lauantai 6. kesäkuuta 2009

Kop, kop, onko ketään kotona?

Minoon aina pyrkiny olemaan hyvä ihiminen. Vaikken moo oikeen koskaa saanu seleville, millä se mitatahan. Mutta mullon ollu oma mittari iha sisähän rakennettuna, sellaanen piäni ääni joka kertoo mulle miten oon tavootteessani onnistunu.

Tai oikiastaan se ääni o pääasias iha hilijaa. Ei se pahemmin mua kehu, jossoon jossain onnistunu. Enempi se ilimootteloo niistä piälehen menneistä jutuusta. Niin ku tänäkin aamuna. Mullon menny ny koko päivä alusta alakaen piälehen ja kaikki ihan vaan sen takia, notta huamasin ette oo just tällä hetkellä oikeen onnistunu tuossa "hyvä ihiminen" rojektissani.

Heräsin nimittään perkuleen katkerana. Aamusta alakaen kaikkien muiren elämäs tapahtunu hyvä alakoo ottaa mua päähän ihan viätävästi. Eikä silloo mitää väliä, notta on näiren muirenkin elämäs ollu palijon vastoonkäymisiä ja o oikiasti ihan oikeurenmukaasta, notta välillä jotaan hyvääki tapahtuu. Yhtäkkiä musta alakoo vaa tuntumaha siltä, nottei mun elämäs koskaa tapahru mitää hyvää. Paskaa sateloo niskahan tasaasehen tahtihi. Ei tappavasti, vaa sillä tavalla elämän laatua heikentävästi, nii ku lääkäri joskus sanoo mu yhyrestä muusta vaivasta.

Voitta arvata, notta oon ollu aika kiukkuunen tänään. Eikä mua oikiastaan eres kiukuta se, notta muilla menöö hyvin. Menköhöt. Mutta minkä ihimeen takia sen pitää vaikuttaa muhun näin? Se pistää sapen kiahumahan. Minoon yrittäny olla hyvä ihiminen. Tuntia myätätuntua niin hyvässä ku pahassaki. Ja yhtäkkiä minen pystykkää siihe.

Ja se ääni on iha ihimees. Ei soo tottunu mun kans tällääsehen. En oo mäkään. Oon täs jo jonku tovin orotellu, josko se menis ohitte. Huanolta vaa näyttää. Sama ratas pyärii ja vauhti vaa lisääntyy. Onkoha musta tulos ny sellaanen katkera ja vihaane vanha akka, mitoon joskus pelijännykki? Seuraavaksi annan varmahan lähtöpassit tualle mun sisääselle äänelleki, joka mua niin kovasti moittii näistä tuumooksista.

Pakinaperjantaissa vastaan sattui sopiva aihe: omatunto.
Se kun on kolkutellut tänään ihan riittävästi..

5 kommenttia:

irene kirjoitti...

Jätin kommentin vahingos tuanne sun erellisen postauksen kommenttiloorahan. Sen, joka käsitteli sammakoota. =oD Käy lukemas se sieltä.

isopeikko kirjoitti...

On se ääni hyvä olla olemas, sitä kuulis pian aikaa olemattomia ilman sitä.

Mk kirjoitti...

Niin, minkähän tähden se ääni ei koskaan kehu?
Miten mukavaa kun sanoisi joskus vaikka että olitpas nyt reipas ja tarmokas, tai onnistuitpas kerrankin hyvin tossa hommassa.
Semmoista ääntä kuuntelisi mielellään, ja yrittäisi olla mieliksi.

arleena kirjoitti...

Se omatunto on kuitenkin oikiassa, kannattaa kuunnella ihan rauhassa ja uskoa sitä. Menee nopeasti kiukku ohi ja aivot taas osaa toimia oikein ja oikeudenmukaisesti.

vilukissi kirjoitti...

Muista, että vain varttitunti päiväs saa murehtia tai kuunnella omantunnon ääniä! Mikä on mennyttä on mennyttä ja vain etehenppäin kattotahan! Soot hyvä sellaasenas ku oot!