keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

Hetkeksikin sulle rupiaasin

Maija kiskoo salamiakkikuvioosen pairan yllensä ja pisti helavyäkorun kaulahansa. Vilikaasi viälä peilistä ja tykkäs kovasti näkemästään. Isoohin käsilaukkuhunsa se pakkas molemmat kameransa, vesipullon ja pari käsipyyhettä. Soli kulujettanu niitä pyyhkehiä jokaasella keikalla sen jäläkehen, ku yhyrellä keikkapaikalla Lauri oli joutunu käyttämähän paperipyyhkehiä. Heti ku Maija oli ehtiny kotia sen keikan jäläkehen, soli kaivanu kaapista ne käsityämessuulta ostamansa salamiakkikuviooset pyyhkehet ja kirijaallu niihin "Laurille Maijalta" ja syrän perähän. Sitei se ollu kertonu eres voorumilla, ku pelekäsi notta joku toinen varastaas sen irean. Monella keikalla Maija oli jo ehtiny käyrä sen jäläkehen, eikä viäläkää ollu ilimenny tarvetta pyyhkehille. Muttei niitä tohtinu enää poiskaan jättää. Jos just tänään olis vihiroon se päivä kun Maija sais ojentaa pyyhkehet Laurille ja tämä omistaas seuraavan laulun eturivin enkelille.

Ennen ku Maija lähti autolle, se kävääsi antamas viälä pusut tenaville ja huikkasi heit miähellensä, joka istuu konehella pelaamas nettipokeria. Maijan kaveri oli kerran kysyny notta, eikö se sun miähes oo mustasukkaane ku hyppäät Laurin peräs pitkin Suamen maata. Maija oli vaan tuumannu, notta soon vaan tyytyvääne ku saa pelata rauhas rahansa. Autos Maija laittoo soittimehen "Pistoja syrämmes" ja volyymit täysille. Niin se riaputti rallatti kohti keikkapaikkaa ja lauloo syrämmensä kyllyyrestä.

Keikkapaikalla ei ollu vielä kovin palijon väkiä. Suurin osa tuttuja kasvoja, niitä muita jokka halus aina varmistaa parahat paikat. Niitä, joiren kans oltiin näennäsesti hyvis väleis, mutta joita sitten selijän takana kyräältihin ja pirettihin kilipaalijoona. Kaikilla fanipairat päällä ja jos jonkinlaasta helavyökorua koristuksena. Pikku hilijaa muutakin väkiä alakoo ilimaantumahan paikalle. Maija mittaali niitä miälessänsä. Ajatteli notta nämä on taas suurimmaks osaksi näitä myähääsheräänneetä. Niitä, jokka on löytäny Laurin vasta ku siitä tuli valtakunnalline tähti. Monen muun mukana Maija piti ittiänsä vähä parempana fanina, koska oli seurannu pänrin taivalta melekeen aluusta alakaen.

Salis alakoo olla jo kuuma. Onneksi kelloki alakoo näyttää jo sellaasia lukemia, notta kohta se keikka alakaas. Muutama näistä myähääsheräänneestä yritti päästä Maijan etehen, mutta tämä tönääsi niitä tylysti kyynerpäällä ja mulukaasi perähän jotta varmasti ymmärtääsivät pysyä poissa. Sitten se Maijan päiväunien Lauri asteli lavalle ja kyseli onko Maijalla hyvä fiilis. No, taisipa tuo esittää sen kysymyksen kaikille, mutta Maija halus uskua notta kysymys oli oikiastan tarkootettu vaa hänelle. Samaa uskoo moni muuki siinä lavan reunalla. Biisi virtas toisensa jäläkehen ja jokaasesta laulusta Maija löysi piiloviästin, jonka Lauri hänelle lähetti. Maija oli vähän surullinen Laurin tähären. Seiskas kun oli justihin lukenu notta soli palannu vaimonsa luakse. Maija oli varma, notta Lauri vaan orotti että Maija jättääs miähensä ja lapsensa.

Kyyneleet silimis Maija lauloo mukana jokaasen laulun ja toivoo, nottei keikka loppuusi koskaan. Se ensimmäänen loppu tuli ihan liian äkkiä ja sitä seuras s lavalletakaisintaputtamisen jäläkeenen loppu. Keikan jäläkehen Maija jäi orottelemahan sen oven viärehen, josta tiäsi pänrin siirtyvän autohonsa ja jossa Lauri oli ennenki jakanu nimikirijootuksia. Maijan ympärillä oli kymmeniä muitakin yhtä intohimoosesti Lauria orottavia naisia, muttei tämä huamannu niitä olevaksikaan. Ja Maija oli varma, ettei Laurikaan huamaasi. Maija asettuu kuitenkin jonohon ihan varmuuren vuaksi. Kilijunnasta huamas notta ny soli tullu pihalle. Se tehtaali nimmareita toisensa perähän ja muutama otatti kuvankin ittestänsä. Maijalla ei ollu kaveria mukana, joka olis voinu ottaa kuvaa eikä hän tohtinu antaa kameraansa kellekään viarahalle, joten tälläkin kertaa hän joutuu tyytymähän pelekkähän nimmarihin ja Laurin ihanahan hymyhyn.

Kotia päin ajelles Maijan autos ei soinu mikään. Solis teheny liian kipiää raskahan eron jäläkehen. Huamenna kuunneltaas kersaan kans uusinta levyä. Ja laulettaas taas syrämmen kyllyyrestä, samalla ku käytääs ostamas lippu seuraavalle keikalle.


Pakinaperjantais kirijootetahan aiheesta: kosketusta vonkaamassa. Mulle tuli siitä heti miälehen kaikki ne fanit, jokka kualaa irolinsa perähän ja orottaa saavansa eres sekunnin sarasosan. Mustei oo koskaan ollu faniksi. Mutta oon mä sen verran keikkoja kiärtäny, jotta oon nähäny niitä oikeetakin faneja. Tiärä ny onko siälä mukana yhtään maijaa :)

7 kommenttia:

Pieni Lintu kirjoitti...

Joo aika hullun touhua.. :/

Tiina kirjoitti...

Voin kuvitella tuollaisen maijan olemassa olon. Hieno pakina!!

vilukissi kirjoitti...

Hyvin kirjoitettu! Tiedän, että Maijoja on olemassa.

isopeikko kirjoitti...

Peikko on nähnykki tuollaasia.

Mukava on tarinasi. Ja aiheeseen kovin sopiva. Murre tuo oman ilonsa tarinaan. Ja sopii varsinkin tähän Lauri-ajatukseen :)

Mk kirjoitti...

Vierasta touhua on fanittaminen minullekkin.
Vaan olipa taas hauskasti ja hyvin pakinoitu!

Tirlitta kirjoitti...

Kiitos kaikille mukavista kommenteista :)

Olin aivan varma, että päädyn jonkun maijan hyökkäyksen kohteeksi tekstilläni ;)

Anonyymi kirjoitti...

Törmäsin sun blogihin aiva vahingos ja rupesin lukemahan näitä vähä vanhempiakin juttuja. Kiitos tästä, mä oon joskus jollakin keikalla justihin tuallaasihin maijoohin törmänny...

Sanna blogitoon