi auton mahdollisimman lähelle jotain tiettyä liikettä, vaan sen sijaan pohti että jos jätän sen tähän, miten monta askelta saan kerättyä menomatkalla ja sitten tulomatkaksi yritti keksiä vielä pidemmän reitin. Oli myös jännä huomata miten erilaisia määriä askeleita kertyi erityyppisistä liikuntaryhmistä. Pumppitunnilla askeleita ei tainnut tulla viittäsataa, kun taas vauhdikkaammassa vatsa-pakarajumpassa niitä tuli helposti toistatuhatta :)

10000 askelta päivässä ylläpitää ja tukee hyvää terveyttä.
12000 askelta ja enemmän auttaa jo pudottamaan painoa.
Normaaleista arkiaskareista kertyy keskimäärin 3000 – 5000 askelta ja
puolen tunnin reipas kävely antaa 3000 – 4000 lisää.
Askeleita voi hyvin kerätä monimuotoisesti, vaikkapa shoppaillen, museoissa, tanssimalla, sienimetsässä tai nähtävyyksiä koluten.

Tällaista kävelykaveria minä ajattelin teille tänään suositella. Ei kannata kuitenkaan ruveta ylpeäksi ja unohtaa koiraa tai kaveri kotiin, vaikka näin kivan uuden kaverin hankkisikin ;)

8. luukku

2009-12-08T08:00:00.002+02:00

Onko joulu jo?

2009-12-07T13:15:00.003+02:00

Minä olen aivan pihalla. Onko nyt jo joulu? Jos nimittäin ei ole, eräs jouluperinteemme on ottanut varaslähdön. Mikä sopisi minulle paremmin kuin hyvin. Tuskailen täällä nimittäin kolmatta päivää kuumeen kourissa. Tai no oikeastaanhan se onkin vasta toista, kun kuume nousi lauantai-iltana.

Se mikä tekee tästä niin kummallisen asian on se, että yleensä sairastun jouluna. Paitsi niinä kahtena jouluna kun oksensin raskaudenriemusta. Silloin olin muuten terve, mutten kestänyt nähdäkään ruokaa.

Kuulun niihin ihmisiin, joille kuume nousee todella harvoin. Minä sairastan yleensä tautini lievässä alilämmössä, en niinkään kuumeessa. Mutta voi tätä elämää silloin kun kuume nousee. Minusta tulee ihan hirveä. Joudun jonkinasteisen pakokauhun valtaan. Tilanne ei ole ollenkaan hallussani ja se ahdistaa suunnattomasti. Tässä kohtaa on äärettömän kätevää, että on löytänyt rinnalleen niin rauhallisen puolison kuin minä. Hän ei paljon hätkähtele, vaikka järjestelen kuumehoureissani omat ja sukulaistenkin hautajaiset. Kaikista nurkista lymyilee peikkoja. Hei - ei nyt sentään oikeita - vaan sellaisia suunnitelmapeikkoja. Yhtäkkiä kaikki mahdollinen menee ihan varmasti pieleen näiden muutaman kuumepäivän aikana.

Onneksi viime yönä sain vierailla Japanissa. Menimme siskoni ja tämän kihlatun kanssa Thaimaahan, mutta löysimme itsemme Japanista. Kaikki puhuivat siellä suomea ja appivanhempani olivat ostaneet yhden kerroksen pilvenpiirtäjästä. Päätimme jäädä asumaan sinne. Paitsi siskoni, jonka piti mennä seuraavana päivänä töihin. Yöllä ahdistuin eniten siitä, etten löytänyt Japanista yhtään paperikauppaa. Olin nimittäin huijannut tytöt mukaan sillä, että ostamme heille kymmenen uutta pientä paperivihkoa. Ja sitten en löydä sellaisia mistään.

Kuumeisena järjestelen hautajaisia aika usein. Viimeksi kerroin rakkaalle millaisia kukkia haluan arkulleni, tai tarkemmin etten halua kukkia. Nyt pyysin äitiäni soittamaan untamummalle, onko tämä kunnossa. Kävimme tyttöjen kanssa siellä viime torstaina juomassa syntymäpäiväkahvit ja nyt aloin tietenkin pelätä sairastuttaneeni hänetkin tähän. Äiti raportoi hetki sitten, että ainakin tänään mumma on hyvävointinen eikä kuulemma asu lasipullossa. Asuisi varmasti jos minä saisin päättää..

Onneksi mumma on sitkeä. Kukaan ei olisi varmasti uskonut kolmekymmentä vuotta sitten, kun hän sai MS-tauti diagnoosin, että sisaruksistaan hän asuu viimeisenä omassa kodissaan. Mutta niinpä vain asuu. Kepit ja rollaattori kaverinaan.

Halusin vain hieman hihkaista tänne ajastettujen luukkujen lomaan. Elossa ollaan, vaikkakin aika heikolla hapella. Mutta onnellisena siitä, että ehkä tänä vuonna saan juhlia joulua terveenä!!!

7. luukku

2009-12-07T08:00:00.001+02:00

6. luukku

2009-12-06T08:00:00.001+02:00

5. luukku

2009-12-05T08:00:00.000+02:00

Ratiritiralla, tuli talvi halla!

2009-12-04T09:01:00.006+02:00

Miten harmaa maa voikaan muuttua yhdessä yössä niin kauniiksi? Eikä satanut edes lunta! Kaikki se kosteus muuttui kauniiksi sokeroinniksi puiden oksiin, nurmikolle, kaikkialle. Aivan kuin kruunuksi, myös aurinko esitteli välillä itseään. Minä olin tietenkin kameran kanssa eri paikassa silloin kun oli kaikkein kauneinta. Toivottavasti sää jatkuu tänään samanlaisena, jotta ehdin ikuistamaan ensimmäiset talvelta näyttävät päivät.
Muistatko sinä miltä lapsena tuntui silloin kun kaikki kuralätäköt olivat yhtäkkiä jäässä? Minkä riemun koki kilpaillessaan siskonsa tai koulukavereidensa kanssa siitä, kuka hajottaa eniten lätäköitä pihasta. Se ääni, minkä jää päästi rikkoutuessaan. Minä olin jo unohtanut. Eilen hain postia. Enkä voinut vastustaa kiusausta. Ja kyllä, tunne on edelleen sama. Jos tytöt olisivat olleet pihalla, olisin joutunut tekemään kaikkeni etten olisi pistänyt kilpailua pystyyn.

Minun neuvoni teille tähän päivään: rikkokaa jäätyneitä lätäköitä sydämen kyllyydestä ja jos ne loppuvat pihasta, niin jäädyttäkää lisää ;)

4. luukku

2009-12-04T08:00:00.000+02:00

3. luukku

2009-12-03T08:00:00.000+02:00

Saako suositella?

2009-12-02T18:27:00.002+02:00

Minä innostun harvoin mainostamaan mitään tuotteita. Ehkä siitä syystä, että olen niin monesti kokenut oman makuni poikkeavan liikaa muiden mieltymyksistä. Tänään aion kuitenkin tehdä poikkeuksen. Ja ei, tämä ei ole maksettu mainospuhe :)

Meillä on kuuluttu kaikkiin mahdollisiin lasten kirjakerhoihin. On liitytty ja erottu ja liitytty taas uudestaan. Milloin jonkun yli-ihanan liittymislahjan takia, milloin ihan muuten vain.

Tähän kirjakerhoon liityin ihan vahingossa. Lähettivät mainoskirjeen, jonka mukana oli näytelevy. Meillä oli sillä hetkellä hirmuiden dinobuumi menossa ja tietenkin lähetetty tarina kertoi juuri dinosauruksista. Tytöt kuuntelivat levyn lähes puhki. Koska he olivat niin innoissaan pelkästä levystäkin ajattelin heidän pitävän varmasti myös kirjasta. Ja kyllähän siitä pidettiinkin. Nyt kaikki 20 kirjaa löytyvät meidän kirjahyllystä ja jokainen niistä saa säännöllistä kuuntelu- tai lukuaikaa. Olisihan tuollekin rahalle löytynyt varmasti monta tarpeellisempaakin osoitetta, mutta silti en kadu ostoksiani.

Tytöt ovat monen aihealueen suhteen jo paljon minua viisaampia :)

Käy testaamassa ensin omat tietosi täällä ja mieti sitten kannattaisiko kirjoittaa joulupukille

2. luukku

2009-12-02T08:00:00.001+02:00

Olisipa kerrankin onnea arvonnoissa!

2009-12-01T22:42:00.003+02:00

Minulla on yleensä erittäin huono arpaonni, mutta joskohan se nyt vihdoin kääntyisi!

Wilhelmiina arpoo ihanan joulusukan.

Sokrutin puolestaan Malin Westbergin tiskirätit.

Anni arpoo pussukan joulupostille.

Sini blogista voi voittaa lippunauhan.

Ajatella, jospa voittaisinkin nämä kaikki ♥

PS. Älä kerro minulle, jos päädyit tätä kautta osallistumaan arvontaan ja voittamaan jonkun näistä ihanista palkinnoista. En todellakaan halua tietää :)

1. luukku

2009-12-01T19:39:00.001+02:00

Vähän väriä

2009-12-01T11:03:00.002+02:00

Rakas toi minulle eilen kukkia. Vähän väriä kaiken tämän harmauden keskelle. Syksy on ollut kovin kiireinen. Kaikki hienot suunnitelmat parisuhteen hoitamiseksi ovat jääneet toteuttamatta. Yhteinen aika on rajoittunut siihen hetkeen, kun lapset ovat jo nukahtaneet ja me emme vielä. Väsyneinä ei vaan jaksa rakentaa mitään.

Saisipa meidän taloon muutaman lisätunnin vuorokauteen. Tai oikeastaan yhden ylimäääräisen päivän joka viikkoon. Ehkä sitä sitten olisi aikaa...

Tärkeintä mitä isä voi tehdä lapsilleen, on rakastaa heidän äitiään.
- Henry Ward Beecher -

Tämä pätee tietysti myös toisin päin. Mutta sitä ei sanota ääneen. Koska olisi kamalaa ajatella, että äidin ensisijaisen rakkauden kohde olisikin lasten isä, eikä lapset. Näinhän se kääntyy, kärjistettynä. Rakkaus omaan puolisoon ja rakkaus omia lapsia kohtaan on kuitenkin erilaista. Ei niiden pitäsi päätyä kilpailemaan keskenään.

Me osallistuimme muutama vuosi sitten parisuhdeviikonloppuun. Huomasimme heti ensimmäisenä päivänä, että meillä oli liian vähän ongelmia. Kaikki muut olivat lähteneet ratkaisemaan jotain isoja, vanhoja ongelmia. Me olimme liikkeellä pikemminkin ennaltaehkäisevässä merkityksessä. Tai olihan meilläkin joitain ongelmia, mutta siinä joukossa huomasimme etteivät nämä meidän ongelmamme vielä täytä ongelman kriteerejä suuressa mittakaavassa. Meille parasta viikonlopussa oli se, että saimme olla kahdestaan kaksi yötä. Syödä ruoat ja aamupalat rauhassa. Sitä minä kaipaisin nytkin. Hetken rauhaa ilman lapsia. Jos se tekee minusta huonon äidin, niin tehköön.

Näissä mietteissä jään nyt ihailemaan kukkiani ja toivomaan, että osa niiden väristä tarttuisi jonnekin pidemmäksi aikaa.

Uuden mekon saanut pikkuneiti on

2009-12-01T10:15:00.005+02:00

"Äiti, mä en taida päästä sinne puurojuhlaan"

"Katsotaan sitä nyt sitten huomenna."

Hetken päästä uudelleen

"Äiti, eikö olekin harmi etten mä pääse sinne puurojuhlaan?"

"On se. Mutta katsotaan huomenna tilannetta."

Pienen hiljaisuuden jälkeen selvisi eilisen keskustelumme todellinen syy.

"Äiti. Kun mä en kerran pääse sinne puurojuhlaan, niin saanko mä laittaa sen juhlamekon nyt päälle?"

Minulla on ollut täällä kaverina pieni potilas. Sunnuntai-iltana nousi kuume. Tiedän, että juuri nyt pitäisi olla erityisen varovainen kuumeiden ynnä muiden kanssa, mutta.. Jos kuume ei tänään nouse, aiomme mennä päiväkodin puurojuhlaan. Se - tai no, uusi mekko - on prinsessalle niin tärkeä. Mikäli kuume kuitenkin nousee, puemme juhlamekon illalla ylle ja syömme kotona riisipuuroa ja laulamme joululauluja.

Tällaisen tantun pienempi prinsessa pukee jouluna ylleen. Lindexiltä.

Pikkusiskon valitsema mekko esikoiselle. "se tykkää synkästä" informoi pikku shopassistenttini. Ja tykkäähän se. KappAhlista.

Soitin tuossa muuten aamulla tuohon viimeksi mainittuun liikkeeseen. Luulin löytäneeni kuitista virheen, mutta en vain ollut osannut lukea sitä oikein. Sain hyvää palvelua, vaikka väärässä olinkin. Tunsin hetkeksi itseni tyhmäksi, mutta pääsin siitä nopeasti yli. Olen edelleenkin sitä mieltä, että kuitti on epäselvä. Tarpeettomia välisummia hämäämässä harvoin ostoksilla käyvää kuluttajaa. Pääasia että selvisi.

Ihana alku viikonlopulle ♥

2009-11-28T09:32:00.004+02:00

Pääsinpä eilen illalla todistamaan miten kotiviikonloppuihin muuten niin tyytyväinen puolisoni muuttui yhtäkkiä supersosiaaliseksi. Syynä tähän äkilliseen sosialisoitumiseen oli Härmän Häjyn nyrkkeilyottelu ja se, että R-kioskilta ei enää saanutkaan MTVmax-korttia.

Siinä sitten yritettiin muistella keillä kaikilla se kortti on ja toisaalta myös arvioida sitä, minne voidaan mennä niin myöhään tyttöjen kanssa. Päädyimme istumaan iltaa sellaisten ystävien luokse, jossa emme ole perheenä käyneet kuukausiin. On ollut niin vaikeaa löytää molemmille sopivaa viikonloppua, mutta nyt tällainen äkkinäinen vierailu järjestyikin hienosti. Oli tosi kiva ilta. Enkä olisi ikinä uskonut että ystäväni eläytyisi nyrkkeilymatsiin niin täysillä :) J - olet ihana ♥

Aiemmin päivällä olin päiväkahvilla toisen ystävän luona. Suunnittelimme siinä sivussa tulevaa työuraani ja keskustelimme työelämän vaaranpaikoista. Juttelimme myös siitä, miksi normaali elämä tuntuu välillä niin pelottavalta. Tykkään kovasti näistä keskusteluistamme.

Tämä viikonloppu on alkanut siis kaikin puolin kivasti. Rakas kävi juuri kuljettamassa esikoisen näytelmäkerhon viikonloppuleirille. Vai miksi sitä pitäisi sanoa? Eivät lapset siellä yötä ole, mutta kaksi pidempää päivää luovaa toimintaa. Pääsisipä itsekin sellaiselle!

Dancing is the poetry of the foot. -John Dryden-

2009-11-25T10:01:00.006+02:00

Kyllä oli hieno balettinäytös meidän tytöillä. Ihania esityksiä kaikki, mutta tämä maailman suloisin balettimato oli kaikkein ihanin ♥ Meidän pienempi piipertäjä ei meinannut aina ehtiä mukaan, mutta eipä se haitannut. Tyttöjä harmitti ainoastaan se, että madon puvut olivat niin tylsät. Olisivat mieluummin tanssineet tyllihamosissa niin kuin muutkin. Toivottavasti pääsevät sitten kevätnäytöksessä kaunistelemaan todenteolla.

Eilen kyllä mietin, että toivottavasti viisivuotiaan kiinnostus tanssiin ei kärsi siitä, että joutui aloittamaan heti seitsemän- ja kahdeksanvuotiaiden kanssa. Joista kaikki paitsi isosisko ovat tanssineet jo vähintään vuoden. Ikäistensä joukossa kun olisi helpompaa päästä loistamaan kuin kaksi tai kolme vuotta vanhempien tyttöjen keskuudessa. Onneksi tälle nuorimmaiselle se ei ole aivan yhtä tärkeää kuin isommalle. Ja tämä nyt meni näin. Emme millään olisi pystyneet kuljettamaan tyttöjä kahtena eri päivänä balettiin toiselle paikkakunnalle. En tiedä miten ensi vuonna sitten, kun isompi siirtyisi seuraavaan ryhmään.

Löysimme itsemme eilen näytöksen kökkäväestä. Rakas hääräsi videokameroiden kanssa ja minä maalailin muutamalle kissalle viikset ennen näytöksen alkua. Lopuksi jäimme vielä auttamaan tuolien kanssa. Meillä tämä tulee ihan luonnostaan. Kökkiminen. On mukava olla avuksi. Mutta se on sukupuuttoon kuoleva ominaisuus ihmisissä. Valitettavasti. Talkoolaisia on nykyään hyvin vaikea löytää oli kyse sitten taloyhtiön haravointikökästä tai lasten harrastustoiminnasta. Kun ei kökkätyöstä kukaan maksa.. Oletetaan että yhdistysten hallitukset ovat sitä varten, että hoitavat kaiken. Niin kuin tässä näytöksessäkin. Ystäväni, joka toimii balettiyhdistyksen puheenjohtajana, yritti itse ehtiä kaikkialle. Tai ainakin nakittaa jonkun perheenjäsenensä. Samoin tarjoilujen parissa hääräsi hallituksen jäseniä perheineen. Missä on kökkäväki? Ja sitten ihmetellään, kun hallitustyö ei oikein kiinnosta ketään. Meitäkin pyydettiin lähtemään balettiyhdistyksen toimintaan mukaan. Lupasimme auttaa jatkossakin tarvittaessa, mutta ylimääräisinä käsinä ja jalkoina, emme hallituksen jäseninä. - sanoo hän tänään ja löytää kuitenkin itsensä seuraavasta hallituksesta -

Tanssi ensin. Ajattele sitten. Se on luonnollinen järjestys.
Samuel Beckett

Lapsi laulaa ennen kuin puhuu, tanssii melkein ennen kuin se kävelee, musiikki on kanssamme alusta alkaen.
Pamela Brown

Tanssi on sykkeesi, sydämenlyöntisi, hengityksesi. Se on elämäsi rytmi. Se on ilmaisua ajassa ja liikkeessä, onnellisuudessa, ilossa, surussa ja kateudessa.
Jacques D'Amboise

Baletin tekniikka on mielivaltainen ja hyvin vaikea. Siitä ei koskaan tule helppoa - siitä tulee mahdollista.
Agnes de Mille

Lukekaamme ja tanssikaamme - siinä kaksi huvitusta, jotka eivät koskaan tuota maailmalle vahinkoa.
Voltaire

Tanssi kuin kukaan ei katsoisi. Laula kuin kukaan ei kuuntelisi. Rakasta kuin et koskaan olisi haavoittunut ja elämä olisi kuin taivas Maan päällä
Mark Twain

Tanssi itsellesi. Jos joku muu ymmärtää, hyvä. Jos ei, ei väliä. Tee juuri se mikä sinua kiinnostaa, ja tee se kunnes se lakkaa kiinnostamasta sinua.
Louis Horst

Tanssi on taiteista ylevin, liikuttavin, kaunein, koska se ei ole vain elämän tulkintaa tai abstratiota; se on elämä itse.
Havelock Ellis

Valkoista kiitos

2009-11-24T09:00:00.002+02:00

valkea joulu by Tirlitta on Polyvore.com

Polyvore on hauska ajankulu. Leikin sillä taas tänään. Toivoin valkoista joulua. Mieluusti otan sen uloskin, mutta tänä vuonna haluaisin sen myös lahjakääreisiin. Siinähän onkin sitten pukille hommaa kun yrittää saada tuon ihanan hyllyn mahtumaan rekeen.

Väkersin eilen pari kranssia. Yhteen kranssiin saa katoamaan uskomattoman määrän puolukan- ja mustikan varpuja. Homma jäikin vähän puolitiehen kun materiaalit loppuivat kesken. Jokohan ulkona alkaisi nähdä eteensä, jos lähtisi metsäretkelle.

Mannekiini, Ridge Forrester vai meikkitaiteilija?

2009-11-22T17:41:00.005+02:00

(kuva: kuvakaappauksella testituloksesta. En saanut pelkkiä pykäliä tallentumaan)

Tein ammatinvalintatestin. Tämän testin perusteella olen siis taiteellinen ja yrittävä. Voi olla myös että ainoastaan yritän olla taiteellinen tai että yrittäjyyteni tulisi olemaan yhtä taiteilua. Mene ja tiedä. Testi ehdotti minulle mahdollisesti sopivia ammatteja. Tässäpä näitä:

Mannekiini
- Tämä on jo kokeiltu. Ei ollut minun juttuni. Morsiamena muotinäytöksessä. Puku oli kamala prinsessahörhelö ja kenties juuri siitä johtuen muutama vuosi myöhemmin ompelijani joutui ujuttamaan salaa pienet koristeet morsiuspukuuni kun minä vaadin yksinkertaisen yksinkertaista. Olen kuitenkin tyytyväinen että ompelija piti päänsä: nappirivi selässä oli upea, hankala avata mutta eipä ollut minun ongelmani ja helminauha rinnalla teki pukuun kivan viimeistelyn. Eikä tullut liian prinsessamaista minun makuuni.

Suhdetoimintahenkilö
- Kuten jo aiemmin kirjoittelin olen aika huono hoitamaan ainakaan omia suhteitani, en tiedä onnistuisiko se paremmin jos siitä maksettaisiin? Työ voisi olla hyvinkin mielenkiintoista jos suhteet, joiden kanssa toimitaan olisivat mielenkiintoisia.

Mainospäällikkö
Mainostensuunnittelija
- Tätä teen paraikaa :) Harmi, että tällä mainospäälliköllä ei ole alaisia joita päälliköidä. Tilanteen hyvä puoli on se, että ainakaan alaiset eivät esitä parempia ideoita kuin päällikkönsä. Tämä työ saattaisi tosin olla vähän mielekkäämpää, jos olisi muitakin mainostettavia kuin yksi yritys.

Valokuvamalli
- Onnistun aina välttämään kameran. Se saattaisi haitata työskentelyäni valokuvamallina. Kukapa kuvaaja jaksaisi juosta perässäni kun yrittäisin kaikin keinoin piiloutua kameralta? Ei kuulosta kovinkaan lupaavalta uralta.

Kuvanveistäjä
- Tähän lähtisin heti! En vain tiedä mitä veistäisin, enkä edes kuinka. Työ kuulostaa kuitenkin ihanan taiteelliselta ja luovalta. Tykkään kovasti.

Vaatteiden suunnittelija
Muotisuunnittelija
- Minusta piti tulla isona naispuolinen Ridge Forrester. Sittemmin olen löytänyt jo muita esikuvia. Ala-aste ikäinen ei tiennyt muista kuin saippuamuotisuunnittelijoista. En ole koskaan lähtenyt kouluttautumaan alalle, koska en oppinut piirtämään täydellistä ihmistä. Kyllä. Tähän ikään mennessä olen kyllä jo tajunnut, ettei se olisi ollut mikään este tälle uravalinnalle. Nyt syyt ovat sitten maantieteelliset.. Kukapa tietää, vaikka jonain päivänä..

Tanssija
Koreografi
- No, jos ihminen jolla on kaksi vasenta jalkaa ja neljä oikeaa kättä voi ryhtyä tanssijaksi, niin kai se sitten käy. Tykkään tanssimisesta ihan hirveästi, mutta jos sitä pitää tehdä jonkun tietyn kaavan mukaan, niin ei onnistu. Mutta jos minusta tuleekin heti niin huippuhyvä tanssija, että saan tanssia omien koregrafioden mukaan, niin ei tässä sitten mitään estettä ole.

Meikkitaiteilija
- Itse meikkaan todella harvoin, mutta eikai se estä taiteilemista meikkien kanssa? Minä tosin saattaisin käsittää tämän ammattinimikkeen tahallani väärin ja ryhtyä taiteilemaan meikeillä vaikkapa valkokankaalle.

Kukkakauppias
- Kukkia voisin kyllä myydä, mutten pelkkiä kukkia. Voisin ottaa kukat lisäksi vaikka sisustustarvikemyymälään, mutta pelkkiä kukkia.. Ei ehkä sitten kuitenkaan.

Näytelmäkirjailija
- Tätä tulen toivottavasti joskus tekemäänkin. Minulle sanottiin kerran, että ainut tapa ohjata ihmisten elämää on ryhtyä näytelmäkirjailijaksi. Silloin puhuttiin kyllä minun tarpeestani ohjailla omaa ja läheisteni elämää, mutta mikä ettei siinä sivussa voisi ohjata muutaman muunkin :) Ennen kuin lähden kirjoittamaan näytelmiä aion tutustua muuten teatterimaailmaan. Se voisi alkaa sillä, että kävisi joskus katsomassa muitakin esityksiä kuin paikkakunnan harrastajateatteria. Jotka tosin tänäkin vuonna olivat hyvin viihdyttävää katsottavaa.

Näyttelijä
- Haluan ehdottomasti joskus kokeilla näyttelemistä. Toistaiseksi en ole uskaltanut. Aina on löytynyt jokin tekosyy siirtää seuraavaan vuoteen. Tänäkin vuonna teatteriharjoitukset osuivat tyttöjen balettipäivälle, joten en tietenkään voinut vieläkään.. Ensi vuonna sitten. Tai kymmenen vuoden päästä..

Kirjailija
- Aika monen suomalaisen sisällä asuu ulospääsyä odottava kirjailija. Niin minunkin. Toivon, että saan ruokittua sitä tässä vuosien varrella niin, että viimeistään sitten oikeina eläkepäivinä voin ryhtyä kirjaani kirjoittamaan. Pari kirjasarjaideaakin on jo valmiina. En tosin tiedä, antaako rakas ystäväni enää käyttää hänen elämäänsä materiaalina toiseen sarjaani. Mutta jos hän on jo kerran antanut siihen luvan niin eikö se ole sillä selvä? Toisen kirjasarjan oli tarkoitus päätyä televisioon salkkareiden paikalle. Siihen tosielämän materiaali on jo tyrehtymään päin, joten joutunen keksimään ne karmivimmat käänteet ihan itse.

Kriitikko
- Tämä on se minun suunnitelma beeni. Jos kirjailijan urani floppaa heti alkuunsa hakeudun kaikkiin mahdollisiin lehtiin haukkumaan muidenkin kirjat lyttyyn. Siinä sivussa voin solvata pari rokkibändiä viikossa ja muutaman elokuva- ja teatteriesityksen kuukaudessa. Jos minusta tulee vanha ja vihainen tähdenlento, niin miksi en muuttaisi sitä kaikkea katkeruutta rahaksi?

Editori
-En oikeataan tiedä mitä editori tekee, mutta se sointuisi nimeni kanssa ihan kivasti. Joten joo, tätäkin voidaan harkita. Ja eikö se niin mene, että työ tekijäänsä opettaa. Vai kiittikö se? Anyway. Editori kuulostaa hyvältä ammatilta.

Sisustussuunnittelija
- Sitten kun sisustusalan kuumimmaksi trendiksi nousee tyyli, jossa elämän jäljet saavat vapaasti näkyä (toista ystävääni vapaasti lainaten) minusta tulee samantien huippunimi sisustusalalla. Siihen asti tyydyn pitämään ideat ominani ja sisustamaan näitä neliöitä, jonka asiakkailla ei ole lupaa vaatia rahojaan takaisin.

Kuvittaja
Kuvituksen suunnittelija
- Silloin kun vielä uskoin osaavani piirtää - tarkasti ottaen siihen asti, kunnes esikoisen piirrokset pari vuotta sitten alkoivat näyttämään paremmilta kuin omani - ajattelin joskus kirjoittavani lastenkirjoja, jotka kuvitan itse. Mutta nyt näyttää siltä, että taidan palkata tuon meidän kahdeksan vuotiaan taiteilijan siihen kuvittajan hommaan ja keskityn itse niiden tekstien tuottamiseen. Jos en sitten teetä niitä viisivuotiaalla satutädillä...

Musiikin opettaja
- Riittääkö jos musiikin opettaja tietää, mistä napista saa cd-soittimen päälle ja mistä paussille? Sitten voin tähän pestiin ryhtyä. Osaan kyllä laulaa joten kuten ja löydän pianosta c-koskettimen. Mutta siinä se teoriaosaaminen sitten onkin. Joten joskohan jätettäisiin nämä opettajan hommat sellaisille, jotka ne oikeasti hallitsevat?

Valokuvaaja
Valokuvatoimittaja
- Tätä tekisin todella mielelläni työkseni! Olisi ihanaa kulkea kameran kanssa kaiket ajat. Tehdä studiokuvauksia ja luontokuvauksia. Kuvata lehtiin, taideteoksiksi, vaikka miksi. Tykkään kamerasta ihan hirveästi ja haluan omistaa joskus kunnon järkkärikameran, joka muuttuu salamaksi silloin kun minä käsken.

Koskaan ei tiedä, onko aikaa paljon vai vähän. Äkkiä huomaa, se päättyikin tähän.

2009-11-20T21:50:00.003+02:00

Kahdeksantoista vuotta sitten näihin aikoihin taisin vähitellen ymmärtää, ettei isää enää ole. Isä oli saanut aamulla kohtauksen ja viety ambulanssilla sairaalaan. Ties miten monetta kertaa. Eikä isää enää lähdetty viemään Seinäjoelle asti, vaan ihan tuohon lähelle. Sillä oikeastaan ei ollut enää mitään tehtävissä. Voitiin vain odottaa. Enhän minä sitä tietenkään silloin ymmärtänyt. Onneksi.

Muistan vain sen, että kävelin koulua kohti ystäväni kanssa. Hän käveli tiellä, minä ojassa jossa oli jäätä. Kerroin hänelle, että isä ei tule enää kotiin. Tiesin jo silloin. Jossain vaiheessa päivää tulivat äiti, eno ja sedän naisystävä koululle. Kenenkään ei tarvinnut puhua mitään.

Illalla huomasin rannekelloni pysähtyneen. Lähelle isän kuolin aikaa. Näin olen halunnut tarinan muistaa, mutta en ole varma onko se totta. Oliko kello pysähtynyt vai vain kiertänyt kierroksen. Tuntui kuitenkin lohdulliselta ajatella, että se olisi pysähtynyt. Että olisi ollut jokin yhteys, ennen kuolemaa. Sama juttu isän passikuvan kanssa. Sitä ei löydetty hautajaiskuvaa varten mistään ja kuva teetettiin lopulta ajokortin kuvasta. Kun tulimme kotiin hautajaisten jälkeen kuvat olivat keittiön lattialla. Ei ollenkaan pelottavaa, ainoastaan lohdullista.

Minä en vie kukkia surukotiin. Eikä äitini. Me olimme hukkua kukkiin isän kuoleman jälkeen. Taksi, joka ennen oli käynyt pihassa hakemassa isää hoitoihin, kuljetti toista viikkoa kukkalähetyksiä. Eivätkö ne koskaan lopu. Siskoni syntymäpäivätkin vietettiin suruvalittelukukkien keskellä.

En käynyt tänään haudalla. Satoi vettä ja muutenkin harmitti. Ei se hauta sieltä minnekään katoa. Ehtii sinne myöhemminkin.

Kuinka tehdä balettinuttura?

2009-11-19T14:31:00.005+02:00

Tänään on balettinäytöksen kenraaliharjoitukset. Tulin aivan uuden ongelman eteen. Miten ihmeessä saan tyttöjen hiukset nätisti kiinni! Meillä kun ei ole ollut kovin usein tilaisuutta harjoitella muuta kuin perusponnaria. Tytöt eivät juurikaan välitä koreilla hiuksillaan ja näin ollen äidin taidot eivät ollenkaan kehity. Ihan normaalin letinkin kanssa alkaa jo olla siinä ja siinä..

Harkitsin jo vakaasti kampaaja-ajan varaamista näytöspäivälle, joka on ensiviikon tiistaina. Löysin kuitenkin yhden aika kivan kampauksen netistä ja siinä sivussa kymmeniä muitakin. Kaikki prinsessojen äidit, käykäähän kurkkaamassa tätä hienoa blogia.

Kuurokoulussa

2009-11-18T20:18:00.003+02:00

Sitä, kun ihminen kieltäytyy puhumasta kutsutaan mykkäkouluksi. Yritin keksiä mitä se sitten on, kun äiti kieltäytyy kuuntelemasta? Voisiko se olla sitten kuurokoulua?

Sattui viikonloppuna..

Sunnuntai oltiin saatu iltapäivään ja päivän "äiti-äiti" saldo oli ylittynyt jo muutamalla tuhannella. Tiuskaisin jossain vaiheessa tytöille, että kukaan ei sano minulle sanaakaan ainakaan tuntiin ja painelin koneelle lepuuttamaan sekä hermoja, että korvia.

Vanhempi neiti lähti isänsä kanssa pelaamaan sählyä ja nuorempi leikki pikkuveljeni kanssa olohuoneessa. Kuuntelin siellä käytyä keskustelua.

Neiti 5vee "Katotaanko jotain ohjelmaa?"
eno "Saatko sä katsoa? Pitäis varmaan kysyä lupa."
Neiti 5vee "Niin. Mutta kun äitille ei saa puhua."
Hetki hiljaisuutta ja viisvee jatkaa selvästi iloisena ongelmanratkaisukyvyistään:
"Laita sä sille sellainen viesti ja kysy saadaanko me katsoa!"

Siihen loppui minun kuurokouluni ja lupasin taas kuunnella.

Tulipa tämäkin mieleen, kun tämän illan saldo alkoi myös kiristää hermoja.

Mikä siinä onkin? Lapsen ensimmäinen vuosi käytetään siihen, että yritetään saada huijattua se ensimmäinen äiti-sana sieltä pikkunyytin suusta. Monta ääh-äännettä ehditään kirjata vauvakirjoihin ensimmäiseksei äiti-sanaksi. Sitten kun ne vihdoin sen oppivat, alkaa toivomaan että ehkä sittenkin olisi pitänyt aloittaa sitä lyhyemmästä. "sano iii sääää"

Niin tai mumma, tai paappa. Tai vaikka naapurin koira..

Kukkulan kuningas

2009-11-17T13:55:00.002+02:00

Valokuvatorstain 148. haaste:
"Ellei vuorilla ole suuria puita, leikkivät rikkaruohot kuningasta." (Kiinalainen sananlasku)

Näillä vuorilla moinen leikki on tarpeetonta.
Täällä Minä olen kuningas.
Puista ja rikkaruohoista viis.

"Eikö mua tutkita enempää?"

2009-11-17T10:49:00.002+02:00

Tänään 5-vuotiaan kanssa possupiikillä neuvolassa. Jonoista tai odottamisesta ei ole tietoakaan. Valittakaa vaikka miten paljon lääkäriajoista ja muista ongelmista, mutta ainakaan influenssapiikkiä ei tarvinnut jonottaa räntäsateessa. (joka muuten puuttui sekin..)

Meidän piti käydä jo eilen. Unohdin. Rinsessa kysyi illalla, että koska me oikein mennään sinne rokottamaan. Aamulla sitten ajoimme tk:n pihaan ja suunnistimme neuvolaan. Tyttö tahtoi istua omalla tuolilla, ei äidin sylissä. Nuori hoitajatyttö yritti harhauttaa meidän innokasta rokotettavaa katsomaan vauvan kuvaa seinällä. Olin vähällä sanoa, että älä riistä toiselta hetkeä jota on jo jokin tovi odotettu. Kyllä. Meidän tyttö on todellakin odottanut sitä, että häntä pistetään. Masokistin poikanen? Tyttö jutteli sujuvasti vauvasta mutta samalla tapitti silmät kovana kun piikki upposi jalkaan. En muuten tiedä, miksi osa viisivuotiaista on jo rokotettu käteen ja toiset jalkaan.. Eniten neitiä harmitti se, ettei muuten tutkittu. Kiukkuili vielä odotusaulassakin, että tahtoo vielä lääkäriin. Näkee, että meiltä käydään hyvin harvoin lääkärillä, kun siitäkin on tullut jotain niin eksoottista ja mielenkiintoista, että sinne halutaan.

Tytöt ovat molemmat olleet aina reippaita neuvolassa kävijöitä. Rokotuksia ei ole koskaan erityisemmin pelätty ja vain pari kertaa on piikin takia itketty. Neuvolassa kävisivät molemmat varmasti vaikka kerran viikossa mikäli se olisi mahdollista. Siellä on kuulemma niin kivaa. Sama juttu on ollut hammashoitolan kanssa. Siihen asti, kun esikoinen aloitti koulun, olen käynyt molempien tyttöjen kanssa yhtäaikaa hammastarkastuksissa. Syntymäpäivillä kun ei ole väliä kuin pari viikkoa. Edellisen kerran esikoinen kuitenkin kutsuttiin hammastarkastukseen jo keväällä. Meidän pienempi rinsessa kiukkuili kaksi viikkoa sen takia, että toinen oli jo käynyt hammashoitolassa. Tämä ratkaistiin sillä, että varasin tytön hammashoitola-ajan jo keväällä. Vaikka aika tuli vasta elokuulle, tieto siitä helpotti niin paljon että kiukuttelu sen asian tiimoilta voitiin lopettaa.

Miten näin lääkärivastaisesta äidistä voi tulla kaksi noin lääkärimyönteistä lasta? Parempi tietysti niin.

Räytymispäivä nro2

2009-11-15T16:20:00.003+02:00

Edellisestä räytymispäivästä on hätinä kaksi viikkoa, kun toinen jo puskee päälle. Tänään muistin mikä oli yksi syy siihen, että hylkäsin facebookin. Kävin pitkästä aikaa vakoilureissulla rakkaan tunnuksilla. Facebookissa se iskee pahiten kasvoille. Havainto, että kaikilla paitsi minulla on elämä. Sellainen, jossa joskus tapahtuukin jotain. Sellainen jossa päivät kyllä seuraavat toisiaan, välillä hyvin samanlaisinakin, mutta joista löytyy kuitenkin aina jotain päivitettävää statukseen. Toisten profiileissa käydään aktiivista keskustelua viikonlopun ohjelmasta tai tulevan viikon aktivitiiteista. Minä saisin päivästä toiseen miettiä, voiko v*tutukseen kuolla. Toistaiseksi olen päätynyt pohdinnoissani siihen, että v*tutus on samankaltainen tauti kuin endometrioosikin. Se ei todistettavasti tapa, mutta heikentää merkittävästi elämänlaatua. Ja on aivan yhtä vaikeasti parannettavissa kuin endokin.

Näyttää, että olen lannistumassa sen valtaan aivan samoin kuin tuon toisenkin sairauden. Kärsitään nyt sitten kun ei muutakaan osata. Minulla ei ole tällä hetkellä juurikaan sosiaalista elämää. Elämässäni on paljon rakkaita ystäviä, mutta moneen viikkoon en ole tavannut ainuttakaan heistä. On ollut sairauksia, harrastuksia, menoja, yleistä saamattomuutta. Syitähän löytyy aina. Ja kun näitä syitä on yleensä yhtä paljon molemmin puolin, niin tähänhän se johtaa. Taidan muuttaa kaupunkiin. Siellä näkisin ihmisiä edes ikkunasta. Täällä suorastaan säikähtää jos joku kävelee talon ohi.

Toiset luovat helposti uusia ihmissuhteita ja pitävät vanhatkin kurssissa. Minä olen äärimmäisen huono molemmissa asioissa. Tutustun mielelläni uusiin ihmisiin, mutta suhdetoiminnassa olen auttamattoman huono sekä uusien että vanhojen ystävien kanssa. Olen niitä ärsyttäviä ihmisiä, joihin pitäisi jaksaa itse pitää yhteyttä ja jonka luokse pitää kutsua itse itsensä kylään, jos en ymmärrä sitä itse tehdä. On vaikea ottaa kantaa, kun joku tuskailee miksi toiset ystävyyssuhteet ovat niin yksipuolisia, että toisen pitää koko ajan olla pitämässä yhteyttä. Tunnen aina piston sydämessäni näissä tilanteissa. Minä olen juuri sellainen, yksipuolinen ystävä. Joka muistaa ystäviään usein ja haluaisi nähdä paljon, paljon useammin kuin näkee, mutta ei saa itse tehtyä asian eteen mitään.

En minä ole ainut ihminen, joka toimii näin. Omassakin ystäväpiirissäni on muutamia samanlaisia mökkihöperöitä. Se on toisaalta lohdullista. Pitkänkin tauon jälkeen tapaaminen tai puhelu sujuu ihan luonnollisesti, sen enempiä selittelemättä. Kun molemmat tietää, miten usein on ollut tarkoitus, mutta on vain jäänyt... Vaikeampaa tämä onkin niiden kanssa, jotka jaksavat yksipuolisesti ylläpitää yhteyttä. On vaikeaa olla tuntematta syyllisyyttä siitä. Olen yrittänyt vaihtaa syyllisyyden tunnetta kiitollisuuteen, ei ole helppoa siltikään.

Mutta summasummarum. Tahdon elämän! Tahdon jotain sisältöä tähän olemiseen. Tahdon nähdä ystäviä useammin. Ja opetella tajuamaan sen, että voin joskus tavata ystäviäni myös ILMAN lapsia. Tuota kun en tahdo ymmärtää vieläkään, vaikka äiti-elämää on takana jo yli 8 vuotta. Tahdon aloittaa jonkun harrastuksen, jossa voin jutella ihmisten kanssa. Kuntonyrkkeillessä ei paljon luoda ihmissuhteita. Ja tahdon useammin yllätysvieraita, jotka kestävät kaaoksen joka täällä mökissämme jatkuvasti vallitsee.

Rakas Joulupukki, olen ollut pääasiassa kiltti. Tämä on vasta toinen virallinen räytymispäiväni tänä syksynä. Jos luet blogiani, voisitko tuoda edes osan toiveistani? Kiitos.

Float like a butterfly, sting like a bee

2009-11-11T08:50:00.002+02:00

En ole vielä saavuttanut Muhammad Alin perhonen-mehiläinen yhdistelmää kuntonyrkkeilyssä, mutta muistin kuitenkin taas eilen miksi tykkään siitä NIIN paljon.

Olin puolikuntoisena kuntonyrkkeilyssä, mitä ei koskaan pitäisi tehdä. Olo on nyt sen mukainen. Onneksi ymmärsin lopettaa vähän ennen kuin voimat loppuivat kokonaan. Rakas venytti tunnin ylimittaiseksi ja lihaskuntoliikkeet jätin suosista väliin.

Kuntonyrkkeily on pyörinyt jo muutaman viikon, mutta vasta eilen oli ensimmäisen kerran isompi ryhmä. Ja mukaan oli saatu pari ensikertalaistakin. Se oli minusta hauskaa, sillä sain toimia apuopena tässä meidän pienryhmässämme. Vaikka enhän minä mistään mitään tiedäkään, kunhan esitin tärkeää.
"muistakaa vaihtaa kylki välillä"
"syvennä vähän asentoa"
"tarkistakaa käden asento kun se osuu säkkiin, ettei ranne kipeydy"
:) Kivaa! Ensimmäistä kertaa koskaan tuntui, että kyllä minustakin voisi olla siihen. Ryhmän vetämiseen. Jos kunto olisi parempi ja pystyisin puhumaan samaan aikaan kun teen liikkeitä. Eli ei ihan heti huomenna kuitenkaan.

Jos sinä olet joskus miettinyt, että kuntonyrkkeilyä voisi olla kiva kokeilla, etsi heti joku ryhmä ja käy kokeilemassa. Kuntonyrkkeily on todellakin tarkoitettu kuntoilijoille. Ihan oikeille nyrkkeilijöille se olisi leikkimistä. Joten ei kannata pelätä, että sali olisi täynnä ammattilaisia. Kuntonyrkkeily on oikeastaan aika yksinkertaista ja kuviot oppii melko nopeasti. Jo seuraavalla kertaa harjoittelu on paljon tehokkaampaa kun ei koko ajan tarvitse miettiä kumpi suora lyötiinkään ensin ja mihin sen koukun pitikään osua. Ja kukaan ei matsaa ketään vastaan. Ainakaan meillä :) Lyönnit kohdistetaan säkkiin, ilmaan tai pistehanskoihin. Loistavaa harjoitusta hartiaseudulle. Itse voisin myöntää melkein takuun siitä, että veri lähtee ihan varmasti kiertämään. Toisilla jopa niin vauhdilla, että ensimmäisen kerran jälkeen on syytä varautua päänsärkyyn. Kuulopuheiden mukaan, itselläni ei mitään sellaisia oireita ole tullut.

Jokohan olisin mainostanut tarpeeksi. Olen vain niin iloinen kun vihdoin on löytynyt joku laji, joka on sekä mukavaa että tehokasta. Perjantaina ajattelin käydä kokeilemassa zumbaa, jos vain suinkin olen siinä kunnossa. Sirkus saapuu meidänkin kaupunkiin.

H1N1

2009-11-09T10:12:00.005+02:00

Meirän maailma on halajennu kahtia. Toisella pualen on ne, joiren miälestä possuflunssa pitää sairastaa ja toisten miälestä se ehkäästähän mikä on maharollista ehkäästä. Ja siinä välis heiluu ne, joilla ei oo koskaan muutoonkaan mitään miälipirettä mistään. Minolin itte ensin jyrkästi rokotusta vastahan. Puhuttihin miähen kans pualitosissaan lääkefirmojen salaliitosta.

Minoon ollu aina huano viämähän meirän likkoja lääkärihin. Eikä meillä toisaalta oo palijon sellaasia tauteja sairastettukaa, jokkolis lääkärinhoitua tarvinnu. Rokottanu oon ne kuitenkin ihan normaalisti, koskaan en oo oikiastaan eres epäälly kannattaako vai ei. On otettu piikkiä tuberkuloosia, hinkuyskää, kurkkumätää, jäykkäkouristusta, aivokalvontulehrusta, polio, tuhkarokkua, sikotautia ja vihurirokkua vastahan. Luatettu asiantuntijooren arvioontihin ja rokotusten tarpeellisuutehen. Kaikkihan nuakin on tartuntatauteja niinku nämä tällaaset influenssakkin.

Johonakin terveyrenhualtoalan ammattileheres oli torettu, notta sikainfluenssa leviää nopeeten merian välityksellä. Siinoon aivan samaa miältä. Tämä tauti on saanu ihan liikaa palstatilaa ja varmasti moni kausi-influenssakin on muuttunu samalla possutauriksi. Meria toimii myös välineenä tuassa juupas-eipäs taistelus. Annetahan vuoroon tilaa rokkotehen vastustajille ja vuoroon niiren pualestapuhujille. Kuka täs enää tiätää mitä uskua!

Minoon sitä miältä, niin ku monet rokottehen vastustajat, notta ihmisten pitääs parantaa omaa vastuskykyään. Tuan vastustuskyvyn parantamisen pitääs kuitenkin aloottaa hyvis ajoos ennen tällaasia pandemioita. Syärä terveellisesti, hualehtia hygieenista, saara riittävästi vitamiineja ravinnostansa, jossei muuten niin lisätä ainaki see ja ree vitamiinien osuutta, liikkua ja nukkua tarpeeksi ja pitää muutoonkin ittestään hualta. Sairastaa sellaaset taurit, jokka voi turvallisesti sairastaa. Sillähän se immuniteetti kasvaa. Minoon itte eläny pian kolomekymmentä vuotta ja oon ehtiny sairastella siinä monenlaasia tauteja. Uskoosin, notta itte seleviän possutauristakin sairastamalla. Meirän likat on kuitenkin ollu niin harvoon kipeenä, notta niillei sitä vastuskykyä oo samalla lailla. Siks oonkin päättäny kerrankin teherä niin ku viranomaaset käsköö ja antaa rokotuttaa kersat.

Miähelle tuli aamulla miälehen notta ny ollahan raakasti myähäs, niinku nurmoolaaset talavisoras. Ja niihän me ollahankin. Possutauti pyyhkääsöö meirän yli täyttä häkää ja rokotukset on vasta alootettu. Meilläkin on oltu jo kuumehes kertaalleen, mutten tiärä oliko se sitä ittiänsä vai jotaan muuta. Jos soli sitä, rokotus olis periaattees turhaa. Mitään varmuutta ei kuitenkaa oo ja seuraava aalto saattaa olla pahee ku tämä ensimmäänen. Raakasti myähäs vai turhan ajoos. Mistä senkin sitten tiätää. Jos sikainfluenssa on niin ku muukkin muati-ilmiöt, se tuloo aina takaasin. Ja kyllähän te kahareksanluvulla elänehet tiärättä kuinka kipiää teköö kattua olokatoppausten takaasin marssia. Noli kamalat jo silloon, ny ne o melekeen kualemaksi. Ja siihen ei oo eres rokotusta tarjolla.

Pakinaperjantain sanana on muoti.

Erilaisia merkkipäiviä

2009-11-08T16:42:00.002+02:00

Alli-tädin kanssa olen opetellut virret ja käynyt niitä veisaamassa kylän mummoille jo alle kouluikäisenä.

Alli-täti vei retkeilemään kaikukivelle. Evääksi otettiin ruisleipää ja mehua, joka juotiin puhtaaksi pestyistä jogurttipurkeista.

Alli-täti oli tädeistä se lapsellisin, se joka jaksoi leikkiä ja ymmärsi meidän tyttöjen juttuja.

Alli-täti paistoi lättyjä ja teki maailman parasta kaalilaatikkoa.

Nyt Alli-täti on enää kuihtuva varjo entisestään. Onnettoman näköinen, huonomuistinen ja yksinäinen palvelukodin asukas. 88-vuotias. Minä luulin joskus, että Alli ei vanhene koskaan. Kuvittelin, että hän vie vielä minunkin lapseni retkelle kaikukivelle ja opettaa veisaamaan. Alli ei varmasti muista mitään niistä asioista, joita minä muistan. Pelkään, ettei hän muistanut minuakaan kun eilen hänen luonaan vierailimme. En tiedä muistiko siskoaankaan, minun mummaani. Mutta virret hän muisti. Veisasimme neljä virttä ja kaikki hän muisti ulkoa. Juuri muuta hän ei sitten vierailumme aikana puhunutkaan.

Tänään on sitten juhlittu isiä. Tyttöjen isää, rakkaan isää ja minun isäni isää. Muut isät ovat poissa. En käynyt edes haudalla. Ehkä vien sinne kynttilän huomenna. Ei kivi kuitenkaan tiedä koska kynttilä on sen viereen asetettu. Tänään olen ajatellut isääni. Yrittänyt muistaa asioita,jotka olen unohtanut. Yrittänyt nostaa mieleeni edes yhden isänpäivän. En ole onnistunut. Mutta muistin isän viimeisen syntymäpäivän. Söimme jäätelökakkua sairaalassa, hoitajien taukotilassa. Kaikki varmasti tiesivät sen olevan viimeinen kerta, mutta kukaan ei suostunut uskomaan. Muistin myös sen, että ensimmäisenä isänpäivänä isän kuoleman jälkeen meidän piti kirjoittaa koulussa aine isästä. Opettaja lupasi, että voisin tehdä sen muustakin aiheesta. Halusin kirjoittaa isästä. Silloin vielä muistin jotain. Kirjoitukseni julkaistiin paikallislehdessä muutaman muun isä-aineen kanssa. Toivoisin löytäväni sen jostain. Mietin myös häitä suunnittelevaa siskoani. Jos olisi keino, jolla voisin valmistaa hänet kohtaamaan sen tunteen alttarilla, kun tietää että isä ei ole sitä tärkeintä hetkeä todistamassa, käyttäisin sen heti.

Meillä jokaisella on tai on ainakin ollut isä. Toisilla isä on elämässä jatkuvasti mukana, toisilla nimi paperissa ja toisilla, niin kuin minulla, musta kivi hautausmaalla. Hyvää isänpäivän iltaa kaikille.

Punanenäinen kaupunki

2009-11-06T14:31:00.002+02:00

Kävin tänään Seinäjoella. Kaupunki oli täynnä punanenäisiä ihmisiä. Keskellä Epstoria oli myös esiintymislava. Kävellessäni Epstorin läpi, joku mies lauloi lapasista ja villalangasta. Ei oikein iskenyt minuun. Ei mies, eikä laulu. Mutta hyvän asian vuoksi...

Kotiinpäästyäni minun oli pakko tarkistaa: mikä ihmeen nenäpäivä? Tänä vuonna samalla päivää osui myös ruotsalaisuuden päivä. Tässä vastaus minua askarruttaneeseen kysymykseen, tiedoksi teille muillekin. Klikkaamalla alla olevaa tekstiä päädyt Nenäpäivän nettisivuille.

Mikä Nenäpäivä on?

Nenäpäivänä kerätään varoja maailman köyhimmissä oloissa asuvien lasten ja aikuisten auttamiseksi. Nenäpäivä järjestetään kerran vuodessa loka-marraskuun aikana. Kampanjan symbolina on punainen Nenä. Vuoden 2009 Nenäpäivää vietetään perjantaina 6.11.

Mistä Nenäpäivä on tullut?

Isossa-Britanniassa Red Nose Day on näkynyt katukuvassa jo 20 vuotta. Ihmiset ympäri maata keksivät hauskoja tapoja kerätä varoja yhdessä – hyvään tarkoitukseen. Comic Relifien ja BBC:n yhteistä Red Nose Daytä on viimeksi vietetty 13.3.2009. ”Pick your nose!”

Ketkä Nenäpäivän järjestävät?

Nenäpäivän järjestää Ylen Hyvä Säätiö. Säätiön toiminnassa ovat mukana Suomen Punainen Risti, Kirkon Ulkomaanapu, Suomen UNICEF, Pelastakaa Lapset, Plan Suomi Säätiö, Suomen Lähetysseura, Fida International, Solidaarisuus, SASK ja YLE.

Mihin Nenäpäivän keräystuotto käytetään?

Nenäpäivän tuotto kanavoidaan Ylen Hyvä Säätiön toiminnassa mukana olevien avustusjärjestön kautta pitkäjänteisiin kehitysyhteistyöprojekteihin Afrikassa, Etelä-Aasiassa ja Väli-Amerikassa. Nenäpäivän keräystuotto käytetään lasten koulutukseen, perheiden ja yhteisöjen vahvistamiseen sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen muun muassa Etiopiassa, Keniassa, Somaliassa, Nepalissa, Sierra Leonessa ja Hondurasissa. Nenäpäivän varoja kanavoidaan myös Ylen Hyvä Säätiön brittiläisen yhteistyökumppanin Comic Reliefin kautta HIV- ja aids-työhön Afrikassa.

Minua ei huvita tänään pöljäillä, mutta toivottavasti muita huvittaa. Ihan kiva idea tehdä avustustyöstä hauskempaa ja vähemmän vakavaa, mutta en tiedä miten tämä oikein istuu meidän jäykkään suomalaiskulttuuriin. Vai olenko minä ainoa jäykkis kun en oikein pääse sisään tähän punanenä-ajatukseen?

Chitä etsimässä

2009-11-05T12:15:00.003+02:00

Osallistuin eilen chi ball-tunnille. Kokeilin lajia ensimmäisen kerran pari vuotta sitten kansalaisopiston kurssilla. Silloin olin liian rauhaton ja ne muutama tunti, jolla kävin, meni lähinnä naurua pidätellessä. Ylirauhalliset liikesarjat tuoksuvan pallon kanssa tuntuivat koomisilta sen hetkisessä mielentilassani. Selvää rauhoittumista on siis havaittavissa, sillä eilen osasin nauttia tunnin rauhallisuudesta. Ajatus harhaili kyllä välillä ihan muihin asioihin, mutta pitkiä pätkiä kykenin keskittymään ihan itse asiaan. Jäi ihan mukava fiilis. Menen varmasti toistekin.

Pallokseni valitsin sinisen, katajalta tuoksuvan pallon. Sen pitäisi lievittää stressiä ja väsymystä ja lisätä motivaatiota. Sopisi hyvin suunnitelmaan.

Tänään on luvassa vähän reippaampaa menoa. Menen tutustumaan bounceen. Se on tanssitreeni keskivartalolle. Vaikutteita eri tanssityyleistä. mm. show-dance, street, hip hop, raggaeton, salsa, jazz, baletti ja country. Saa nähdä miten solmussa olen tämän tunnin jälkeen, kun en meinannut selvitä ihan perus vatsa-pakarajumpastakaan :) Mutta pakkohan minun on käydä tutustumassa tuntiin, etten ainakaan turhaan mainosta sitä liian hankalaksi.

Minun markkinointivaistoni eivät olleet ollenkaan terässä tuossa jokunen aika sitten, kun näimme ostoskanavan mainoksen jostain kummallisesta helistinjumpasta. Rakas siinä hetken pohti, että olisikohan tuo hyvä lisä tuntivalikoimaan. Minä ilmotin heti että "meillähän ei muuten sitten mitään ostostvjumppia ruveta vetämään". Eikä asiasta puhuttu sen enempää. Nyt tämä helistinjumppa on valtaamassa Suomea täyttä häkää. Ehkä minun pitäisi käydä vakoilemassa myös zumba tunnilla. Tietäisi sitten vähän vertailla.

2009-11-04T10:05:00.002+02:00

Pian on kulunut vuosi siitä kun aloitin tämän blogin. Olen havainnut samanlaista hyytymistä kuin aikaisemmankin blogini ja facebookin kanssa. Jotenkin tuntuu, että kaivo on tyhjä vuoden jälkeen. Ehkä se on siinä, ettei blogillani ole mitään punaista lankaa. Ei mitään selvää aihetta. Tällaista elämää, jossa toisinaan tapahtuu paljon ja toisinaan ei yhtään mitään. Se on ongelmallista. Silloin kun tapahtuu paljon ei ehdi kirjoittamaan mitään. Ja silloin kun ei tapahdu mitään, ei ole mitään mistä kirjoittaa.

Mikä siinä on, että toiset blogit jaksavat kukoistaa pitkin vuotta, vuodesta toiseen ja toiset, niin kuin omani, kukkivat hetken pienesti ja sitten kuluu taas pitkä aika ennen uutta kukintaa? Sama juttu kuin paavalinkukkien kanssa. Mumman omat ovat aina yhtä upeassa kukassa ja minä riemuitsen kun saan kasvini tekemään edes yhden kukan. Runsaista kukinnoista en edes haaveile.

Kuitenkin, minusta on mukava kirjoittaa. Pöytälaatikkoon kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa, koska ainakaan minun pöytälaatikkoni ei niihin teksteihin kommentoi mitään. En minä ole kuitenkaan blogiani lopettamassa kaivon väliaikaisen kuivumisen takia. Saatan viettää hetken hiljaiseloa ja odotella sadetta. Tai sitten en. Kuka tuon ennalta tietää.

Jos metsään haluat mennä nyt...

2009-11-03T10:31:00.003+02:00

Valokuvatorstaissa kehotetaan vierailemaan vuorenpeikon luolassa. Minä kurkistin sinne vain oven suusta. Peikko oli ollut niin pahalla päällä ja heitellyt kiviä pitkin metsää, etten uskaltautunut pyytämään kuvauslupaa.

Reikä seinäs ja ompelukoneella puutarhas

2009-11-02T10:51:00.004+02:00

Nyt on viikonlopun räytymiset takana päin ja nenä kohoren aurinkua. Viikon alakajaasiksi piti kurkistaa taas tuanne Pakinaperjantain haasteesehen. Siälä oli päässy lipsahrus ja toista toivottihin.

Mulle tuli miälehen yks tyähaastattelu. Hajin tuas muutama vuas sitten sisustusmyyjäksi yhtehen Seinäjokisehen liikkeeseen. Oli muutoon melekoonen rumpa se niiren hakurosessi! Aluuksi mut haastatteli Vaakunas sellaasen konsulttivirman erustaja. Kehuu mun hakemusta niin persoonalliseksi notta oli sen tähären halunnu nähärä mut. Muuten ei kai olis meriitit piisannu, ajattelin, mutten toivottavasti sanonu äänehen. Aika pian tuan perähän sen liikkehen erustajat haastatteli mua Lakeures. Siälä luulin teheneeni emämokan kun kysyyvät mun tulevaasuuren suunnitelmia. Mä käytännös kattuen tulin kertoneheksi, notta istuusin silloon ihan miälelläni niiren paikalla haastattelemas hakijoota samaasehen tyähön. Minoon oppinu luulemahan, nottei tuata pitääs koskaan teherä haastattelus. Ilemeesesti ne miähet kuitenki näki mus jotain potentiaalia tai olivat niin totaalisen tympääntyneitä hommahansa, jotta lähärettivät mut viälä pällitesteihin Tampereelle. Ensin ne istutti mut konehelle tekemähän testejä ja heti perähän oli sitten haastattelu. Haastattelijana oli se sama tyyppi, joka mua tenttas silloon heti aluuksikin. Se takertuu mun testin vastauksis sellaasehen kohtahan, kun olin kertonut olevani kova ireoomaan kaikenlaasta. Pyysi tarkennusta. Mä tiätenkin kerroon sen ensimmääsen asian joka mulle tuli miälehen. Nimittään sen, notta miäs on uhaannu piilottaa meirän moottorisahan kun minoon kaatamas milloon mitäkin seinää ku se tuloo kotia. Tajusin sitten samantiän notta tairan kuulostaa meleko sekopäältä ja keksiin siihen jonku vähän köykääsemmänkin tarinan. Mutta jäin kuitenkin miättimähän tuata, notta mahtoo tamperelaaselle konsultille jäärä miälenkiintonen kuva pohojalaasista akoosta.

Mullon paha tapa puhua ohi suuni ehtimän takaa. Onneksi en muista pualiakaan niistä sammakoosta, jokka oon maailmahan saattanu. Moon pääasias aika empaattinen ihiminen, mutta välillä multa puuttuu tilannetaju ihan tykkänähän. Oltihin kerran kyläälemäs hyvien ystävien luana ja emännyys siinä keittiös häärätessään purotti leikkuulauran varpahillensa. Muut osas kyllä hianotunteesesti huamioora tilantehen, mutta mä kysyyn notta oliko se puinen vai muavinen.. Ajattelin kai säärellä sympatiani sitä mukaa. Tällaasta mulla sattuu meleko useen.

Tästä minen oo oikeen saanu kiinni, mutta mullon yks pysyvänlaatuunen sekaannus ajatusmaailmas. Kun mä lähären leikkaamahan nurmikkua, niin pyyrän miästä vetämähän ompelukonehen käyntiin. Ja ihan taatusti useemmin nuan päin, kun että sanoosin ruahonleikkuria ruahonleikkuriksi. Täs yhteyres pitää kertua yks miähenkin sekaannus. Minoon jo monta vuatta toivonu saumuria, notta saisin oikeen tosissani leikkiä ompelijaa. Yhyreesti miäs tuumas, notta mikset sä osta sitä saumuria. Eihän se ny palijon maksa. Kerkesin jo hetken riamuuta, notta iliman muuta ostan jos 500 eurua on sun miälestä halapa. Miäs ihimetteli miten se voi niin palijon maksaa. Lähärettihin sitten purkamahan tätä juttua, niin miäs oli luullu mun koko ajan tarkoottavan ratkojaa..

Räytymispäivä

2009-10-30T09:04:00.004+02:00

Tänään sympatiseeraan Rölliä ihan täysillä.

Tänään on päivä harmaa
päivä räytymisen.
Se tarkoittaa, että silloin
minä olen murheellinen.

Hyvin minä olen taas hoidellut
kaikki tuhmat työt,
mut raskaaksi käy tämä tällainen,
kun kiukuttelee yöt.
Voi kurjuuksien kurjuus

Vietin eilen mukavan illan ihanien naisten kanssa Eevan kaupassa. Olin odottanut kovasti iltaa ja pientä taukoa tasaisen tappavasta arjesta, joka minun kohdallani kattaa myös viikonloput. Jossain vaiheessa iltaa, kun katselin peilien edessä keimailevia kauniita, iloisia naisia, havahduin siihen että tämä on koko syksyni kohokohta. Minulle ei ole tapahtunut kerta kaikkiaan yhtään mitään muuta. Päivät soljuvat toistensa perässä, maananantain ja lauantain välillä ei ole mitään eroa. Olen totaalisen kyllästynyt tähän kotoiluun. Tahdon elämääni jo muutakin sisältöä kuin koulun, joka ei tahdo soljua eteenpäin päivien mukana. Hermostuin eilen rakkaalle siitä, että hän saa yrittää olla yrittäjä ja minä en. Hermostuin siksi, että koen ettei hän arvosta tätä etuoikeuttaan eikä työtään.

Tänään minun täytyy saada räytyä. Toivotaan että lauantai tuo mukanaan jo iloisempia ajatuksia.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Kiitos kaikille vapaaehtoistyön tekijöille ja tuota työtä tukeville!

2009-10-28T08:22:00.005+02:00

- Olis kauhean kiva, kun joku järjestäis jotain toimintaa lapsiperheille täällä.
- Niin, vaikka jotain lastenkonsertteja tai näytelmiä
- Joo! Ja jotain nuorillekin. Kun niillä ei oo oikein mitään.
- Ei täällä kyllä ole mitään aikuisillekaan. Joku kauneusilta olis ihana. Mun yksi kaveri Tampereelta oli sellaisessa, se oli jonkun yhdistyksen järjestämä.
- Täällä noi yhdistykset ei järjestä mitään kivaa. Hallitukset vaan pitää sisäpiirikokouksiaan ja kerää jäsenmaksuja, mutta ei tee mitään.
- Sitten muka pidetään jotain perhekahvilaa, joka on auki kerran viikossa. Eikä aina silloinkaan.
- Leikkikenttätoimintaakaan ei ole enää ollut. Pari vuotta sitten oli joku kerho, mutta siitäkin ne peri ihan hirveän maksun.

- No naiset. Nyt on just yhdistysten syyskokoussuma. Sinne vaan kokouksiin mukaan tarjoamaan omia ideoita ja vapaaehtoistyöpanosta.

- Ei mulla oo sellaiseen aikaa!
- Ei mullakaan. On niin paljon harrastuksia ja lapsia pitää kuljettaa omiin harrastuksiin.
- En mä halua käyttää mun viikonloppuja mihinkään ylimääräiseen.
- Ja mulla on niin pieniä lapsia, etten mä millään voi lähteä mukaan.

Niinpä niin. Tämä keskustelu on täysin kuvitteellinen yhteenveto osasta yhdistystoimintaan liittyvistä kommenteista, joita olen tässä vuosien varrella kuullut. Itse istun toista kolmivuotiskauttani MLL:n paikallisyhdistyksen hallituksessa. Mies on ollut mukana urheiluseuran johtokunnassa. Joka vuosi käymme syömässä yrittäjänaisten keittämän puuron joulukadun avajaisissa ja esikoinen osallistuu moniin 4H:n järjestämiin kerhoihin. Katselen tätä yhdistystoimintaa näin ollen molemmilta puolilta.

Pienellä paikkakunnalla vapaaehtoistyö käy työstä. Vapaaehtoisia toimijoita ei saada mukaan ja jäsenmäärätkin pienenevät vuosi vuodelta. Me yhdistyksissä mukana olevat saamme koko ajan ehdotuksia siitä, millaista toimintaa pitäisi järjestää, mutta heti jos heitämme pallon takaisin ja kerromme että tervetuloa järjestämään, into lopahtaa saman tien. Koomisinta tässä kaikessa on kuitenkin se, että silloin kun jotain järjestetään, niin paikalle saapuu parhaimmillaan 50 osallistujaa ja pahimmillaan ei yhtään. Muistan yhdenkin kerran kun pidimme perhekahvilassa avoimia ovia ja eräs ihminen lupautui illaksi lukemaan satuja. Loppuen lopuksi hän luki yhden sadun: minun lapsilleni. Joimme kupit kahvia ja kaadoimme pannullisen viemäriin.

Tällä hetkellä on syytä juhlaan. Ensimmäistä kertaa yli viiteen vuoteen meillä on KAKSI vapaaehtoista vastuuhenkilöä perhekahvilan ovien avaamiseen. Perhekahvilan toiminnasta ei ole voitu ilmoitella lehdessäkään mitään, kun ei ole ollut varmuutta onko paikalla ketään. Vanhat kävijät ovat tunteneet systeemin ja voineet mennä kahvilaan silloinkin, kun siitä ei ole erikseen ilmoitettu. Mutta uudet tulijat se on jättänyt täysin toiminnan ulkopuolelle.

Meillä on edessä välivuosi. Sovimme ihan virallisesti kokouksessa, että vedämme vähän henkeä. Perinteinen joulupuukeräys järjestetään tänäkin vuonna ja samoin kevään ja syksyn kirpputoritapahtumat. (Tositvtutut: Syksyn kirpputori on muuten lauantaina 7.11.) Ei muuta. Keväälle pitää saada jonkinlainen lasten tapahtuma aikaiseksi, koska tukea sen järjestämiseen ehdittiin anoa. Mutta muuten se on sitten siinä. Tuntuu ihan hyvältä. Vaikka olisihan se mukava järjestää yhtä sun toista, mutta meitä on kuitenkin hallituksessa vain 8 varsinaista jäsentä ja 3 varalla. Eikä muita vapaaehtoisia. Paitsi nyt nuo kaksi perhekahvilavastaavaa. Ideoita hallituksella olisi vaikka muille jakaa, mutta jaksamista ja muita resursseja hätinä omaksi tarpeeksi.

Jos sinä olet koskaan ajatellut, että olisi mukava olla mukana jossain yhdistyksessä niin rohkeasti mukaan! Vapaaehtoisia ei ihan OIKEASTI ole koskaan liikaa. Eikä heti tarvitse ryhtyä yhdistyksen puheenjohtajaksi jos ei halua. Mukana voi olla, vaikka ei hallitukseen tai johtokuntaan kuuluisikaan. Jokainen ylimääräinen toimija on aina extraa. Ja vaikka et lähtisi aktiiviseksi toimijaksi, niin seuraavan kerran kun sinulle lähetetään liittymislomake tai jäsenmaksulappu, niin harkitse edes pieni hetki ennen kuin heität sen keräyspapereihin. Sinulle se 5 - 30 euroa ei ole vuositasolla kovin suuri summa, mutta yhdistysten varat koostuvat näistä pienistä summista.

MLL:n jäseneksi voit liittyä täällä.
4H:n jäsenyydestä lisätietoa täältä.
Pelastakaa lapset jäseneksi liityt täällä.
Yrittäjänaiseksi täältä.
Syöpäjärjestön toimintaa tuet täällä.
Sydänliiton jäseneksi täältä.
MS-liiton jäseneksi täällä.

Järjestöjä on satoja muitakin. Nuo yllämainitut ovat vain raapaisu itselleni tärkeistä järjestöistä. Älkääkä lukeko väärin. En todellakaan maksa jäsenmaksuani jokaiseen yllämainittuun. En vaikka haluaisinkin. Jonain päivänä sitten.

Kymmenen käskyä ja muutama tuhat lakipykälää

2009-10-26T11:50:00.004+02:00

Minoon täs taas vähä miättiny tätä maailman menua. On tua pakinaperjantai vaan aikamoonen haastekones, ku se saa pohtimahan sellaasiaki asioota, joitei muutoon tulis palijon miätittyäkään. Siällä on ny nimittään haasteena sellaanen sana ku käsky. Mulle tuli heti miälehen yks juttu liittyen niihin opeteltuuhin kymmenehen käskyhyn. Aloonkin kirijoottamahan jo sitä, mutta sitten tuli toinen juttu miälehen.

Korjakkaa jos moon vääräs, mutta moon saanu vähä sellaasen kuvan, notta ennen lapset kasvatettihin pelekäämähän jumalaa. Notta jumala oli se jonka rankaasuhun verottihin sitte, jos ei äirin sanaa uskottu. Piti olla niin ja näin, koska isoos kirijas on niin sanottu. Kymmenen käskyä piti osata ja niiren mukaan elää. Ja monen muunkin raamatun opetuksen.

Nykyään se ei oo kuitenkaa ihan yhtä yleestä. Tiärän, notta niitä perheetä löytyy jossa vanhat keinot on viälä käytös. Mutta viälä enemmän löytyy niitä, jossa poliiseista on tehty uusia jumalia. Ja koska täs uures valavonnas nuata osattavia kohtia olis jo palijon enemmän ku kymmenen, on paree sysätä kaikki vastuu poliisien harteelle.

"Sun ei saa varastaa kaupasta. Muutoon poliisi tuloo ja viä putkahan"
"Turvavyä pitää pistää kiinni tai poliisi antaa sakkua"
"Et sä saa lyärä ketään. Poliisi viä sut vankilahan"
"Pistät sitten ne pullot piilohon jos näjet polisiin, notteivät ota sua huastahan"

Tuata listaa vois jatkaa vaikka kuinka pitkästi. Eikä se koske pelekästään kersoja. Kyllä aika usiat aikuusetkin perusteloo tekemisiään ja tekemättä jättämisiään poliisin käskyvallalla.

"Kyllä mä muutoon voisin ajaa kossupullon jäläkehen, mutta jos vaikka poliisi pirättää välillä.."
"Perhanan valavontakamerat. Iha suara tiä, vois aivan hyvin ajaa sataa nelijääkymppiä, mutta ei piittais maksaa sakkoja"
"Näkyykö poliisia, vai mennähänkö vaan tuan valametin ohi keltaasilla viivoolla?"

Mun miälestä mennähän mäkehen ja pitkälle. Eikö meirän aikuusten pitääsi opettaa lapsille, notta joitaki asioota ei teherä yksinkertaasesti sen takia ku ne on väärin, eikä siksi että poliisit ei tykkää? Ja eikö meirän pitääs ittekin ymmärtää, nottei ne poliisit ilikeyttään meirän turvallisuutta valavo vaa ihan meirän omaksi parahaksi?

Minoon kyllä yrittäny opettaa likoolle, notta poliisit on iha hyviä tyyppejä, mutta johonakin kohtaa on päässy sammakko munkin suustani. Nuaree likka oli kyläälemäs kaverillansa. Likat jäi hetkeksi aikaa kaharestaan sisälle. Kaverin äiteen tultua takaasin oli meirän neiti tokaassu notta "Onneksi pihas oli auto... Äiti on sanonu että poliisit viä orpokotihin sellaaset lapset jokka on yksin kotona."

esse blog mexe com meus sentidos

2009-10-26T09:16:00.004+02:00

Sain tämän ainakin Huvikummun elämää-blogin Tiinalta ja Valkoinen piironki-blogin Jantiinalta. Kiitos ja kumarrus!

Säännöt
1. Laita tunnustus blogiisi.
2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.
3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.
4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.
5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti

Kiitän kauniisti tunnustuksesta, mutta tylsäilen.
Omat viisi aistiani ovat tässä, mutta en haasta muita blogeja.

Jos haluat tutustua omat aistini sekoittavaan blogiin, niin vieraile täällä.
Seliina, jos haluat jatkaa haastetta, niin nappaa mukaasi :)

Osasin minä vain kotiin!

2009-10-19T20:12:00.002+03:00

Meni tuossa jumppatunnilla niin monta kertaa suunta sekaisin, jotta pelkäsin etten osaa enää kotiinkaan. Kuuma tuli ja kivaa oli, vaikken kyllä ymmärtänyt ohjaajan ohjeista puoliakaan. Mitkä jazz-kädet? Täh! Minne päin se potku piti lähteä. En ole koskaan pärjännyt jumpissa, joissa kädet ja jalat pitää saada tekemään yhdessä jotain järkevää liikesarjaa. Aerobictunneilla tuli jonkin verran käytyä opiskeluaikana, mutta sekin vain seuran vuoksi. Oma osallistumiseni meni aina samanlaiseksi kikatteluksi. Ja niin tänäänkin. Mutta eikös se ole hauskaa jos liikkuessa naurattaa :) Oli ihana huomata, että asenteeni on muuttunut vuosien varrella. Edellisen kerran kun yritin jotain omalle kropalleni täysin sopimatonta, huomioni kiinnittyi kaikkiin niihin timmeihin tipuihin, jotka hallitsivat askelkuviot täysin eivätkä näyttäneet edes hikoilevan. Tuntien itseni maailman surkeimmaksi kuntoilijaksi. Tänään huomasin, että oli meitä muitakin. Ei kaikilla muillakaan kädet tahtoneet liikkua rytmissä jalkojen kanssa. Ja muiltakin oli välillä suunta hukassa ja hymy herkässä. Jees, lisää näitä!

Eilen kävin kuokkimassa äijäjumpassa. Rakas pisti jokunen aika pystyyn sellaisen miesten liikuntaryhmän, joka koostuu paikkakuntalaisista yrittäjistä tai yritysten työntekijöistä. Eksyy sinne muutama ulkolainenkin välillä, mikä on vain hyvä juttu. Äijät ovat normaalisti pelailleet vuorollaan sählyä ja välillä tehneet jotain lihaskuntoharjoituksia. Tämä syksy aloitettiin kuitenkin tutustuttamalla miehet bodypumpin saloihin. Eilen oli kolmas, ja samalla toistaiseksi viimeinen kerta sitä lajia. Pumppitunnit ovat olleet avoimia kaikille, mutta minun lisäkseni siellä oli vain yksi ulkopuolinen. Eivät ole äijät tainneet hiiskua kotona sanallakaan siitä, että tällaista on tarjolla. Pelkäsivät varmaan vaimojen hoitavan homman tyylikkäämmin kotiin. Minä sijoittauduin aivan takimmaiseen riviin, kuokkavieraana kun olin. Ajattelin jättää tilaa näille oikeille jumppareille, mutta mitä vielä! Sinne samaan takariviin ne parkkeerasivat kaikki. Sitten meitä hikoili siinä oikein sievä, kaareutuva rivi kun rakas veti showtaan siellä edessä. Koomista.

Jumpan jälkeen palautettiin lainamankka oikeaan osoitteeseen ja päädyttiin nauttimaan herkullista kreikkalaista ateriaa hikisinä ystäväperheen ruokapöytään. Jossa ennestään istuivat jo toisen heistä vanhemmat. Ruoka oli herkullista ja seura hyvää, mutta ensi viikolla taidetaan kyllä jättää mankka portaille, koska uhkailivat kinkereillä.. Ja jotta ilta olisi saanut arvoisensa päätöksen, lämmitettiin vielä sauna ja katsottiin terminaattoritarinoita teeveestä.

Tänäänkin linnoittaudutaan saunanraikkaina television eteen ja mietitään, mitä nyt oltais tehty paremmin. Diili-ilta.

Talavi yllätti puutarhurin

2009-10-17T13:54:00.005+03:00

Alakaa olla taas se aika, notta leheristä saa lukia kuinka talavi yllätti autoolijat. Harvemmin saa kuitenkaan lukia siitä, kuinka se yllätti puutarhurit. Mua tua talavi ei oo viälä koskaan onnistunu yllättämähän autoolijana, mutta joka ikine vuasi se tuloo meirän puutarhahan enne ku oon saanu tyäni valamihiksi.

Tänä vuanna on kuitenki pakko toreta, notta ny se yllätti mun pelekästään myänteesesti. Minoon sitkutellu ja sitkutellu haravoontien kanssa. Niinku monena muunaki syksynä. Yleensä oon kuitenkin ehtiny luavuttaa lumen tulon orottelun kans ja taipunu kuitenkin haravoomahan leheret. Tällä kertaa tua lumi kuitenki ehti tulla ennen ku olin kertaakaan käyny puutarhas haravan kans. Tualla ne ny makaa, märät leheret, lumikerroksen alla. Ja minoon niin iloonen kunnei ainakaan tänä viikonloppuna tartte saara ittiään sinne haravan kans.

Kyllähän mä tiärän, notta eres soon kuitenki. Jossei ny syksyllä, nii sitte viimeestään kevähällä ku linnut alakaa tulla takaasin päin karkumatkaltaan. Mutta minen välitä! En pätkääkään. Mä riamuutten ny siitä, nottei mun tartte tänään teherä asialle mitään.

Meirän flikat o orottanu tuata lunta oikiastaan siitä lähtien, ku uimakelit alakoo olla ohi. Joten voitta kuvitella miten iloosia noli aamulla ku näkivät klasista kuinka maa oli valakoosena. Uskoovat kaiken lisäksi, notta olivat onnistunehet itte tilaamahan lumen ku ovat jo kuukauren päivät kuunnellehet seereeltä joululauluja. Flikoolle ensilumi tiätää yhyren aikakauren alakua. Joulun. Minen oo ihan yhtä innoossani tuasta joulun orotuksesta, mutta kyllähän se niiren tärinä tarttuu väkisinkin.

Pakinaperjantais piti kirijoottaa jotaan yltiöpositiivista.

Kaikki jokka asuu pohojanmaalla tai tuntoo pohojaalisia, tiätää notta pohojalaaset pruukaavat olla hillittyjä myänteesyyressään. Minen uskaltanu ny tämän leviämmi revitellä vakavan aiheen kans nottei hymylihakset jouru liian kovalle koetukselle näin syyslomaviikon päätteheksi.

Jos pohojalaanen hymyylöö,
son vakava paikka.
Silloon tiätää jokahinen,
jotta tuallon asiat vakavasti hyvin.
Saati, jos pohojalaanen irvistää,
nii siiton leikki kaukana
(viälä kauempana ku hymyylystä).
Silloon ei mee hyvin.

(Positiivisuutta pohojalaasittaan, lähäre tuntematon)

Ja valkeus tuli.

2009-10-17T13:52:00.000+03:00

Ensilumi satoi tänään. Ensimmäiset lumiukot on rakennettu ja kintaat kasteltu. Tästä se sitten taitaa alkaa. Se ruma, märkä syksy, josta en pidä ollenkaan. Minä ottaisin mieluummin pienet pakkaset ja lumipeiton, niin kuin varmasti moni muukin. Mutta kyllä tämänkin kanssa pärjää, kun ei liikoja valita.

Ensilumi on kuitenkin ihanaa :) Meillä on kuunneltu joululauluja jo syyskuusta lähtien. Tästä lumisateesta tytöt intaantuivat entisestään odottamaan joulua.

Rakkaus on kivenharmaa ja ruusunpunainen

2009-10-15T11:57:00.000+03:00

Valokuvatorstain haastesanana rakkaus. Tämä tuli mieleen.

Kuvassa rakastuneet kädet.

Nyt en kyllä edes muista onko kuva itse ottamani, vai kuvasiko kihlapari omat kätensä?
Meidän koneelta kuva kuitenkin löytyi, mutta anonyymi siskoni tarkentanee kenen kuva oikeasti on.

Vieraita makuukammarissa

2009-10-14T15:08:00.003+03:00

Syysloma on aloitettu melko urheilullisesti. Maanantaina osallistuin syvätreeniin, sellaiseen pilatestyyppiseen jumppaan, jossa pyritään kyllä hengittämään, muttei tietyn kaavan mukaan. Eilen sitten pumppi jonka päälle vielä kuntokamppailu. En edes yritä valehdella etten olisi kipeänä! Vatsalihakset olivat jo maanantain jäljiltä niin arat, ettei nauraa uskaltanut. Nyt on koko muukin kroppa. Minä en vain yksinkertaisesti osaa aloittaa rauhallisesti.

Viime yökin oli rauhaton. Nukuin kuntoilusta rasittuneena sikeämmin kuin aikoihin, mutta joskus aamuyöstä heräsin siihen että huoneessamme oli selvästi joku. Luulin ensin näkeväni unta, mutta vähitellen uskoin että liikehdintä on aivan todellista. Pomppasin istumaan ja kysyin "Kumpi siellä on?" koska oletin tietenkin että jompi kumpi tytöistä seisoo ovella. Ei vastausta. Huone on ihan pimeä ja olen koko ajan varmempi että huoneessa tosiaan on joku. Tytöt kyllä yleensä vastaavat tai kipittävät viereen kun tulevat huomatuksi. Kysyn uudestaan "Kuka siellä on?" ja lisään vielä painokkaasti "pitää vastata!". Nyt rakaskin on jo hereillä ja sytyttää valot.

Kissa katselee meitä lattialta sängyn päädyssä kummissaan.

Oli päässyt huoneeseemme ennen nukkumaanmenoa ja nukkunut ilmeisesti vaatekaapissa. Nukun aina ovi kiinni juuri kissan vuoksi. Se onnistui aluksi säikyttämään minut muutaman kerran hyppäämällä pimeässä sänkyyn, joten siitä lähtien ovi on ollut aina kiinni. Enkä siksi nytkään osannut edes epäillä että syypää heräämiseeni on kissa, vaan pidin jopa murtovarasta todennäköisempänä :) Kissa sai häädön ja me jatkoimme unia. Onnistuin jopa nukahtamaan vielä niin syvään uneen, että ehdin nähdä painajaisia. Etsin koulussa oikeaa luokkaa ja kadotin kenkäni etsinnöissä. Sitten etsin sitä luokkaa, johon jätin kenkäni ja kenkäni löydyttyä etsin taas sitä luokkaa, jonka olin kadottanut. Kyllä oli ihana saada herätä aamulla!

Maanantaimietteitä

2009-10-12T15:44:00.003+03:00

Lauantaina juhlittiin ystävän luokanopettajaksi valmistumista ja eilinen menikin sitten vähän väsyneissä merkeissä. Hauskaa ainakin oli! Onneksi sain sittenkin luvan lähteä juhliin. Meidän pienempi neiti kun katseli viikolla vähän huolestuneena juhla-asujen sovitteluani. Totesi "Et sä äiti voi mennä minnekään juhliin. Sitten sä löydät jonkun uuden ihanan miehen etkä tykkääkään enää isistä." Lupasin pyhästi, etten löydä juhlista muita miehiä kuin isin ja sain kuin sainkin tytöltä suostumuksen. Jäi tosin mietityttämään, että mistä tytölle oli moinen ajatus edes noussut mieleen. Ymmärtäisin hyvin, jos meillä lapset saisivat katsoa salkkareita, mutta olemme niin ikäviä vanhempia, että se ei kuulu meidän lastenohjelmien listaan. Ei tosin kyllä aikuistenkaan. Mielestäni se on LÄHES yhtä surkeaa katsottavaa kun vuosikymmenestä toiseen sitkuttava kauniitjarohkeat. Mutta makunsa kullakin ja asian viereenhän tämä menikin. Tytöllä oli selvästi olemassa huoli siitä, että äiti löytää uuden miehen. Ei sellainen juttu voi tulla ihan itsellään päähän. Jotain keskustelua on jossain käyty.

Sitten ihan asian viereen. Minusta tuntuu siltä, että meidän kissa ei osaa kiertää taloa. Tulimme hetki sitten kotiin ystävän luota ja kissa mankui etuovella sisään. Päästettiin sisään. Se kierteli hetken taloa ja päätyi takaovelle mankumaan ulos. Voisiko se olla niin tyhmä, ettei osaa kiertää sinne ulkokautta :)

On - off

2009-10-08T09:30:00.004+03:00

Valokuvatorstain tämän viikon aiheena on virta. Se sai minut kaivelemaan arkistoista yhtä tiettyä kuvaa. Lisäksi löysin etsintäretkelläni kuvalleni kaverin.
Eräänä päivänä, ei kovin kauan, mutta kuitenkin nelisen vuotta sitten, vietimme siskoni ja tyttöjen kanssa päivää isolla hiekalla. Päivä oli aurinkoinen ja meri niin lämmintä kuin se näillä leveysasteilla voi olla. Tytöillä oli energiaa kokonaisen kaupungin tarpeiksi. Reissun jälkeen kuitenkin kaikilla oli virta vähän vähissä.

Menossa, tulossa, koko ajan liikkeessä

2009-10-04T17:30:00.001+03:00

Aika kuluu juuri nyt niin nopeasti, etten ehdi perään. Ainoa joka ehtii ottaa rennosti on Viivi-kissa.

Torstai-iltana herkuteltiin tällaisella sillisalaatilla. Pitää sisällään broileria, mandariinilohkoja, leipäjuustoa ja maissia. Ja tietysti jäävuorisalaattia. Aavistus majoneesia sekaan ja hyvää tulee.

Luonto on tällä hetkellä täynnä ihania, voimakkaita värejä. Enkä minä ehdi niitäkään ikuistamaan. Sen sijaan olen opiskellut tällä viikolla ruotsia. Plääh. Och samma på svenska!

Lämpötilan laskiessa ulkona, alkaa sisälämpötilan säätäminen oikeaan asentoon. Näin syksyisin en tykkää yhtään talomme lämmitysjärjestelmästä, joka on ilmakiertolämmitys tai mikä lie. Laattiassa on sellaisia ritilöitä, joiden kuuluisi puhaltaa kylmällä lämmintä. Termostaatti vaan on niin herkkä, että sitä säädettäessä saadaankin masiina helposti puhaltamaan kylmää kylmän päälle. Sitten ei auta muu, kuin kuljettaa villasukitetut jalkansa takkaluukun eteen ja toivoa etteivät tytöt näe.

Aiemmin kirjoittamani kiusaamisjuttu on mutkikkaampi kuin kuvittelinkaan. Luultavasti ei nimittäin ole kyse niinkään kiusaamisesta, vaan oman lapseni herkkyydestä tulkita asioita joita kukaan ei ole edes sanonut. Minä olen itse ollut mestari tuossa oman elämäni hankaloittamisessa. En voi kuitenkaan sanoa tytölle, etten oikeastaan usko kenenkään kiusaavan häntä. Sillä tytölle kiusauskokemus on aivan todellinen, vaikkei sitä siinä voimakkuudessa ole oikeasti tapahtunutkaan. Ensi viikolla on vanhempainilta ja pääsen juttelemaan opettajan kanssa. Ehkä hänellä on jotain näkökulmaa asiaa.

Toisinaan pääsisi varmaan helpommalla, jos heittäytyisi vähän välinpitämättömämmäksi vanhemmaksi. Mutta eipä minusta taida siihenkään olla.

10 x Tiilivalkoisen Tirlitta

2009-09-29T14:04:00.006+03:00

Pieni Lintu haastoi kertomaan 10 asiaa itsestäni.

1. Asun lapsuudenkodissani. Ostimme talon noin 5 vuotta sitten äidiltäni. Tämä on mainitsemisen arvoinen asia siksi, että kun muutin rakkaan mukana Poriin opiskelemaan vannoin etten ikinä enää tähän kuntaan palaisi. Ja nyt siis asun siinä talossa josta tuolloin matkaan lähdin.

2. Kolme- neljävuotiaana kuopus vastasi asuvansa Tiilivalkoisessa kun häneltä sitä tiedusteltiin. Siitä tuli varsin suuhun sopiva blogin nimi :)

3. Haaveilen edelleen isosta, vanhasta hirsitalosta, jota ryhdymme remontoimaan. Kun tuota vapaa-aikaakin on miehellä ihan liikaa ;) Toistaiseksi siis asustellaan täällä ja pidetään silmät ja korvat auki, jos jotain sopivaa projektia sattuisi eteen.

4. Tykkään kovasti mekoista ja hameista. Kulkisin varmasti koko ajan hameissa, jos minulla olisi niihin sopivia yläosia ja jos minulla olisi sopivat kengät. Niin ja takki. Ja joku kiva lakki. Ja..Ja..

5. Edellisen kohdan tekee ongelmalliseksi se, että olen äärettömän huono shoppailemaan. Varsinkaan itselleni. Minuun sattuu ihan fyysisesti, jos joudun maksamaan vaikkapa kengistä 50 euroa. Keksin miljoona syytä olla törsäämättä rahaa "turhuuksiin".

6. Valokuvaan mielelläni ja toivon jonain päivänä omistavani sellaisen tosi kalliin ja ammattimaisen hienostelukamerankin. Edellinen kamera oli oikeastaan aika hyvä, mutta epäonnekseni onnistuin rikkomaan sen patteriluukun. Tykkään kyllä tästä pokkaristanikin, se kulkee niin helposti mukana.

7. Toiveissani on viettää vielä jossain vaiheessa vuosi tai kaksi ulkomailla. Töissä tai humputtelemassa, samapa tuo. Kunhan joksikin aikaa pääsisi jonnekin. Mieluummin ennen sitä hirsitaloprojektia..

8. Olen hyvin epäjärjestelmällinen ja suurpiirteinen taloudenhoitaja. Pitkään yritin pitää kotia siistinä, kunnes tajusin ettei se vain yksinkertaisesti onnistu minulta. Ja etten oikeastaan edes kaipaa huippu siistiä kotia. Tykkään kyllä kovasti vierailla taloissa, joissa paikat pidetään järjestyksessä. Mukavaa vaihtelua kotona vallitsevan kaaoksen jälkeen.

9. Bongasin mieheni sanomalehdestä. Olin kuusitoistavuotias kun tapasimme ensimmäisen kerran. Hän pelasi silloin pesäpalloa kotikunnassani. Vietimme illan Movetronin keikalla Halkosaaressa. Kirjoitin päiväkirjaani sen jälkeen, että olen tavannut miehen -HEH! täys kloppihan se(kin) oli - jonka kanssa voisin mennä naimisiin ja perustaa perheen. Jutusta ei kuitenkaan tullut silloin mitään. Noin vuosi siitä, niin luin paikallislehdestämme että " x x vaihtoi pelipuvun armeijan harmaisiin" ja päätin viisauksissani ilahduttaa sotilaspoikaa kirjeellä. Se kirje sai rakkaan soittamaan minulle ja sillä tiellä ollaan edelleen..

10. Toi ysikohta on niin ihana, että pakko jättää se viimeiseksi. Tai voisin vielä kertoa, että sain elämäni ensimmäisen (ja toistaiseksi ainoan) pokaalini kun täytin 18-vuotta. Rakkaalta tietenkin. Hän on aivan yhtä ihana edelleen ♥

Minä tahtoisin tietää lisää Huvikummun elämää- blogin Tiinasta.
Tiina, sinut on haastettu :)

2009-09-28T19:35:00.002+03:00

Tänään olen yrittänyt opettaa koululaiselle hämähäkin sitkeyttä. Saada hänet ymmärtämään, ettei kannata antaa periksi vastoinkäymisille. Jos jää jostain leikistä ulos, on yritettävä löytää tiensä toiseen. Yksin ei kannata jäädä murjottamaan.

Viime aikoina meidän reipas koululainen on taantunut kotiin tultaessa kolmivuotiaan uhmaikäisen tasolle. Ja sitä kiukkua on piisannut pitkin iltaa. Päivästä toiseen, viikosta seuraavaan. Kärsivällisyys on ollut koetuksella ja välillä on iskenyt suorastaan epätoivo. Loppuuko tämä ikinä?

Iltapäivällä jouduin jälleen kerran puuttumaan koululaisen käytökseen pikkusiskoaan kohtaan. Seurasi tavanomainen kiukkukohtaus, joka päättyi lohduttomaan itkuun. Kerrankin pysähdyin kärsivällisesti kuuntelemaan mitä sieltä itkun seasta kuului. Kaikki kiusaa. Kukaan ei leiki. Jokainen nauroi kun P kaatui luokassa. Sanoi haluavansa vaihtaa koulua. Ei halua mennä kouluun. Enkä minä voi oikein ymmärtää tätä. Tyttö on yleensä ollut pidetty kaveri. Toki aika määräilevä leikkikaveri, mutta muuten kyllä tykätty. Jotain on muuttunut tai käsitetty väärin.

Kysyin haluaako, että juttelen opettajan kanssa. Ei halua. Lupasin odottaa hetken, josko asiat järjestyvät itsellään. Sitten joudun puuttumaan asiaan. Minä tiedän miltä tuntuu istua koulussa ja toivoa, ettei kello soisi koskaan välitunnille. Itse olin tosin monta vuotta vanhempi ja kiusaaminen oli toisenlaista. En ole edes täysin varma siitä, onko nyt kyse kiusaamisesta vai väärin käsityksistä. Tämä on kuitenkin minulle sen verran kipeä kohta, että asiaan on saatava selvyys.

Askarreltiin tytöille ilo- ja surupurkit. Elämä pelissä-ohjelmassa suositeltiin huoliroskista yhdelle valmennettavista. Päätin kokeilla samaa ideaa esikoiseen ja totta kai pienempikin halusi omansa. Hänelle en tosin löytänyt vielä surupurkkia, joten hän on keskittynyt täyttämään ilopurkkiaan hymynaamoilla.

Kuvatonna aivan

2009-09-26T15:12:00.003+03:00

Tämä muutos nettitikkuaikaan on tuonut mukanaan ikävän asian. Valokuvien lataaminen tänne blogiin on muodostunut tuskallisen pitkäksi ja hitaaksi operaatioksi. Harmittaa kovasti. Sillä kuvien takia minä alunperin tämän blogin aloitin. Nyt ei ole sitten huvittanut kuvatakaan.

Laura Malmivaaran kameraa ihastelin kateellisena Ratulassa. Ehkä minäkin tuntisin itseni enemmän valokuvaajaksi sellaisen oikean kameran kanssa.

Viime viikkoon mahtui vilinää ja vilskettä. Joka päivälle oli jotain ohjelmaa, parhaimmille kaksi. Eilen meillä oli yövieraita. Talossa oli yhtäkkiä kahden lapsen tilalla viisi lasta. Hienosti meni kuitenkin. Oikeastaan varmasti paremmin kuin normaalina perjantai-iltana. Toivottavasti ystävät osasivat nauttia vapaaillastaan, eivätkä koko ajan jännittäneet miten pikku yövieraat pärjäävät.

Tähän päivään mahtui yksi maailman luokan katastrofi. Minun maailmani. Rakas kuljetti minun äitiä autokauppaan, josta tämä kävi noutamassa lähes tuliuuden autonsa. Pyysin samalla tuomaan minulle laatikoita kangashyllyjen järjestelyjä varten. Itse en raaski ostaa kankaita varten niitä kalliita laatikoita, joten ajattelin sysätä hankintavastuun rakkaalle, joka ei kärsi samanlaisista tuskista kuluttaessaan rahaa. Virhe. ISO virhe. Pyysin häntä tuomaan laatikoita kankaille. Tarkoitin tietenkin, että toivon hänen tuovan tietyn kokoisia, läpinäkyviä säilytyslaatikoita. Mutta koska yhä edelleen oletan hänen tuntevan minut ja tietävän mitä tarkoitan säilytyslaatikoilla, en katsonut tarpeelliseksi sen tarkemmin määritellä tilaustani. Meinasin pudota perseelleni kun minun armas melkein macho puolisoni kiikuttaa kotiin kuusi PINKKIÄ ja neljä ORANSSIA laatikkoa. Hei, ei minulla ole mitään värejä vastaan, mutta kun huone jonne ne laatikot olivat tulossa on vihreä. Elämäni oli pilalla jonkun tovin, mutta sitten päätin hyödyntää nämä laatikot muuten. Ja nyt on villasukilla ja lapasilla tilaa säilyä vaatehuoneessa. En silti vieläkään voi käsittää, miten ihmeessä rakkaalle tuli mieleen ostaa pinkkejä ja oransseja laatikoita. Pakko kai ne laatikot on sitten kuitenkin käydä ostamassa itse..

Tiilivalkoisen ideariihi on pettynyt Diiliin

2009-09-22T08:51:00.003+03:00

Meillä on nyt kaksi viikkoa seurattu Suomen Diiliä. Siinä Harkimo palkkaa myyntijohtajaa valtavaan asuntoaluehankkeeseensa. Tai Helenansa hankkeeseen. Sarja on kuvattu jo keväällä, joten voittaja on todennäköisesti ollut töissä jo monta kuukautta.

Seurattiin ensimmäisiä Trumphin Diilin kausia tiiviisti, mutta viimeisimmät Suomessa näytetyt ovat jääneet väliin myöhäisen lähetysaikansa vuoksi. Ensimmäisestä Suomen Diilistä en muista kovinkaan paljoa

Olen tuntenut hirvittävän määrän myötähäpeää molempien joukkueiden puolesta. Käsittämättömän surkeita esityksiä tähän saakka! Kun käsketään ostaa kukkia halvalla ja myydä eteenpäin kalliilla, niin nämähän tekevät. Juoksevat kadulle kauppaamaan tulppaaneja. Ei mitään mielikuvitusta eikä uusia ideoita. Tuohon pystyy ihan kuka tahansa. Itse olisin luultavasti tehnyt jotain sellaista, jolla olisin päätynyt häviävään joukkueeseen. Mutta mielestäni sekin on parempi, kun se ettei yritä.

Ensimmäisen jakson jälkeen ajattelin, että ehkä se oli vain alkukankeutta ja seuraava tehtävä onkin jo paljon mielenkiintoisempi. Voi miten väärässä olinkaan! Saivat aivan huipputehtävän. Keksiä keinoja, millä vedetään ihmisiä alkuviikosta laivalle. Miehet kyhäsivät kasaan aivan liian laajan suunnitelman, jossa lähtivät muuttamaan Siljan logoa ja toimintatapoja yleensäkin. Astuivat reippaan askeleen heille määrätyn tontin yli. Naiset voittivat idealla, joka oli jo oikeastaan keksitty ja kokeiltu. He toivat muumimaailman laivalla, mutta laittoivat muumit valistamaan ympäristöasioista. Käsittämätöntä! Heidän ei tarvinnut järjestää mitään tapahtumaa, vaan laatia markkinointisuunnitelma. Joten rajoja ei oikeastaan ollut! Miten noin ideaköyhät ihmiset ovat päässeet kilpailemaan Diiliin? Ei voi käsittää.

Meillä on ollut kuitenkin hauskaa. Eilisen(kin) tehtävän jälkeen rakas totesi "oltais sitten hoidettu taas tuokin homma kotiin". No ihan varmasti. En tiedä miten kaksi tällaista ideanikkaria onkaan löytäneet toisensa. Onneksi meidän pankkitilin saldo pysyy kokoajan sopivan pienissä lukemissa, eikä päästä toteuttamaan puoliakaan meidän suunnitelmista. Koululla on sellainen kurssi, jossa pitää laatia jollekin yritykselle liiketoimintasuunnitelma. Toisilla tuotti suuria vaikeuksia keksiä ideaa, jota lähtevät jalostamaan. Minulle se vaikeus on siinä, etten osaa päättää minkä niistä kymmenistä ideoista tiivistäisin liiketoimintasuunnitelmaksi. Ja kurssi on edelleen suorittamatta. Sen jälkeen kun juttelin ko. kurssin opettajan kanssa viidennestä ideastani, hän ehdotti että ehkä voisin laatia liiketoimintasuunnitelman yritykselle, joka tuottaa liikeideoita. Olisipa upeaa, jos joku maksaisi hulluista ideoistani!

Tässä tulee nyt pari jakoon ihan ilmaiseksi. Yksi idea on ollut siirtää meidän liikuntaryhmät rekkaan kesäksi ja lähteä kiertämään sellaisia paikkakuntia, joissa ei pääse pumppia tai sisäpyöräilyä muuten harrastamaan. Tämä olisi ehkä muuten voinut toteutuakin, mutta rakas ei saa ajaa rekkaa. Kuorma-autoa yllä, mutta se ei ihan riitä. Toinen ajatus on ollut tällainen: tuossa Vaasan ja Uumajan välillä yrittää liikennöidä yksi vanha ja väsynyt matkustaja-alus. En tiedä, minkä verran se enää kuljettaa raskasta liikennettä. Minun mielestäni Ikea voisi muuttaa tuolle välille. Ostaa jonkun vähän isomman paatin ja rakentaa sinne kelluvan myymälän. Siinä sivussa asiakkaat pääsisivät sitten matkustamaan Ruotsiin ja takaisin ja Suomeen ja takaisin. Kuinka moni onnistuisi tekemään matkan ilman ostoksia? No, nyt se on julkista. Arvatkaa vaan harmittaako sitten, kun joku löytää tämän nerokkaan ajatukseni ja esittää omanaan ikean johtoportaalle?

Käy niin kuin paikallisen urheiluseuran kalenteriprojektin kanssa. Mies istui joku vuosi sitten johtokunnassa ja miettivät kuumeisesti mistä saisivat rahaa. Minä lähetin sähköpostia koko johtokunnalle ja ehdotin, että tekisivät käsiohjelman sijasta kalenterin. Saisivat myytyä siihen vielä enemmän mainoksia, koska se tulisi näkyviin varmemmin kuin käsiohjelma. Voisivat myydä isommille yrityksille mainospaikat kalenterikuviksi, kuviin tulisi palloilijoiden lisäksi yrityksen tuotteita tai toimitilat. Ja että junnuporukat voisivat kerätä rahaa joukkueilleen myymällä näitä kalentereita. Tämähän ei ole mikään uusi idea, monet urheiluseurat ovat käyttäneet sitä jo vuosia. Sitä ei oltu kuitenkaan koskaan kokeiltu täällä. Sain hyvin yksiselitteisen vastauksen herraisoherralta sähköpostiini "Kiitos ideasta, mutta pitäydymme alkuperäisessä suunnitelmassa."

Vaan eivätpä pitäytyneet. Lähtivät keräämään mainoksia kalenteriin, ottamaan kalenterikuvat mainospaikan ostaneiden yritysten tiloihin ja laittoivat junnujoukkueet myymään kalentereita. ARGH! Tämä harmittaa ja tämän jälkeen vannoin, etten enää ikinä yritä auttaa ideoinnissa joka ei minulle kuulu, kun kunnian siitä vie kuitenkin joku muu.

Tai ei se kunniakaan. Kiitoskin olisi riittänyt.

Kioskitätinäkin on ihan kivaa. Kerran vuodessa.

2009-09-19T22:39:00.004+03:00

Kaunis oli taivas kentän yllä, kun ukkomiehet kohtasivat poikamiehet neljännessä perinteisessä turnauksessa. Voitot olivat 1-2 poikamiesten hyväksi, mikä tasoittui tänään 2-2. Tosin hieman kyseenalaisissa olosuhteissa, sillä vanhoilla säännöillä pelattavan ottelun oli määrä kestää 9 vuoroparia, mutta se vihellettiin poikki kahdeksannen aloittavan jälkeen.

Kioskitäteily meni ihan kivasti. Yhtäkään makkaraa en onnistunut polttamaan, vaikka sellaisillekin olisi ollut tilausta. Kaksi innokasta apulaistani meinasivat sekoittaa systeemit tuon tuostakin. Varsinkin nuorempi, joka kerkesi rahastamaan asiakkaita ilman minun valvovaa silmääni. Enkä aina tiennyt mistä rahasta pitäisi antaa kenellekin takaisin, kun neiti oli jo heittänyt rahat kassaan ja palveli seuraavaa.

Ihan ongelmitta tämäkään urakka ei kuitenkaan lähtenyt käyntiin. Rakas lähti kentälle kahdelta laittamaan paikkoja valmiiksi ja lämmittelemään joukkueen kanssa. Meidän piti tulla perästä kolmen, puoli neljän paikkeilla. Kolmen maissa aloin hoputtaa tyttöjä autoon. Sain kuin sainkin heidät istumaan nätisti penkkeihinsä, vain huomatakseni että rakas oli vienyt molemmat auton avaimet mukanaan. Yritin soittaa, mutta ei hän tietenkään vastannut kun puhelin oli pukukopissa. Sitten soitin äitille, joka oli jossain Seinäjoen ja Ylistaron välillä. Seuraavaksi tiedustelin, joko mumma ja paappa olivat ehtineet saunaan, josko sieltä löytyisi kyyti. Olivat kuitenkin juuri menossa saunaan, joten lupasin jatkaa kierrosta. Ihana ystävä lupasi käydä viemässä meidät kentälle ja tulikin melkein samantien pihaan. Kiitos J ♥ Onneksi oli noita numeroita ja vielä monta varalla. Näin pääsimme kuin pääsimmekin kentälle ennen pelin alkua. Enkä edes tehnyt tästä ikävästä välikohtauksesta suurempaa numeroa, mistä olen enemmän kuin tyytyväinen!

Nyt kuluttelen aikaa yksistäni. Tytöt ovat nukkumassa ja rakas saunomassa peliporukkojen kanssa. Mistähän minäkin keksisin tuollaisen harrastuksen, johon kuuluvat suorastaan pakollisena saunaillat? Harva posliinimaalausryhmä tai joogaporukka taitaa saunoa yhdessä. Mistäpä minä toisaalta sitäkään tietäisin, kun en koskaan oikeastaan ole mitään harrastanut! Kuuluvatko saunaillat sinun harrastustoimintaasi? Entä saunotaanko niissä saunailloissa joihin osallistut?

Minua ottaa NIIN kovaa päähän nämä naisten "saunaillat". Tiedättekö, ne tilaisuudet jonne kaikki muut- paitsi tällaiset yksinkertaiset ihmiset jotka luulevat saunaillan edelleen tarkoittavan iltaa, jossa saunotaan - tulevat valmiiksi meikattuina ja tukat laitettuina siemailemaan paria siideriä tai sivistyneemmin viiniä. Enkä minä ikinä opi! Kerta toisensa jälkeen joudun törmäämään samaan todellisuuteen meikittömänä ja kampaamattomana. Ehkä minä joskus opin, tai sitten ne muut saavat..