tiistai 2. kesäkuuta 2009

Härmälääset Helsingis

Käväästihin tuas pikavisiitillä isoolla kirkolla. Vaikkei se Helsinki mulle oo koskaa ollu se "isoo kirkkoo". Minoon aina tykänny, notta Ylistaros on niin komia kirkko että se antaa palijon anteeksi suuruures. Niinpä mä luulen aina notta kaikki isoolle kirkolle lähtijät on menos Ylistarohon. Että tiärä miten monta ihimetyksen aihetta oon tuastakin ajatusvääristymästä saanu. Joskus oon miättiny notta miten siältä Ylistarosta pääsöö laivalla Virohon asti ja koska sinne on joku ooppera rakennettu. Joka tapaukses me käytihin ny Helsingissä. Isännän piti lähtiä kattomaan sinne nyrkkeelyä, joka sitten perjantaina peruttihin ja lauantaina peruttihin se peruminen. No oltaas me lähäretty sinne vaikka sitä peruuntumista ei oltaas peruttu, tai jos ne olis perunu viälä sen peruutuksen perumisenkin. Minen kyllä oikeen ymmärtänyt, notta mitä järkiä olis lähtiä Helsinkihin asti kattomahan nyrkkeelyä, ku sitä näkis meiränkin kaupungin missä tahansa keskustassa perjantaasin tai lauantaasin. No, Kortesjärvestä en mee vannomahan, kun oon käyny siälä vaan kaks kertaa vahingossa. Oli siälä Mannerheimintiän tianoolla niin paljon vaarallisia tilanteeta, notta on melkolailla ihime että meitä tuli kotia kaikki neljä matkahan lähtenyttä. Lauantai-ilta meni aika rauhallisesti ku miähet oli siälä nyrkkeelemäs ja me likkojen kans kulutettihin aikaa prinsessaserkun ja tämän äireen kans lähimmäs leikkipuistos. No, tutustuu ne likat siäläkin johonkin Rotta-nimiseen miäheen, mikä oli musta aika epäälyttävää.

Sunnutai aamuna käytihin isännyyren kanssa kaharen korttelikävelyllä. Ensimmääsenä törmättihin sellaasehen näkyhyn, notta olisin vetänyt miähelle pussin päähän jos mulla olis sellaanen ollu varalta taskun pohojalla. Siälä makas naisia pikiinit päällä ruahikolla meirän kävelytiän varres. Ja siitä kuitenki näkyy marskintiälle asti!

Myähemmin lähärettihin koko sakki kävellen uimastarionille. Likat kulki Helsingin katuja maailmanomistajien elekein. Tuumasivat varmahan, notta eikö nua ny sen verran pohojalaasia pelekää jotta väistävät. No, eihän nua starilaaset tiätenkään tiänny että nua isoo luantooset neirit oli pohojanmaalta eiväkkä väistänehet. Sekosin jo jossain vaihees laskuusta monenko pyörän, ratikan, auton ja bussin alle noli vähällä jäärä. Ja kyllä niiren yli muutama kävelijäki tais yrittää.
Uimastarionille oli melekoonen jono, mutta mentihin me kuitenkin. Sinne oli lähteny muutama muukin sunnuntaipäivää viättämähän. Joka paikka oli täynnä ihimisiä, jos nuata starilaasia ny voi sellaasiksi hyvällä omallatunnolla sanua. Löyrettihin paikka hantuukeille ja vaunuulle ja mä lähärin rehevää viämähän likkoja altahalle. Isoompi ehti hypätä sinne ennen ku tajusin, nottei siälä voi päivystää vaa siististi siitä lairalta, vaan sinne altaaseen on pakko mennä aikuusenkin. Piänemmän sain pirettyä viälä kuivana ja isoommankin käskin viälä ylyhäälle. Soli niiku perunakattila se kersojen allas! Pyäreetä päivä pomppi ylös alas viäri viäres. Kyllä sinne omansa olis onnistunu hukkaamahan jos olis oikeen tahtonu. Uimastarionilla piänempi ei meinannu karota ku yhyren kerran ku lähti osoottamaan miältänsä vähä liiaan kauas. Notta kaiken kaikkiaan aika onnistunu reissu.

Uimisten jäläkehen kaikilla oli tiätenki hirviä näläkä ja lähärimme ettimähän ruakapaikkaa. Starionin kupees meinattihin jäärä naisten kympin jalakoohin. Isäntä oli kuivatellu ittiänsä ja kulukenu siihe asti pairatta, mutta silloon mä komensin sen pukeman pairan yllensä. Ei sellaasen naislauman läpi uskaltanu kävellä pualialastoman ja kohtuu komian miähen kans, olisivat pian viänehet sen virran mukana! Mentihin sitten kiinalaaseen ravintolahan syömähän. Oli muutoon ensimmäänen kerta ku minoon kiinalaases käyny. Siälä likat osas olla tosi nätisti, tais olla niilläki yhtä kova näläkä ku muillaki. Mutta sama ralli jatkuu taas ku lähärettihin kävelemähän kämpille päin. Taas määrätön määrä liki piti tilanteeta. Hengissä selevittihin kuitenki.


Sitä en oo yhtää kyselly, notta kuinka meirän isäntäväki selevis meirän visiitistä. Tais olla melekoonen sirkus päällä niiren muutoon niin rauhallisis nurkis. Siinä ku ajeltihin kotia päin, niin tuumaalin notta ei meistä kyllä starilaasia saa tekemälläkään. Minoon aika useen sellaaseen kaupunkikaipuun vallas, haaveelen muutosta jonnekin jossa olis vähä enempi elämää ku täällä mettän keskellä. Emmä usko, että ne haaveet ihan kokonaan katos tualla reissulla. Helsinki kuitenki putos laskuusta maharollisena uutena osootteena. Ja muutoonki tairetahan tyytyä tähän meirän uutehen kaupunkihin viälä muutama vuasi. Tai sitten muutetaan tuanne mun isoolle kirkolle.

Pakinaperjantaissa pakinoidaan "Sitä en tekisi koskaan!" aiheesta.

3 kommenttia:

Iso-O kirjoitti...

"Jos Helsinki on hetkisen kaunis, se unta on vaan, turhaa unelmaa"
~Gösta Sundqvist~

Mk kirjoitti...

Kyllähän jo ladon kuva lakeuksilla näyttää hulppeammalta kuin nuo Helsingin maisemat.
Vaan kyllä teillä oli mielenkiintoinen reissu, hyvä kun selvisitte kaikki ehjinä kotio.

Crane kirjoitti...

Olipas lystiä lukea murteella reissustanne! Taitavasti kirjoitit!

Niin riemastuttavaa myöskin tyttärien iso usko itteensä; "pois alta risut ja männykävyt".. Voi kun säilyisi läpi elämän jollakin tavalla. Ihan liikaa meillä kuljetaan hattu kourassa ja anteeksi pyydellen!

Hesassa on kyllä kiva käydä, etenkin kesällä!