perjantai 4. syyskuuta 2009

Kun kropsu tahtoi pipariksi

Pakinaperjantai aiheena on tällä viikolla "keittokirja".
Minen oo mikään kotitalousihime,
vaikka välillä sellaaseksi haluaasinkin.
Ja toisinaan saatan ittiäni luullakin.
Yleensä huamaan viimeestään puolivälis ohojetta,
jota oon tiätenkin lukenu samalla ku oon teheny,
notta urakka on mulle ihan liian monimutkaane.


Mullon aika vähäs muistikuvat isästäni, mutta yks juttu on jääny miälehen. Loppusairautensa aikana isä oli vuaroon kotona ja vuaroon sairaalas. Intervalliksi taitaasivat sitä nimittää tänä päivänä. Yleensä soli vähä paremmas kunnos silloon ku oli kotona. Kerran päätettihin teherä iltapäivällä kropsua kun mä ja siskoo oltihin tultu koulusta. Äireellä oli, ja miksei mahara erelleenki olla, sellaanen ohojevihko keittiönlooras. Siihen soli kirijoottanu monenmoosien leipomusten ja ruakien ohojeeta. Koitimma ettiä kropsun ohojetta ensin siältä ja sitten kattottiin viälä keittokirijasta. Eihän keittokirija tiätenkään tiänny mikä on kropsu ja me pohojalaaset ei ymmärretty ettiä sitä suamen kiälistä vastiketta. Olimma jo luapua urakasta ku äireen toisesta vihkosta löytyykin ohoje. Tosin siinä luki notta "ropsu", mutta ajateltihin että maistuuhan se iliman sitä kootakin.

Aloomma kasata ainehia ohojehen mukaan kippohon. Jossain vaihees isä alakoo kuitenkin epäälemähän, notta mettähän menöö. Koostumus alakoo muistuttaa enemmän pipari- ku kropsutaikinaa. Eihän siinä auttanu sitten muu kun soittaa puhelimella unta-mummalle ja kysyä, notta kuinka sitä kropsua oikeen teherähän. Mumma joutuu tuumaalemahan jonkun tovin. Soon kuulemma vaikiaa kertua ohojetta sellaasehen, minkä itte vaan teköö sen enempiä ajattelematta. Jonkinlaasen ohojehen mumma meille sai aikaaseksi ja saatihin ku saatihinkin kropsua välipalaksi.

Äiti joutuu tekemähän uuren kropsun viälä samalla viikolla. Ei sen tähären, notta se meirän oma olis niin pahoon menny piälehen. Vaan siksi, nottei se osannu kirijoottaa meille ohojetta tekemättä sitä kropsua.

Nykyään kaikki olis niin palijon helepompaa! Ei tarttis ku tiatokone avata ja kirijoottaa "kropsu" niin tulis ohojetta ohojehen perähän ja varmahan viälä vikiperian määritelmäki. Pitääski mennä tarkistamahan se äireen vihko, notta mikä siitä "ropsusta" olis oikeen tullu. Vai luettihinkohan me se nimiki ihan väärin?

2 kommenttia:

Katilein kirjoitti...

Hauska pakina ja pakko myöntää, että oli pakko googlata tuo kropsu, kun minulla ei ollut mitään hajua siitä, mitä se on. Nyt tiedän :)

Mukavaa viikonloppua!

vilukissi kirjoitti...

Kurikasta kotoosin ja kropsua evähänä. Kropsu on kyllä meilläkin päin suurta herkkua, en ole vielä onnistunut tekemään muita kuin vohveleita gluteenittomana. Hyljätty nukke ...tuli mieleeni oma samanlainen. Se haudattiin vitille lattialautojen alle. Oli typerä teko vanemmltani, rakastaisin sitä nytkin; kärsineena mutta rakkaana!