Pitkähäntäinen eläin

Nyt minäkin tiedän, milloin on niin kiire, ettei ehdi kissaakaan sanomaan muuta kuin pitkähäntäiseksi eläimeksi. Viime viikot ovat olleet yhtä hulinaa. Vähitellen alkaa helpottamaan. Remontti uusissa toimitiloissa alkaa olla loppusuoralla. Kaikkea pientä näpertämistä on jäljellä, suurin osa sellaista, johon en voi itse mitenkään osallistua. Taitaa nimittäin olla aika huono hetki opetella kuviosahan käyttöä, sirkkeliähän opettelinkin jo aiemmin käyttämään.

Vaikka uusien toimitilojen remontointi onkin kallista, niin pitkässä aikajuoksussa tämä remontti säästi meiltä pitkän pennin muutamaksi vuodeksi. Aina näihin päiviin asti, olen haaveillut siitä ihanasta, vanhasta puutalosta, josta remontoisimme unelmakotimme. Ajatukset remontin keskellä asumisesta ja kaikesta muustakin ovat vuosien varrella romantisoituneet vahvasti. Ne päivät ja illat, joita olemme nyt viettäneet työmaalla koko perheenä, osoittivat että tuon unelman aika ei ole vielä. Kymmenen vuoden päästä tilanne on jo aivan toinen. Me molemmat tykkäämme kyllä tehdä ja toisella meistä on siihen taitokin. Mutta tytöt... ne eivät tämänikäisinä ja tuon luontoisina sovellu ollenkaan remonttielämään. Ja nyt ei kuitenkaan edes yritetä elää remontin keskellä! Luultavasti tämä muistikuva tulee haihtumaan muutamassa kuukaudessa ja jo kahden kuukauden kuluttua alan taas vierailla kiinteistövälitysfirmojen sivuilla etsimässä sitä unelmaani.

Yksin emme ole remonttia joutuneet tekemään missään vaiheessa. On ihanaa, miten ystävät ovat tarjoutuneet kökkään (=talkoot) ja auttaneet meitä tässä urakassamme. Tilat eivät olisi näin hyvällä mallilla ilman ystävien apua.

Sukummekin ehti kasvaa tässä välissä yhdellä pakkaspojalla. Tytöille syntyi serkku ♥ Harmi kun asuvat niin kaukana, ettei aivan heti päästä tuoksuttelemaan vauvantuoksuja. Oikeastaan ihan hyvä, kamala jos tässä vielä vauvakuumeen pukkaisi päälle. Matka- ja autokuumeenkin kanssa on jo kärsimistä tarpeeksi.