lauantai 17. lokakuuta 2009

Talavi yllätti puutarhurin

Alakaa olla taas se aika, notta leheristä saa lukia kuinka talavi yllätti autoolijat. Harvemmin saa kuitenkaan lukia siitä, kuinka se yllätti puutarhurit. Mua tua talavi ei oo viälä koskaan onnistunu yllättämähän autoolijana, mutta joka ikine vuasi se tuloo meirän puutarhahan enne ku oon saanu tyäni valamihiksi.

Tänä vuanna on kuitenki pakko toreta, notta ny se yllätti mun pelekästään myänteesesti. Minoon sitkutellu ja sitkutellu haravoontien kanssa. Niinku monena muunaki syksynä. Yleensä oon kuitenkin ehtiny luavuttaa lumen tulon orottelun kans ja taipunu kuitenkin haravoomahan leheret. Tällä kertaa tua lumi kuitenki ehti tulla ennen ku olin kertaakaan käyny puutarhas haravan kans. Tualla ne ny makaa, märät leheret, lumikerroksen alla. Ja minoon niin iloonen kunnei ainakaan tänä viikonloppuna tartte saara ittiään sinne haravan kans.

Kyllähän mä tiärän, notta eres soon kuitenki. Jossei ny syksyllä, nii sitte viimeestään kevähällä ku linnut alakaa tulla takaasin päin karkumatkaltaan. Mutta minen välitä! En pätkääkään. Mä riamuutten ny siitä, nottei mun tartte tänään teherä asialle mitään.

Meirän flikat o orottanu tuata lunta oikiastaan siitä lähtien, ku uimakelit alakoo olla ohi. Joten voitta kuvitella miten iloosia noli aamulla ku näkivät klasista kuinka maa oli valakoosena. Uskoovat kaiken lisäksi, notta olivat onnistunehet itte tilaamahan lumen ku ovat jo kuukauren päivät kuunnellehet seereeltä joululauluja. Flikoolle ensilumi tiätää yhyren aikakauren alakua. Joulun. Minen oo ihan yhtä innoossani tuasta joulun orotuksesta, mutta kyllähän se niiren tärinä tarttuu väkisinkin.

Pakinaperjantais piti kirijoottaa jotaan yltiöpositiivista.

Kaikki jokka asuu pohojanmaalla tai tuntoo pohojaalisia, tiätää notta pohojalaaset pruukaavat olla hillittyjä myänteesyyressään. Minen uskaltanu ny tämän leviämmi revitellä vakavan aiheen kans nottei hymylihakset jouru liian kovalle koetukselle näin syyslomaviikon päätteheksi.


Jos pohojalaanen hymyylöö,
son vakava paikka.
Silloon tiätää jokahinen,
jotta tuallon asiat vakavasti hyvin.
Saati, jos pohojalaanen irvistää,
nii siiton leikki kaukana
(viälä kauempana ku hymyylystä).
Silloon ei mee hyvin.


(Positiivisuutta pohojalaasittaan, lähäre tuntematon)

6 kommenttia:

Jantiina kirjoitti...

Kiitos! Tulipa mukava mieli ..jotta melekeen hymmyylin minäki.. (meijän perän pohojalaane) :D

Blogissani on sinulle haaste!

Demetrius kirjoitti...

Kaipa tuo jo yltiöpositiivista pohjalaisuutta oli, ei sillä että mie siitä mitään tietäisin. Joka tapauksessa mukava lukea, murteen kirjoittaminen on vaikea laji joka onnistuu sinulta hienosti.

tupakissi kirjoitti...

No pääsi se talavi mukki yllättämähä, kaikki puutarhatyät pualimoos! Olsin ny saanu eres kaikki krökyt sum muut kärrättyä talaviteloolle, mutta ei, siälä non ny lumen alla. Poijilla oli tiätenki hauskaa, rupes toppatakikki kelepaamaha päälle. Aivan ku ny olis muka kylymee ku erellispäivinä, melekee päin vastoon.
Tais iltasanomaan sääkartas olla jo ens viikolle taas muukama lämpöastet...

isopeikko kirjoitti...

Peikkopa tiätää notta joulua vietetähän kaukaasis mais syyskuun alusta joulukuun loppuhu. Vaikkei siä sara luntakaa.

Amalia kirjoitti...

Mua ei oo talvi yllättänyt, mut en o kyl harvoinutkaan. Vetoon siihen, et mul on käsi kipee. Keväällä on taas puhtia enemmän. Ei olla huomaavinaan niitä lehtiä pihalla :9

irene kirjoitti...

Täälä meillä Varsinaas-Suomes oli kans pikkuusen härmää maas tänäaamuna, mutta se suli samantien pois, kun aurinko työnsi nokkansa esihin pilivenraosta.
Mitä tuhon haravoomisehen syksyysin tuloo, niin meirän kaupungin puutarhuri on neuvvonu oikeen leheres, jottei niitä kannata haravoora syksyllä pois, koska ne lannoottaa maata, kun marot vie ne muuassansa maan alimpihin kerroksihin. Kevähällä voi sitten haravoora ne harsuuntunehet pitsileheret, joita marot ei oo jaksanu syörä. =)